Vuoden 2023 Nuorisobarometrissa tutkittiin katsomuksia ja hengellisyyttä. Tulokset osoittavat uskonnollisten nuorten määrän vakiintuneen 2010-luvun tasolle. Valtaosalle nuorista arki on uskonnotonta. Sosiaalisuus ja kyky toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa ovat nuorille tärkeitä arvoja. He ovat sitä mieltä, että nuorilla tulee olla mahdollisuus tuoda esiin katsomuksiaan ja uskonnollisuuttaan, kirjoittaa Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija, dosentti Tomi Kiilakoski.
Nuorisotutkimus on tieteenala, joka tutkii nuoria, heidän kulttuurejaan sekä siirtymiään työelämään ja koulutusjärjestelmän askelmalta toiselle. Lisäksi tutkitaan nuoriin kohdistuvaa hallintaa. Tätä vasten on ehkä yllättävää, ettei nuorisotutkimuksen teorioissa olla huomioitu hengellisyyttä ja uskontoa. Esimerkiksi James Cotén teos Youth Studies vuodelta 2014 ei sisällä hakusanoja uskonto tai spirituaalisuus.
Huolimatta siitä, että nuoruusikää pidetään vaiheena, jossa muokataan oma identiteettiä ja tähän väistämättä kiinnittyviä maailman- tai elämänkatsomuksia, uskonto on jäänyt nuorisotutkimuksen katveeseen.
Yksi selitys tälle lienee, että uskonnosta ei ole helppoa keskustella eri sukupolvien välillä. Suomalaisessa nuorisotutkimuksessa painottuvat laadulliset menetelmät. Haastatteluissa nuori on harvoin haastattelijalle ennalta tuttu. Kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen kohtaamisessa uskonto nousee harvoin aiheeksi. Siitä ei ole helppo puhua. Saattaa olla, että aiheeseen on luontevampi vastata lomakkeella.
Vuoden 2023 nuorisobarometri tutki katsomuksia ja hengellisyyttä
Nuorisobarometri on vuosittain toteutettava 15-29-vuotiaita manner-Suomessa asuvia nuoria tutkiva kyselytutkimus. Otoskoko on noin 2000 vastaajaa. Nuorisobarometreissa on vaihtuva teema. Vuonna 2023 nuorisobarometrin teemana oli katsomukset ja hengellisyys. Kysely toteutettiin puhelinkyselyn ja verkkokyselyn yhdistelmänä.
Nuorisobarometrin kolmekymmentävuotinen historia on pikemminkin tarina vakaudesta ja säilyvyydestä kuin muutoksista. Nuorten uskonnollisuuden väheneminen on yksi merkittävimpiä muutoksia tiedonkeruun aikana. Tämä on heijastunut myös kirkkoon suhtautumisessa. Kirkon muihin instituutioiden verrattuna vähäisempi merkitys nuorille on nuorisobarometreissa näkynyt vaikkapa kysymyksissä siitä, kenellä on vastuu nuorten hyvinvoinnista tai kuinka paljon nuoret luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin.
Kyselylomakkeita laadittaessa on tehtävä valinta, pyritäänkö ensisijaisesti kartuttamaan aikasarjoja vai saamaan mahdollisimman ajantasaista tietoa. Ensimmäistä painotettaessa pitää kysyä täsmälleen samat kysymysmuotoilut silläkin uhalla, että osa kysymyksistä on menettänyt teräänsä nuorisokulttuurien muuttuessa. Jälkimmäisessä painotetaan asioiden kysymistä nykytilanne huomioiden. Tällöin menetetään mahdollisuus vertailla vastauksia luotettavasti vanhempiin vastauksiin.
Vuoden 2023 nuorisobarometria kerättäessä kysymykset pyrittiin laatimaan sellaiseksi, että ne eivät automaattisesti olettaisi kaikkien nuorten jakautuvan siististi vaikkapa teisteihin, ateisteihin tai agnostikoihin. Nuorisotutkimuksen pohjalta nimittäin näytti siltä, että osa nuorista elää nuoruutta, jossa uskonnolliset tai hengelliset sisällöt eivät ole merkittävä osa arjen kudosta eikä niitä tästä syystä välttämättä nähdä elämälle tärkeimpinä eksistentiaalisina kysymyksinä. Tämän takia päädyttiin muotoilemaan monia kysymyksiä uusiksi.
Monenlaisia tapoja elää nuoruutta
Nuorisotutkimukselle tyypillistä on pyytää vastaajia itse määrittelemään, miten he suhtautuvat erilaisiin väittämiin vaikkapa liberalismista, poliittisesta suuntautumisesta tai isänmaallisuudesta. Tätä heijastellen vastaajia pyydettiin sijoittamaan itsensä viisiportaiselle janalle ulottuvuuksilla uskonnollisuus ja ei-uskonnollisuus sekä hengellisyys ja ei-hengellisyys.
Puhelimessa ainakin jonkin verran uskonnollisena itseään piti 24 prosenttia vastaajista. Hengellisten osuus oli 25 prosenttia. Oma, kiinnostava havaintonsa on, että verkkovastaajien osuudet poikkesivat puhelinvastaajista. Heistä 19 prosenttia piti itseään uskonnollisena, ja hengellisenä 23 prosenttia.
Kaikista vastaajista 14 prosenttia oli sekä uskonnollisia että hengellisiä. Ei-uskonnollisten, mutta hengellisten osuus oli 6 prosenttia. Valtaosa nuorista ei ollut uskonnollista.
Uskonnon merkitystä mitattiin perinteisesti osallistumisella julkiseen uskonnon harjoittamiseen, rukoilemisella sekä erilaisilla uskonnon sisältöä mittaavilla kysymyksillä. Yli puolet nuorista kävi kirkossa harvemmin kuin kerran vuodessa, jos mukaan ei lasketa oppilaitosten tilaisuuksia tai häiden kaltaisia juhlia.
Nuorisobarometreissa on kysytty pitkään nuorten tärkeinä pitämiä asioita. Kärjessä ovat olleet erilaiset yhteiselämään liittyvät asiat. Rauha, koti ja perhe, ihmisoikeudet ja tasa-arvo olivat myös vuonna 2023 asioita, joita yli puolet piti erittäin tärkeinä ja yli 90 prosenttia ainakin melko tärkeänä.
Uskontoa erittäin tärkeänä piti 9 prosenttia puhelinvastaajista. Vähintään melko tärkeänä sitä pitävien osuus oli 18 prosenttia. Seurakunta nähtiin hieman tätä vähemmän tärkeäksi. Tulokset vahvistavat kuvaa siitä, että uskonnolla ei ole järin isoa merkitystä valtaosalle nuorista. He elävät nuoruuttaan tilanteessa, jossa he törmäävät moniin erilaisiin katsomuksiin, mutta eivät koe kulttuurista painetta olla itse uskonnollisia tai harjoittaa uskontoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuoret olisivat vain itseensä käpertyneitä atomeja.
Yksilöllistymistä on pidetty yhtenä keskeisenä kehityskulkuna 2000-luvun nuoruudessa. Tälle rinnakkaisena teemana kulkee sosiaalisten kykyjen ja yhteisöelämän arvostus. Tällöin on luontevaa, että nuoret sallivat yksilöille myös katsomuksellisten asioiden esiin tuonnin. 81 prosenttia puhelimessa vastanneista oli samaa mieltä siitä, että kaikilla tulisi olla oikeus puhua uskonnostaan ja katsomuksista koulussa. Vaikka nuorten arki on enemmistölle uskonnotonta, ei tämä tarkoita halua karkottaa uskontoa julkisesta tilasta.