Katsomukset osallistui Tieteiden yöhön 2024 Helsingin tuomiokirkon kryptassa järjestetyllä Katsomuksia kaikilla aisteilla -tapahtumallaan. Nimensä mukaisesti tapahtuma tarjosi kaikenikäiselle yleisölle mahdollisuuden tutustua katsomuksiin moniaistisesti. Tapahtumatiimin jäsenet väitöskirjatutkijat Terhi Hannola ja Riina Sinisalo, projektitutkija Linda Annunen sekä maisterin tutkintoaan viimeistelevä tanssija ja tanssi-liiketerapian menetelmien ohjaaja Ilona Kolachana käyvät läpi tapahtuman antia sekä tutkijoiden että yleisön näkökulmista.
Idea ja suunnitteluprosessi
Tapahtuman ideointi lähti liikkeelle ensimmäisessä suunnittelupalaverissa heränneestä toiveesta lähestyä katsomuksia kehollisen kokemuksen ja aistien kautta. Pohdimme, miten voisimme jättää tieteentekijöille tyypillisen kognitiivisen ja analyyttisen toiminnan kerrankin toissijaiseksi. Löytyisikö samalla jotain jännittävää? Miten se haastaisi meitä tutkijoina? Päädyimme lopulta ohjattujen aistivirittelypajojen ja näyttelytoiminnan välimuotoon, jossa aistinurkkausten kautta pääsi omassa tahdissa tutustumaan katsomuksiin mutta ohjausta kokemukseen oli myös saatavilla.
Vaikka olimme kaikki tahoillamme tavalla tai toisella työskennelleet aistien ja katsomusten parissa, toi tämänkaltaisen tapahtuman järjestäminen mukanaan monia käytännöllisempiä kysymyksiä. Yksi keskeinen haaste, joka suunnitteluvaiheessa kävi ilmi, oli aistielämyksien hankalasti hallittavissa oleva luonne. Aistiärsykkeillä on taipumus sulautua toisiinsa tai peittää muut aistielämykset. Toisaalta taas ihmiset saattavat olla herkkiä ja kokea jotkut aistimukset epämiellyttävinä tai jopa ahdistavina. Yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi muodostuikin, miten ääniä, tuoksuja ja hajuja voitaisiin rajata, niin etteivät ne valtaisi koko tilaa.
Uskonnolliset kokemukset ovat monesti myös useiden eri aistikokemuksien yhdistelmiä. Päädyimme kuitenkin rajaamaan tapahtuman aistielämykset yksittäisiin aisteihin (näkö-, haju-, kuulo-, maku- ja tuntoaisti) välttääksemme kaoottista vaikutelmaa. Kuuloaistin kohdalla rajasimme äänien levittäytymistä tilaan kuulokkeilla ja tuoksut saimme rajattua purkeilla, joiden kantta raottamalla saattoi hetkeksi uppoutua yhteen tiettyyn tuoksumaailmaan kerrallaan. Tämä asetti elämyksille myös rajoituksia, esimerkiksi ääni koetaan usein kuulon lisäksi myös värähtelynä kehossa, joka tässä toteutusmuodossa jäi taka-alalle.
Myös tuntoaistin kohdalla pyrimme olemaan hienovaraisia. Pohdimme pitkään, kuinka mahdollistaisimme tuntoaistiin liittyviä kokemuksia ilman vieraan ihmisen kosketusta. Tämä onnistui esimerkiksi peiton avulla, johon kävijä itse sai kääriytyä kokeakseen esimerkiksi lämpöä ja lohtua.
Tiedeviestintää aistien ja tekstien kautta
Tapahtuma oli meille uudenlainen tapa tehdä tiedeviestintää. Kuten muutamana aiempanakin vuonna, toivoimme yleisön pääsevän oppimaan katsomuksista oman kokemuksen kautta. Toisaalta halusimme tuoda esiin uskonnontutkijoiden erilaisia lähestymistapoja katsomuksiin ja aistien käyttöön. Päädyimme ottamaan mukaan jokaisen aistinurkkauksen kohdalla kyseiseen aistiin sopivia blogitekstejämme kahdella kotimaisella kielellä vuosien varrelta. Niihin pääsi tutustumaan QR-koodien kautta ja tulostettuina paperiversioina.
