Pesah – juutalaisen kodin ja vapautuksen juhla

Tänä vuonna juutalainen pääsiäinen eli pesah alkaa samana päivänä kuin kristittyjen pitkäperjantai (30.3.2018). Tässä tekstissä Lähi-idän tutkimuksen yliopistonlehtori, FT Riikka Tuori kuvailee juhlan pääpiirteitä sekä sen taustaa Raamatussa ja raamatunjälkeisissä juutalaisissa lähteissä. Juutalaisia yhteisöjä on jo pitkään asunut ympäri maailmaa, ja siksi pääsiäisenkin juhlintaan liittyy useita toisistaan poikkeavia tapoja. Suuri osa tekstissä mainituista tavoista kuvaa erityisesti eurooppalaistaustaisten aškenasijuutalaisten perinteitä.

Kun joulun aikaan maallistunutkin suomalainen menee mielellään tunnelmoimaan joulukirkkoon, pesah on luonteeltaan samanlainen, koko juutalaisen perheen yhdistävä iloinen juhla. Sen ytimessä on koti, jossa perheen jakamasta rituaalisesta ateriasta muodostuu symbolinen jumalanpalvelus. Toinen juutalaisen juhlavuoden keskeisimmistä juhlista, syksyinen jom kippur eli suuri sovituspäivä on vastaavasti synagogakeskeinen, vakavahenkinen paasto- ja katumusjuhla.

Pääsiäinen tunnetaan Heprealaisessa Raamatussa (eli kristittyjen Vanhassa Testamentissa) kahdella eri nimellä: se on sekä happamattoman leivän juhla (hag ha-matsot) että pääsiäislammasuhrin juhla (hag ha-pesah). Juhlan synnyn takana on muun muassa maanviljelyksen kiertokulku muinaisessa Lähi-idässä sekä Israelin kansan myyttinen historia.

Happamattoman leivän juhla liitetään Israelin kansan dramaattisiin vaiheisiin ja Egyptin orjuuteen Toisessa Mooseksen kirjassa (12:1–50), jossa Jumala ohittaa (hepr. pasah) lampaanverellä merkittyjen israelilaisten kotiovet tappaessaan egyptiläisten esikoiset. Mooseksen johdolla israelilaiset pakenevat orjuudesta niin joutuin, ettei leipätaikinaa ehditä nostattaa. Siksi ainoa pääsiäisenä sallittu leipä on happamatonta matsaa eli litteää – ja joidenkin mukaan mautonta – keksimäistä leipää. Paon ja ihmeellisen pelastumisen muistoksi temppelin aikaan oli tapana uhrata lammas, joka tunnetaan nimellä pesah-uhri.

Pesahin kiteytyy juutalaisista juhlapyhistä usein kerrottu vanha vitsi: ”Meidät yritettiin tappaa. Selvisimme hengissä. Nyt syödään!” Koko seitsenpäiväinen pääsiäisviikko on juhlaa, keväisen nisan-kuun viidennestätoista päivästä alkaen. Kulinaristisesti tärkein päivä on juhlan ensimmäisenä päivänä eli pääsiäisaattona, jolloin koko perhe kokoontuu yhteen saman ruokapöydän äärelle nauttimaan seder-ateriaa (hepr. ”järjestys”). Pesahin viimeinen päivä on myös juhlapäivä, ja väliin jääviä päiviä kutsutaan ”juhlan arkipäiviksi”. Ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä työnteko on kielletty – kuten tavallisesti sapattinakin –, mutta välipäivinä se on sallittua. Israelissa koko pääsiäisviikko on lomakautta, ja virastot, koulut ja yliopistot sulkevat ovensa.

Juuri ennen pääsiäisaattoa kodeissa siivotaan hapatettu ruoka pois, ohjeiden mukaan pienintäkin murua myöten. Ohjeita siivoamiseen – ja muihin raamatunjälkeisiin pääsiäisrituaaleihin – löytyy muun muassa Mišnasta eli Palestiinassa 200-luvulla jaa. kootusta juutalaisten rabbien lakikokoelmasta. Mišnan traktaatissa Pesahim (”Pääsiäisuhrit”) ohjeistetaan, kuinka nisan-kuun neljäntenätoista päivänä koko koti tarkastetaan kynttilänvalossa, jotta mihinkään ei jäisi hapatettua ruokaa. Joskus jopa pyhien kirjojen sivut tarkastetaan, mikäli lukija on niitä opiskellessaan mutustellut eväsleipää. Košer– eli juutalaista ruokavaliota noudattavissa perheissä ostetaan pääsiäisenä vain niitä tuotteita, jotka on merkitty rabbin auktorisoimalla kašer le-pesah -leimalla (”sopiva pääsiäiseksi”).

