Pietarilaisen pakanayhteisön kielletyt puheenaiheet

Venäläinen pakanuus, rodnoverije, on alun perin politisoitunut liike, jossa on kuitenkin vuosien saatossa alkanut näkyä entistä enemmän vaihtoehtoinen hengellisyys. Lisääntynyt epäpoliittisuus, tai ainakin pyrkimys esiintyä sellaisena, kertoo muutoksesta sekä venäläisessä yhteiskunnassa että rodnoverije-liikkeessä, kirjoittaa Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija, uskontotieteen dosentti Kaarina Aitamurto.

Kun venäläinen slaavilainen pakanuus – rodnoverije – alkoi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen saada julkista näkyvyyttä, oli se suurelta osin hyvin politisoitunut liike. Monille rodnovereille uskonto oli lähinnä vain yksi osa nationalistista ideologiaa ja tärkeimpiä argumentteja pakanuuden puolesta oli, ettei se perustunut juutalaisuuteen kuten kristinusko.

Poliittisuutta ruokki myös ajan yleinen kaoottisuus. Monille venäläisille vapautuksen huuma muuttui pian selviämistaisteluksi taloudellisessa lamassa ja yhteiskunnassa, jossa yhtäkkiä tuntuivat pätevän vain viidakon lait. Nationalismi yhdisti käytännössä kaikkia rodnoverije-ryhmiä, mutta niiden poliittiset kannat vaihtelivat äärivasemmalta äärioikealle. Jotkut rodnoverije-ryhmät kannattivat anarkismia tai ruohonjuuritason suoraa demokratiaa, toiset taas yksinvaltiutta tai väitettyä muinaisten indoeurooppalaisten kolmeen kastiin perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää.

 

 Uskonnollisen itseymmärryksen kasvu

7.chur_.jpg

Chur eli jumaluutta symboloiva patsas, jonka edessä tai ympärillä osa rituaalista usein tapahtuu. Pietarin lähistöllä 2016. Kuva: Kaarina Aitamurto.

Merkittävä osa 1990-luvun rodnoverije-yhteisöstä oli hyvin poliittisia, eikä niillä ollut juurikaan rituaaleja. Liikkeessä oli kuitenkin ollut jo sen alkuajoista lähtien ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneempia vaihtoehtoisesta hengellisyydestä, kansanperinteestä tai elämisestä harmoniassa luonnon kanssa. Tällaisten ihmisten muodostamien yhteisöjen määrä alkoi 1990-luvun lopulla kasvaa. Myös tyytymättömyys monien suurimpien rodnoverije-järjestöjen äärinationalistista linjaa kohtaan kasvoi. Vuosikymmenen lopussa jotkut yhteisöt alkoivat myydä runsaasti kuvitettuja julkaisuja, joissa esiteltiin näiden esteettisesti näyttäviä ja huolellisesti suunniteltuja rituaaleja. Internetin yleistyessä yhteisöt alkoivat julkaista siellä samanlaisia kuvia saavuttaen näin vielä laajemman yleisön.

Rodnoverien parissa alkoi muotoutua käsitys, ettei yhteisö voi olla vakavasti otettava, ellei se järjestä ”pakanallisia” juhlia ja rituaaleja. Jopa aiemmin lähinnä nationalistiseen poliittiseen toimintaan keskittyvien yhteisöjen nuoret miehet alkoivat tapaamisissa pukeutua armeijakuosisten vapaa-ajanasujen sijaan valkoisiin pellavapaitoihin, joiden kaula-aukkoa ja hihansuita koristivat punaiset kirjailut. Hiljalleen rodnoverije-yhteisö alkoi mieltää ja esittää itsensä nimenomaan uskontona ja näin eriytyä nationalistisesta liikkeestä.

