Suomen Uskontotieteellinen Seura (SUS) järjesti jälleen kerran jatkokoulutusseminaarin Helsingin yliopiston eläintieteellisellä tutkimusasemalla Hangon Tvärminnessä. Marraskuussa 2024 järjestetty seminaari keräsi väitöskirjatutkijoita Helsingin, Turun, Itä-Suomen ja Åbo Akademin yliopistoista perehtymään seminaarin teemaan, joka oli Uskonto, tila ja materiaalisuus. Teeman tarkoituksena oli keskittyä siihen, miten uskonto on aina ollut merkittävästi läsnä sekä materiaalisessa että immateriaalisessa maailmassa. Seminaarista raportoivat sen järjestäjät, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat Riina-Julia Solman, Maryam Ayad, Khaled Meghnine ja Elsa Salonen.
Tvärminne oli erityisellä tavalla luonnonkaunis, kun uskontotieteilijät saapuivat sinne raskaan lumisateen saattamina. Etenkin meri oli todella näyttävä. Sää hankaloitti myös joidenkin osallistujien saapumista. Kaikki osallistujat – 18 väitöskirjatutkijaa, 4 työryhmänvetäjää, kaksi keynote-puhujaa sekä kaksi seminaarin järjestäjää pääsivät kuitenkin tutkimusasemalle – osa ajoissa ja osa myöhässä.
Osallistujat toivotettiin ensin tervetulleiksi seminaarin perinteiden mukaisesti – suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Seuraavaksi SUS:n sihteeri Ossian Klingstedt lausui seuran puheenjohtajan, professori Timo Kallisen terveiset.
Shamanismia ja luovan kirjoittamisen harjoituksia
Ensimmäisen keynote-esitelmän piti kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettaja Jaana Kouri Turun yliopistosta. Esitelmän aihe oli ”Journey to the Spirit World: The Role of a Researcher in the Study of Shamanism”. Sekä englanniksi että suomeksi pidetty esitys tarjosi katsauksen Kourin uskontotieteelliseen tutkimukseen, erityisesti shamanismin saralla. Puhe liittyi myös luovan kirjoittamisen harjoitukseen, jonka Kouri oli suunnitellut tehtäväksi Tvärminnen luonnonkauniiseen maisemaan suuntautuvan kävelyretken aikana. Vaikka harjoitus jouduttiin sään takia pitämään sisällä, herätti sekä puhe että kirjoitusharjoitus paljon kysymyksiä ja keskustelua, ja niihin myös palattiin myöhemmissä keskusteluissa.
Seminaari jatkui neljässä samanaikaisessa työryhmässä. Vaikka koko seminaaria ei voitu pitää suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi osallistujien kielitaidosta johtuen, oli ryhmät suunniteltu niin, että kolme niistä toimi suomeksi ja yksi englanniksi. Työryhmien teemat olivat “Katsomukset digitaalisissa ja fyysisissä tiloissa”, ”Rituaalit, kuolema, parantaminen”, ”Missions, trade routes and symbolic practices” ja ”Uskonto, valtio ja valta”. Työryhmissä esiteltiin osallistujien papereita ja keskusteltiin niistä. Aikaa oli varattu myös yleisempään työryhmän teemaan liittyvään keskusteluun. Ensimmäinen seminaaripäivä päättyi illanviettoon, jossa oli mahdollisuus rentoutua, verkostoitua ja käydä saunomassa.
Digitaalisesta kuolemasta ja akateemisesta elämästä
Toinen seminaaripäivä alkoi työryhmillä, joissa jatkettiin edellisen päivän teemoista. Sen jälkeen oli vuorossa Helsingin yliopiston professori Johanna Sumialan keynote-esitelmä “Deathbots in Digital Spaces: A Media Anthropological Perspective”. Sumialan tutkimus kytkeytyy usein digitaalisten teknologioiden eettisiin ja kulttuurisiin seurauksiin. Puheessaan hän toi esiin näkemyksiään teknologian ja ihmiskokemusten risteymistä, keskittyen sururituaalien digitaalisiin representaatioihin ja death-botteihin. Nämä botit mahdollistavat kuolleiden ihmisten herättämisen henkiin sekä vuorovaikutuksen näiden kanssa digitaalisessa muodossa, mikä herättää eettisiä kysymyksiä ihmisyyden rajoista, digitaalisesta olemassaolosta ja kuolemasta. Tämä kiinnostava esitys herätti myös paljon keskustelua.
Keynote-esitelmän jälkeen Elsa Salonen lausui lopetussanat järjestelytyöryhmän puolesta. Seminaari päättyi rentouttavaan kahvihetkeen samassa veneessä olevien väitöskirjatutkijoiden kanssa, jotka kohtaavat työssään hyvin samankaltaisia haasteita. Sen lisäksi, että seminaari tarjosi paljon uusia ideoita ja tutustutti uusiin ihmisiin, se tarjosi myös mahdollisuuden jakaa keinoja, joita eri ”kapteenit” käyttävät luoviessaan myrskyssä ja etsiessään suotuisia virtauksia. Kokoontuminen pittoreskiin Tvärminneen pimeään vuodenaikaan, kun meri näyttää kauniilta lumisateessa, ja samaan aikaan matka on haasteellinen, tarjosi mahdollisuuden kokea vaikeuksien ja mielihyvän yhdistelmän, mikä lopultakin on akateemisen elämän ytimessä.