Suomalaiset muslimitaustaiset nuoret kokevat, että kristittyjen, siis suomalaisen enemmistön, mielestä muslimit ovat negatiivisella tavalla normeista poikkeava ryhmä, kirjoittaa Kanerva Lattu. Hän pohtii väitöskirjassaan tällaisten kielteisten kokemusten ja opintomenestyksen välistä yhteyttä.
Yhdenvertaisuus ja toiseus suomalaisessa yhteiskunnassa
Yhdenvertaisuus on, ainakin periaatteen tasolla, ihanne suomalaisen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Normikokoelmat, kuten laki ja siihen pohjautuvat sitovat määräykset, kuten opetussuunnitelmat, painottavat yhdenvertaisuutta keskeisenä arvona, jota suojelemalla yhteiselo onnistuu mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.
Terveydenhuollossa, työelämässä tai koulutuksessa kielletään syrjivä kohtelu sukupuolen, iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, mielipiteen, vamman, terveydentilan tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Näin todetaan oikeusministeriön ylläpitämällä yhdenvertaisuus.fi-sivustolla. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa erilaisuuden huomioiminen nähdään vuorovaikutusta myönteisellä tavalla tukevana tekijänä.
Tutkimuskirjallisuus ihmisten kokemuksista ja median ja oppikirjojen sisältöjen analysointi kuitenkin osoittaa, että yhdenvertaisuuden ihanne ei toteudu Suomessa. Tutkimus tekee näkyväksi sen, että kokemukset syrjinnästä tai ulossulkemisesta voivat olla joko räikeitä tai tapahtua hienovaraisemmin kielen kautta. Kieli on keino luoda erilaisia versioita todellisuudesta. Esimerkiksi Pia Mikanderin analyysi koulujen oppikirjoista havainnollistaa, että länsimaissa tapahtuvista väkivaltaisuuksista annetaan myönteisempi kuva selittämällä ”rationaalisia” syitä väkivaltaisuuksien taustalla.
Tätä hienovaraista tapaa luoda eroa eri ryhmien välille kielen keinoin kutsutaan toiseuttamiseksi. Yleensä toiseutettu ryhmä on vähemmistöryhmä. Muslimit ovat Suomessa esimerkki ryhmästä, johon tutkimuskirjallisuudessa liitetään toiseuttaminen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nuoret ovat todennäköisesti tietoisia heihin kohdistuneista asenteista. Teemu Pauhan tutkimuksen mukaan suomalaiset musliminuoret itsekin arvioivat islamin ja suomalaisuuden toisilleen jossain määrin vastakkaisiksi ominaisuuksiksi, kun he liittävät suomalaisuuden ja kristillisyyden yhteen.
Mitä muut meistä ajattelevat?
Nuoruuteen kuuluu itsetietoisuus ja nuorille onkin tyypillistä pohtia, millaisena muut heidät näkevät. Ryhmäjäsenyydet ovat yksi mahdollisuus arvailla toisten ajatuksia itsestä. Ihmiset voivat yleensä melko helposti olettaa, mikä ryhmä on se, johon vuorovaikutuksen toiset osapuolet sijoittavat yksilön. Tällöin nuori voi päätellä, mitä muut ajattelevat hänestä ryhmäjäsenyyden perusteella. Ymmärrettävästi tällaiset ajatuskulut ovat tyypillisiä vähemmistöille, seurauksena sen tiedostamisesta, että voi joutua ennakkoluulojen kohteeksi.
Koulut ovat suomalaisen yhteiskunnan osa-alue, jossa enemmistö- ja vähemmistöasemat ovat usein läsnä. Peruskoulussa ja lukiossa oppilaita luokitellaan ryhmiin uskontoon perustuvan kulttuuritaustan pohjalta. Esimerkiksi kristitty- ja muslimitaustaiset oppilaat opiskelevat uskonto-oppiainetta pääsääntöisesti omissa ryhmissään. Erottelu eri opetusryhmiin tekee näkyvämmäksi heidän taustansa.
Väitöstutkimustani varten keräsin aineistoa suomalaisista kouluista. Kysyin muslimitaustaisilta nuorilta, mitä kristityt (siis suomalainen enemmistö) ajattelevat muslimeista. Lähes kaikki nuoret olivat sitä mieltä, että muslimit ovat kristittyjen näkökulmasta poikkeavia ja normeja rikkovia, joko äärimmäisellä tavalla tai sitten esimerkiksi maahanmuuttajia, erilaisia tai outoja. Pahimmillaan kristityt saattavat tutkittavien mielestä ajatella muslimien olevan radikalisoituneita, kuten terroristeja. Nuoret itsekin sijoittavat itsensä altavastaajan asemaan, kun he odottavat erityisen kielteisiä arvioita omasta ryhmästään enemmistöltä, kristityiltä, joita he tutkimuksessani kuvailevat todella positiivisilla ilmauksilla.
Kielteiset käsitykset, stressi ja PISA-tulokset
Väitöskirjassani pohdin tuloksien sovellettavuutta koulutuksen alalle. Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että koetilanteissa omaan ryhmään liitetyn kielteisen käsityksen kohteena oleminen heikentää suoriutumista opinnoista. Tämä on ymmärrettävää, koska pelko stereotypian vahvistamisesta suoritustilanteessa on omiaan lisäämään stressiä. Stressi vähentää kykyä käyttää kaikkea suorituksessa tarvittavaa osaamista.
Tutkimuksessani muslimitaustaisten käsitykset omasta ryhmästään enemmistön silmin eivät liittyneet koulumenestykseen, mutta kuitenkin poikkeuksellisuuteen, normien rikkomiseen. Suomalaisten koulujen oppilaiden PISA-tuloksissa havaitaan, että yleisesti ottaen kieli- ja kulttuurivähemmistöjen tulokset ovat heikommat enemmistön tuloksiin verrattuna. Voisivatko kokemukset kielteisen stereotypian kohteena olemisesta osaltaan selittää näitä eroja? Kun tiedostamattaan pelkää vahvistavansa kuviteltua tai todellista käsitystä omasta ryhmästään poikkeavana, voi se aiheuttaa stressiä ja siten hankaloittaa suoriutumista koulussa.
Väitöskirja-aineistossani muslimitaustaiset nuoret ajattelivat onneksi tulevansa nähdyksi yksilöinä tai kuin ketkä tahansa muutkin. Osa kuitenkin ajatteli, että voisi tulla kohdatuksi stereotypian kautta. Joka tapauksessa PISA-keskusteluun olisi hyvä tuoda aiempaa keskustelua enemmän esiin sosiaaliset syyt ja vähemmistöstressi erojen selittämiseksi. Kun aiheesta on lisää tutkimusta, voidaan pohtia, miten tulokset otetaan huomioon käytännössä niin, että erilaisuutta ei nähtäisi kielteisenä poikkeamana vaan rikkautena ja voimavarana. Tämä olisi yksi askel yhdenvertaisuusihanteen toteutumisen varmistamiseksi.