Ken Wilberin integraaliajattelun ytimessä on kolme käsitteellistä innovaatiota, kirjoittaa FT Juha Pekka “JP” Jakonen, jonka väitöskirja Ken Wilber as a Spiritual Innovator – Studies in Integral Theory tarkastettiin Turun yliopistossa 12.12.2020.
”Ajattelua voi ajatella”, sanoo filosofi Esa Saarinen. Oman ja muiden ajattelun reflektointi onkin yksi ihmisen peruspiirteistä. Amerikkalaisfilosofi Ken Wilber (1949–) on yrittänyt omassa integraalisessa ajattelumallissaan esittää viitekehyksen eri tavoista ajatella. Samalla hän on esittänyt teorian siitä, miten nuo erilaiset tavat muodostavat yhden suuren kokonaisuuden.
Asiassa kuin asiassa on neljä puolta. Asioilla on aina sekä henkinen (eli sisäinen) että materiaalinen (eli ulkoinen) puolensa todellisuutta. Molemmilla on vielä yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottuvuutensa, kertoo JP Jakonen väitöskirjassaan. Kuva: © JP Jakonen
TIETOISUUDEN TASOT JA TIETOISUUDEN TILAT
Wilberin mukaan ”kaikki ovat oikeassa”, koska ”ihmisaivot eivät kykene tuottamaan täydellisiä virheitä”. Tällä Wilber viittaa siihen, että näkemämme kuvat maailmasta ovat aina ymmärrettäviä, jos ne osataan sijoittaa oikealla tavalla. Wilber aloitti työnsä 23-vuotiaana yliopistopudokkaana kirjoittamalla teoksen The Spectrum of Consciousness. Siinä hän esitti ajatuksen ihmisen tietoisuudesta jatkumona, jossa eri vaiheet tuottavat erilaisia maailmankuvia, maagisesta myyttiseen, rationaaliseen ja moniarvoisen pluralismin maailmankuviin. Tietoisuudella on myös taipumus ottaa sivuaskeleita tilojen vaihtelun suhteen, hereillä olosta unitilaan, mystisiin tajunnantiloihin ja nondualistiseen ykseyteen.
Myöhemmin Wilber jalosti tätä ajatusta yhdessä tietoisuudentutkija Allan Combsin kanssa. Heidän luomansa Wilber-Combs-matriisi pyrki selittämään miten vaikkapa zen-munkit voivat olla yhtäältä vapautuneita maallisista murheista ja toisaalta käyttäytyä kuin pahaiset koulukiusaajat. Tietoisuuden taso ja tietoisuuden tilat ovat kaksi eri asiaa. Tilat tulkitaan aina tason kautta, ehdottivat Wilber ja Combs. Jos maailmankuvan taso on ryhmäkeskeinen, saa syvällinenkin mystinen tila helposti ryhmäkeskeisen tulkinnan: Allah, Jumala tai Tao on tarjolla vain meidän valitulle kansallemme.
HENKISYYDEN JATKUMON KOLME VAIHETTA
Wilber on tehnyt työtään 1970-luvulta 2020-luvulle tämänkaltaisten selitysmallien kautta. Hän pyrkii kuvaamaan, miten uskonnot ja tietoisuus ovat ilmiöitä, joita toisaalta voidaan käsitteellistää monella tavalla, ja miten toisaalta niiden viittauskohteet (uskonnon ja henkisyyden ”syvässä päässä”) ovat käsitteiden tuolla puolen. Tätä ajatusta Wilber valotti vuonna 1983 julkaistussa teoksessaan Eye to Eye.
Kirjassa Wilber kuvasi henkisyyden kulkevan kolmen vaiheen kautta. Ensimmäinen vaihe on esirationaalinen henkisyys. Tämän vaiheen henkisyyttä leimaa maaginen ja myyttinen ajattelu, itsekeskeisyys ja ilmiöiden tulkinta tavalla, joka ei vielä sisällä järkeä ja rationaalisuutta.
