Nykyään maailman muslimeista noin kolmasosa elää vähemmistönä maissa, joissa valtaosa väestöstä on muita kuin muslimeja. Vähemmistönä elävät muslimit kohtaavat erilaisia kysymyksiä uskonharjoitukseen liittyen. Näitä selvittämään on 1990-luvulla syntynyt vähemmistöjen oikeusoppi (fiqh al-aqalliyāt). Aihetta valottaa islamilaisen teologian yliopistonlehtori Joonas Maristo.
Vähemmistökysymykset esimodernilla ajalla
Islamin varhaiset uskonoppineet käsittelivät muslimien tilapäistä tai pysyvää oleilua ei-muslimien hallitsemilla alueilla. Laintulkinta yritti vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Onko muslimien ylipäätään sallittua asua ei-muslimien hallitsemilla alueilla? Kuuluvatko he muslimien globaaliin yhteisöön, ummaan? Tulisiko heihin soveltaa eri sääntöjä kuin muslimien hallitsemilla aleilla asuviin muslimeihin?
Vastaukset vaihtelivat koulukunnasta ja oppineesta toiseen. Malikiittisen lakikoulukunnan perustaja Anas bin Malik (k. 795) kielsi kaiken oleilun muiden kuin muslimien hallitsemilla alueilla. Šafi’ittisen lakikoulukunnan perustaja Muhammad Šafi’i (k. 820) salli asumisen mikäli ei ollut vaaraa siitä, että muslimit kääntyisivät pois islamista. Šiialainen ja’fari-koulukunta sen sijaan piti jopa parempana asua ei-muslimien hallitsemilla alueilla, sillä šiialaisiin kohdistuvaa vainoa oli siellä yleensä vähemmän.
Vähemmistöjen oikeusopin kehittyminen
Muslimivähemmistöjen tilanne Euroopassa muuttui merkittävästi 1900-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen muuttovauhti on vähitellen kiihtynyt ja Eurooppaan on asettunut merkittävä määrä muslimeja.
1950–1970-luvuilla Eurooppaan ei yleensä jääty pysyvästi. Väliaikainen oleskelu sai muslimit pysymään usein omissa oloissaan, eikä aktiivista pyrkimystä osallistua ympäröivään yhteiskuntaan liiemmin ollut. Tilanne kuitenkin muuttui, kun osa siirtolaisista jäi uuteen kotimaahan ja seuraava sukupolvi syntyi siellä. Nykyään muslimeja on Euroopassa n. 5 % väestöstä, mutta määrän arvioidaan nousevan n. 7,5 % väestöstä vuoteen 2050 mennessä.
Vähemmistöjen oikeusoppi (fiqh al-aqalliyyāt) on uusi islamilaisen laintulkinnan (fiqh) muoto, ja se kehittyi vasta 1990-luvulla. Tulkintaa kehittivät uskonoppineet Taha Jabir al-Alwani (1935–2016) ja Yusuf al-Qaradawi (1926–2022). Al-Qaradawi oli perustamassa European Council for Fatwa and Research -järjestöä (ECFR), joka keskittyy ratkaisemaan vähemmistökysymyksiä Euroopan alueella.
Vähemmistöjen oikeusoppi käsittelee enimmäkseen uskonharjoittamista (ʿibādāt) sekä perhe- ja henkilöoikeuden kysymyksiä. Sen tehtävänä on tarjota vähemmistöasemassa eläville muslimeille esimerkkejä siitä, mitkä minimivaatimukset heidän tulee islamilaisen oikeuden mukaan täyttää. Toisaalta vähemmistöjen oikeusoppi ruokkii keskustelua islamilaisen oikeuden taustalla vaikuttavista yleisistä periaatteista.
Yhden tulkinnan mukaan vähemmistöjen oikeusoppi pyrkii (1) asettamaan lainopillisen ajattelun ja päätöksenteon asiayhteyteensä, (2) sovittamaan yhteen länsimaista elämäntapaa ja muslimi-identiteettiä, (3) osoittamaan islamilaisen oikeuden periaatteiden yhteensopivuuden liberaalin yhteiskunnan arvojen kanssa ja (4) luomaan uusislamilaista identiteettiä, jossa oikeus ja kulloinenkin asiayhteys sovitetaan yhteen.