Seder-ateriaan kuuluu olennaisesti Haggada šel pesah -teoksen lukeminen. Teoksen nimi tarkoittaa ”pääsiäiskertomusta”. Lyhyehkö teos luetaan aterian aikana läpi, ja moni oppii sen ulkoa jo lapsena. Haggadaa luetaan mielellään erikseen painetusta teoksesta, ja keskiaikaiset Haggada-käsikirjoitukset ovat usein kauniisti kuvitettuja keräilykappaleita. Juutalaisten tekstien vapaa wiki-alusta Sefaria julkaisee tänä pääsiäisenä peräti viisitoista nettiversiota Haggadan kommentaareista, joista kahdeksan on käännetty englanniksi.

Rylands_Hagaddah_19v_-_20r

Manchesterissa, John Rylands University Libraryssa, säilytettävä Haggada 1300-luvun Espanjasta. Ylemmässä kuvassa siivotaan ja teurastetaan lammas, alla syödään seder-ateriaa. Lähde: Wikimedia Commons

Seder-aterian yhteydessä luettava kertomus sisältää useita lasten mielikuvitusta vilkastuttavia jaksoja, ja koko rituaali onkin omiaan herättämään lapsissa positiivisia muistoja. Haggadan avulla perheen pienimmät esittävät perinteisiä kysymyksiä: Miksi tämä ilta on erilainen kuin toiset illat? Miksi tänä iltana syömme vain matsa-leipää? Miksi syömme katkeria yrttejä? Miksi yrttejä kastetaan suolaveteen kaksi kertaa? Miksi istumme kallellaan?

Alkuperäisteksti löytyy jo Mišnasta (Pesahim 10). Saman traktaatin mukaan kunkin ateriaa nauttiva on sanottava ääneen kolme seikkaa: pääsiäisuhri, joka uhrattiin temppelissä, koska Jumala ohitti israelilaisten talot Egyptissä tappaessaan egyptiläisten esikoiset, happamaton leipä, koska esivanhemmat lunastettiin Egyptistä, ja katkerat yrtit, koska egyptiläiset katkeroittivat esivanhempien elämän Egyptissä. Kallellaan istutaan siksi, että muinaisina aikoina se oli mahdollista vain vapaille ihmisille. Lisäksi juodaan neljä maljaa viiniä Raamatussa kuvatun neljän pelastuksen muistolle. Koska pesahin viettoon liittyy kollektiivinen muisto orjuudesta vapautumisesta, jokaisen juutalaisen on tänäkin päivänä nähtävä itsensä osana niitä, jotka pakenivat Egyptistä. Tulevaisuuden toivosta muistuttaa profeetta Elialle, messiaan lähetille, avattu kotiovi.

Illan päätteeksi lapset etsivät piilotettua afikoman-leipää, joka on ennen seder-ateriaa halkaistu matsa-leivän puolikas. Afikoman-sanan taustalla on todennäköisesti kreikan ”jälkiruokaa” merkitsevä sana. Ideana on, että suuhun jää viimeiseksi happamattoman leivän maku eikä juhlan todellista merkitystä ja ”köyhyyden leivän” muistoja unohdeta. Lapsille hankitaan afikomanin tuoman jännityksen ohella myös leluja.

Yksi mieleenpainuvimmista Haggadan osista on arameankielinen runo, jossa kuvataan keskiaikaisen lorun keinoin maailmanmenoa: Had gadya (”Yksi kilipukki”) kertoo kuinka isä ostaa kilin, jonka ahmaisee kissa, jota puraisee koira, jota lyödään kepillä, joka palaa poroksi tulipalossa, jonka sammuttaa vesi, jonka juo härkä, jonka teurastaa teurastaja, jonka vie kuolemanenkeli, jonka Jumala lopulta teurastaa. Runo opettaa, että Jumala on kaikkivaltias ja hallitsee kaikkia luotujaan. Haggada šel pesah on käännetty myös suomeksi, ja sen on julkaissut Helsingin juutalainen seurakunta vuonna 1991.