Toinen vaihe on Wilberin mukaan rationaalinen henkisyys. Se voi ilmetä monella tavalla: ateismina, agnostismina tai tieteellisenä mielenkiintona, joka puolestaan voi näkyä niin taipumuksena reduktionismiin kuin avarakatseiseen humanismiin. Rationaalinen henkisyys on valistuksen ajan perinnettä, joka auttaa ajattelemaan itse.
Kolmas vaihe on transrationaalinen henkisyys, joka edustaa melko pientä osaa henkisyyden ja uskonnollisuuden kentästä. Sitä on vaikea oivaltaa järjen avulla, joskin se määritelmällisesti sisällyttää järjen käytön. Transrationaaliset henkisyyden perinteet kuten zen, advaita vedanta tai suufilaisuus ymmärtävät, miten taivaassa ja maassa on paljon mitä järkioppimme ei oivalla, Shakespearea vapaasti lainaten. Yleensä transrationaalisen henkisyyden edustajia yhdistää kuitenkin sama yksinkertainen viesti, jonka Fransiskus Assisilaiseen usein liitetty lainaus sanoo: ”Se mitä etsit, on se, minkä läpi katsot”.
TETRAEMERGENSSI JA NELJÄ IKKUNAA TODELLISUUTEEN
Wilberin integraalinen malli on yritys olla jättämättä mitään keskeistä huomion ulkopuolelle, oli aihe mikä tahansa. Uransa edetessä Wilber toimikin kuten kunnon vanhan ajan filosofi, ja käsitteli epistemologiaa, ontologiaa, uskonnon filosofiaa, teoreettista psykologiaa, kehityspsykologiaa, yhteiskuntatieteitä, politiikkaa ja muita aiheita. Hänen pääteoksenaan voidaan pitää vuonna 1995 julkaistua kirjaa Sex, Ecology, Spirituality – The Spirit of Evolution, josta vuotta myöhemmin julkaistiin lyhennetty dialogimuotoinen teos A Brief History of Everything. Suomensin tuon kirjan vuonna 2009 nimellä Kaiken lyhyt historia.
Kirjasta on peräisin Wilberin tunnetuin ajatus: tetraemergenssi, eli yksinkertaisemmin se, että kaikessa on neljä puolta. On olemassa, karkeasti ottaen, aina sekä henkinen (eli sisäinen) puoli todellisuutta ja materiaalinen (eli ulkoinen) puoli todellisuutta. Molemmilla on vielä yksilöllinen ja yhteisöllinen ulottuvuutensa. Kaikkiaan siis, Wilber ehdottaa, meidän tulisi aina hyväksyä asiassa kuin asiassa sekä yksilön ja yhteisön sisäinen ja ulkoinen todellisuus. Esimerkiksi henkisyydellä on aina yksilöllinen kokemuksellinen puoli, jota voidaan tutkia esimerkiksi fenomenologian kautta, mutta myös materiaalinen mitattava puoli, jota voidaan tutkia aivokuvantamisen kautta. Henkisyys on myös osa kulttuuria ja systeemistä rakennetta, joka muokkaa ja vaikuttaa henkisyyden kokemiseen ja henkisyyden ulkoisiin ilmenemismuotoihin. Henkisyyden kulttuuria voidaan ajatella yhteisön sisäisinä arvoina, ja henkisyyden systeemisyyttä voidaan ajatella yhteisön ulkoisena kokonaiskuvana. Tutkijat ovat kehittäneet metodeja jokaista neljää ulottuvuutta varten. Metodologinen pluralismi onkin yksi integraaliajattelun kulmakiviä.
Wilberin ajattelu vetoaa tietynlaiseen henkiseen maaperään. Systeemiajattelu, yhdistävien kaavojen etsiminen ja kokonaisuuden hahmottaminen (jota viime aikoina on tehty jälleen historian popularisoinneissa) ovat integraaliajattelulle tyypillisiä työvälineitä. Jos pitää niistä, saattaa integraalinen malli resonoida. Jos ne eivät puhuttele, integraalinen ajattelu voi tuntua villitykseltä, jonka avulla halutaan selittää ”kaikki kaikesta”. Oleellista on tiedostaa, miten oma mieli toimii. Sitä on ajattelun ajattelu parhaimmillaan.