Modernin ajan haasteet
Vähemmistöjen oikeusopin tehtäväkenttä on laaja. Kysymykset liittyvät esimerkiksi ruokaan, pukeutumiseen, avioliittoon, avioeroon, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja suhteisiin ei-muslimien kanssa mutta myös ihmisoikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin vähemmistöjen oikeusoppi ottaa kantaa:
Voiko syödä tai työskennellä ravintolassa, jossa myydään islamin kieltämiä tuotteita kuten sianlihaa ja alkoholia? Mikä on islamilaisen avioliiton asema tilanteessa, jossa sitä ei ole rekisteröity isäntämaassa? Kun solmitaan avioliitto länsimaalaisen ei-musliminaisen kanssa, mikä on hänen asemansa? Onko rajoituksia ottaa osaa yhteiskunnalliseen ja julkiseen elämään? Onko vaaleihin ehdokkaaksi asettuminen ja äänestäminen sallittua? Koraani kieltää koron ottamisen, mutta voiko rahaa tallettaa pankkitilille, joka kasvaa korkoa? Jos muslimilla ei ole varaa ostaa asuntoa, voiko hän ottaa korollisen pankkilainan?
European Council for Fatwa and Research -järjestö on ottanut kantaa esimerkiksi korolliseen asuntolainaan. Sen mukaan, vaikka islamilainen oikeus periaatteessa kieltää lainan pääomasta maksettavan koron, vähemmistöjen oikeusoppi hyväksyy korollisen asuntolainan tietyin ehdoin. Järjestön antama fatwa (oikeusoppineen näkemys tai suositus, joka ei ole juridisesti sitova) perustuu ajatukselle välttämättömyydestä ja vaihtoehdottomuudesta. Fatwa kannustaa muslimiyhteisöjä ensisijaisesti luomaan rahoitusmekanismeja, jotka sallivat rahan lainaamisen ilman korkoa tai vaikuttamaan olemassa oleviin rahalaitoksiin korottomien lainojen myöntämiseksi. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa tai mahdotonta. Vallitsevassa tilanteessa ECFR sallii asuntolainan seuraavin ehdoin: 1) ostettava asunto on tarkoitettu vain ostajan ja hänen perheensä käyttöön 2) ostajalla ei ole toista asuntoa ja 3) ostajalla ei saa olla muita omistuksia tai varoja, jotka mahdollistaisivat asunnon ostamisen ilman lainaa.
ECFR on ottanut kantaa myös musliminaisen solmimaan avioliittoon ei-muslimin kanssa. Perinteisesti tällainen avioliitto on kielletty, sillä uskon ajatellaan välittyvän lapsille isän kautta. Tällä hetkellä muslimienemmistöisistä maista vain Tunisiassa ja Turkissa musliminainen voi lain mukaan avioitua ei-muslimin kanssa. ECFR on linjannut fatwassaan, että tietyin ehdoin musliminainen voi jatkaa avioliittoaan ei-muslimin kanssa, jos vaimo on kääntynyt islamiin avioliiton solmimisen jälkeen. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei fatwa ole yhtä kuin juridinen määräys eikä sillä ole lainvoimaa. ECFR:n kannat ovat siis enemmänkin linjauksia tai suosituksia.
Vähemmistöjen oikeusoppi osallistuu keskusteluun islamin peruskäsitteistä, islamilaisen oikeuden soveltamisesta ja sen suhteesta paikalliseen lainsäädäntöön. On mahdollista, että tulevaisuudessa arvioidaan uudelleen sallittu (halāl) ja kielletty (harām). Pitkällä aikavälillä olisi kestämätöntä, että yhdessä paikassa korollisen lainan ottaminen olisi sallittua, kun se toisaalla kiellettäisiin, tai että yhdessä paikassa musliminainen voisi avioitua ei-muslimin kanssa ja toisaalla ei.