Luovaa kirjoittamista tutkijoille -teoksessa pohditaan kirjoittamista tutkijan työkaluna ja ajattelun välineenä. Siinä nostetaan esiin erityisesti luovan kirjoittamisen merkitystä myös tutkijoiden ja tutkimuksenteon tukena. Luovan kirjoittamisen harjoitukset ja asenne tuovat iloa ja rentoutta kirjoittamiseen. Aiheesta kirjoittavat Turun yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Tiina Mahlamäki ja kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettaja Jaana Kouri.
Alussa oli uskontotieteen tekstityöpaja
Turun yliopiston uskontotieteen tohtoriopiskelijat kerääntyivät Tiina Mahlamäen johdolla 2010-luvulla viikoittaiseen tekstityöpajaan. Ryhmässä keskityttiin vuorotellen kunkin osallistujan tekstiin, nimenomaan tekstinä. Kyse ei ollut sisällöllisestä kommentoinnista tai väitöskirjan ohjauksesta.
Tekstityöpajaan tuotiin keskeneräisiä töitä: konferenssiesityksiä, tieteellisiä artikkeleita tai väitöskirjan lukuja. Ryhmässä keskityttiin tekstiin sekä yleisellä että yksityiskohtaisemmalla tasolla: rakenne ja logiikka, kappaleiden, lauseiden tai sanojen keskinäiseen suhteeseen ja osuvuuteen. Osallistujat olivat keskenään tasavertaisia. He oppivat suhtautumaan teksteihin hiottavina tuotteina ja tuomaan keskeneräiset työnsä kommentoitaviksi.
Tuossa työpajassa alkoi myös Luovaa kirjoittamista tutkijoille -teoksen kahden kirjoittajan, Tiinan ja Jaanan, yhteinen kiinnostus luovan kirjoittamisen harjoitusten hyödyntämiseen tutkimustekstien kirjoittamisessa.
Kirjoittaminen akateemisessa ympäristössä
Kaikki kirjoittaminen on luovaa toimintaa. Kirjoittaessa tutkimustekstiä, olkoon se opinnäytetyö, essee tai tieteellinen monografia, keskitytään täyttämään uskollisesti tieteenalalla olevat odotukset tietynlaisista teksteistä. No mitä muuta sitten?
Kirjoittamisesta puhutaan aivan liian vähän. Akateemisessa maailmassa oletetaan, että opiskelijat ja tutkijat osaavat kirjoittaa. Sitä pidetään itsestään selvänä taitona. Sehän opitaan jo koulussa.
Yliopistossa on kirjoittamiseen liittyviä kursseja, joilla kerrataan kielioppisääntöjä ja pohditaan akateemisen proosan olemusta. Oppiaineissa taas opetetaan viittauskäytäntöjä ja lähdeluetteloiden laatimista sekä erilaisten opinnäytteiden rakenteita. Tutkijakoulutuksessa keskitytään analyysi- ja menetelmätaitojen hiomiseen, teoreettisen ajattelun kehittämiseen sekä väitösprojektien esittelyyn seminaareissa, konferensseissa sekä tieteellisinä artikkeleina.
Tärkeintä on kirjoittaa ja saada tekstit valmiiksi sovitussa ajassa. Kirjoittaminen on jotain, joka vain tapahtuu. Voi tuntua, että koko tutkijanura olisi yhtä pitkää kirjoitusputkea, jossa ei ehdi edes ajatella, mitä ja miten kirjoittaa.
Onko kirjoittaminen aina raskasta?
Puhe kirjoittamisesta on useimmiten puhetta ahdistuksesta ja huolesta: Kirjoittaminen ei suju. Kirjoittaminen on ahdistavaa. Lähestyvä deadline pakottaa kirjoittamaan vuorokauden ympäri kofeiinin ja sisun voimalla. Omaa, valmista tekstiä häpeää.
Kirjoittamisen tueksi tarjotaan kielioppikertauksia tai ohjeistuksia opiskelutaitoihin ja itseohjautuvuuteen. Ne eivät kuitenkaan auta, jos ajatuskin kirjoittamisesta nostaa hien otsalle.
Kirjoittaminen on kuitenkin, nimenomaan humanisteille, tapa tehdä tutkimusta, tapa ajatella ja tapa työstää ajatuksia. Siksi kirjoittamiseen ja siinä kehittymiseen pitäisi tarjota enemmän tukea. Kirjoittaminen kun on taito, jota voi kehittää ja jossa voi tulla koko ajan paremmaksi.
Luovan kirjoittamisen käytännöt avuksi
Luovaa kirjoittamista tutkijoille -teoksessa tarjotaan välineitä suhtautua rennommin omaan kirjoittamiseen ja keinoja ylittää tyhjän paperin kammo tai kirjoitusjumi. Luovan kirjoittamisen harjoitukset auttavat tutkijoita etenemään työssään ja kiinnittämään huomiota omaan kirjoittamisen tapaansa. Luovan kirjoittamisen harjoitusten avulla tutkija voi kehittää omaa kirjoittamisen taitoaan.
Luovan kirjoittamisen harjoituksissa kirjoitetaan vapaasti ja pidäkkeettömästi, jolloin sisäinen kriitikko vaikenee ja teksti kulkee pidäkkeettömästi. Harjoitusten myötä kirjoitusprojekti tai päivän kirjoitusrupeama lähtee alkuun. Harjoituksissa avautuu ovia uusille ideoille ja onnekkaille sattumille. “Magic happens”, kuten monet kuvaavat sitä hetkeä, jolloin kirjoittaminen sujuu kuin tanssi ja löytää juuri oikeat sanat.
Kirjoittaminenko yksinäistä?
Luova kirjoittaminen ei ole vain harjoituksia tai heittäytyvää asennetta kirjoittamiseen. Vaikka kirjoittaminen tapahtuu yleensä yksin, luovan kirjoittamisen käytännöistä olemme omaan kirjoittamiseemme omaksuneet erilaisia yhdessä kirjoittamisen tapoja.
Kirjoitamme tai toimitamme yhdessä samaa tekstiä, istumme samassa tilassa kirjoittamassa tai vetäydymme useammiksi päiviksi kirjoitusretriittiin. Kirjoittamisen tila laajenee yhteisiin havaintoihin, keskusteluihin ja lopulta yksittäisten sanojen valintoihin. Kirjoittaminen tulee osaksi ajattelemisen ja oivaltamisen prosessia, joka jatkuu ja tapahtuu tekstissä. Tällaisen yhdessä ajattelemisen ja kirjoittamisen tulos on myös tässä esitelty tietokirja.
Käytännön kirjoittamisen tarpeet ja niihin etsityt ratkaisut innostavat meitä yhä enemmän syventämään ymmärrystämme luovuudesta uskontotieteellisten tutkimustekstien kirjoittamisessa.
Emilia Karjula, Jaana Kouri & Tiina Mahlamäki 2024. Luovaa kirjoittamista tutkijoille. Tampere: Vastapaino.