Kuuloaistin kohdalla yhdistelimme esimerkiksi suomalaisten kokemuksia kirtanista äänitettyyn materiaaliin. Ortodoksisen kirkon estetiikkaa pääsi pohtimaan tuoksuelämysten parissa. Makuelämykset saattoivat herättää miettimään arjen ja juhlan ruokakäytäntöjä uudella tavalla. Lämmön ja turvallisuuden tunnetta pääsi puolestaan tarkastelemaan sekä peitteisiin kietoutumalla että lukemalla kristillisten seurakuntien neulontaperinteistä.
Blogitekstien lisäksi päivystävä uskontotieteilijäkin oli saatavilla juttuseuraksi, jos halusi pohtia kokemaansa. Mikään yksittäinen aistikokemus tai teksti ei tietenkään tyhjentävästi selitä yhtäkään katsomusperinnettä. Sen sijaan tapahtumassa tärkeää oli, että katsomuksiin oli mahdollista luoda uudenlaista, henkilökohtaista tarttumapintaa.
Kävijöiden kokemuksia
Keräsimme tapahtumasta kirjallisia palautteita post it -lapuille. Kiitosta sai esimerkiksi tapahtumatilan rauhallisuus sekä tapahtuman monipuolisuus ja avartavuus. Kirjallisissa palautteissa korostui myös maku- ja hajuelämykset: ruoka-aineita tuli pohtineeksi uudenlaisesta näkökulmasta ja jotkut olivat haistaneet ensimmäistä kertaa esimerkiksi mirhamia, vaikka käsitteenä se olikin ollut ennestään tuttu.
Molempien aistiherättelypajojen jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus halutessaan jakaa kokemuksiaan harjoitteista. Positiiviseksi koettiin harvinainen mahdollisuus päästä moniaistisesti kokemaan tilaa: tutkailemaan yksityiskohtia lähempää kuin yleensä ja esimerkiksi kokeilemaan tuntoaistin avulla erilaisten seinäkivien tekstuureita. Eri aistikanaviin keskittyvät tietoisuusharjoitukset koettiin meditatiivisiksi ja osallistujilla oli työpajan jälkeen kehollistunut ja rauhallinen olo, josta saattoi ammentaa elementtejä mukaan myös omaan arkeen.
Miten onnistuimme?
Ilta sujui kokonaisuudessaan mukavasti ja lämminhenkisesti. Järjestelyille ei jäänyt kiireisenä tapahtumapäivänä yhtään ylimääräistä minuuttia aikaa, mutta saimme kaiken paikalleen juuri sopivasti ennen tapahtuman alkua. Lisäjännitystä ja -järjestelyjä iltaan loi Ylen Puoli seitsemän -ohjelman kiinnostus tehdä suoraa lähetystä tapahtumastamme. Voit katsoa ohjelman täältä!
Tapahtumatilana Helsingin tuomiokirkon krypta oli oivallinen valinta. Kauniin tilan kokeminen jo itsessään oli monelle vieraista – kuten myös meille järjestäjille – visuaalisesti antoisaa. Toisaalta tila oli melko laaja, jonka vuoksi vierastavoitteemme (50 henkilöä) ylittänyt kävijämäärä (79!) vaikutti todellista vähäisemmältä. Tapahtuman luonteeseen väljyys kuitenkin sopi, sillä se mahdollisti kävijälle rauhallisen tutustumisen eri aistipisteisiin.
Illan konsepti oli se verran onnistunut, että jäämme harkitsemaan sen toteuttamista vielä uudestaan jossain toisessa yhteydessä.