Rodnoverije-rituaalit järjestetään yleensä luonnossa. Rituaalin aikana osallistujat muodostavat piirin esimerkiksi kokon, jumalpatsaan tai rituaalia vetävän henkilön ympärille. Piirissä voidaan tanssia tai siinä voi kierrättää puusta tehty astiaa, jolla jokainen vuorollaan kohottaa maljan jollekin jumaluudelle tai asialle. Rituaalien kulku ja siinä käytettyjen esineiden ja koristeiden symboliikka kuvastavat tapahtuman merkitystä. Esimerkiksi juhannuksen tärkeimpiä elementtejä ovat tuli ja vesi, sekä hedelmällisyys.

5.rituaaliportista-1.jpg

Dedi, eli esi-isiä ja -äitejä juhlistava tapahtuma lokakuun lopussa Pietarin lähistöllä, 2016. Käynti rituaalitilaan puisesta portista, jonka edessä pysähdytään hetkeksi kunnioittamaan jumalia ja henkiä laskemalla käsi portin vieressä olevalle kivelle. Kuva: Kaarina Aitamurto.

 

Suhde nationalismiin

2000-luvulla äärinationalistinen toiminta alkoi huolestuttaa myös viranomaisia. Neuvostoliiton sensuurin häviämisen kääntöpuolena syntyivät markkinat äärinationalistiselle, rasistiselle ja antisemitistiselle kirjallisuudelle. Rodnoverije-julkaisuja myyvistä kioskeista saattoi ostaa natsi-Saksassa ilmestyneiden kirjojen ja filmien uusia kopioita. Vuonna 2002 Venäjällä astui voimaan ekstremismin vastainen laki, jota on sittemmin merkittävästi laajennettu. Lain perusteella on kielletty rasistisia ja äärinationalistisia julkaisuja ja organisaatiota, mutta sitä on käytetty myös vähemmistöuskontojen ja sanavapauden suitsimiseen.

Verrattuna moniin muihin vähemmistöuskontoihin, etenkin ulkomaalaisperäisiksi miellettyihin, rodnoverije on viime aikoihin saakka saanut toimia suhteellisen vapaasti. Yksi syy tähän on, että pakanuudella on kannatusta armeijassa, poliisissa ja turvallisuusviranomaisten parissa. Monet rodnoverijet ovatkin kertoneet, että heitä tarkkailemaan lähetetyt poliisit ja jopa turvallisuusviranomaiset ovat ilmaisseet epävirallisesti tukensa liikkeelle ja osallistuneet rituaaleihin.

2000-luvun myötä erilaiset nationalistiset liikkeet vahvistuivat hiljalleen ja alkoivat myös koordinoida yhteistyötään tehokkaammin. Sellaiset massiiviset mellakat kuin Kontupohjassa vuonna 2006 ja Manezhnaja-aukiolla Moskovassa 2010 osoittivat nationalististen liikkeiden voiman. Vuoden 2012 taitteessa järjestetyt rehellisiä vaaleja vaatineet mielenosoitukset kokosivat yhteen niin nationalisteja kuin liberaalejakin ja pelästyttivät Kremlin kiristämään otettaan poliittisesta toisinajattelusta. Nationalistisen liikkeen tiukempi kontrolli on pakottanut rodnoverijet miettimään haluavatko he riskeerata yhteisöjensä toimintaa sitomalla sitä politiikkaan.

 

Kielletyt puheenaiheet

Vuonna 2005 aloitin kenttätyön pietarilaisessa pakanayhteisössä, jossa politiikka oli kielletty puheenaihe. Noihin aikoihin yhteisön halu esiintyä epäpoliittisena oli harvinaista rodnoverijen parissa. Nykyään tällainen kanta on, jos ei vallitseva niin ainakin yleistynyt liikkeessä ja esimerkiksi muutama vuosi sitten perustettu toinen pietarilainen yhteisö on jopa ilmoittanut erottavansa yhteisöstä jäsenet, jotka osallistuvat julkisesti poliittisiin tapahtumiin.

Kielto puhua politiikasta ei merkitse, ettei siitä puhuttaisi näiden yhteisöjen tapahtumissa.  Yhteisöjen juhlissa osallistujat saattavat esittää yhteiskunnallisia näkemyksiä, joita he itse eivät välttämättä miellä poliittisiksi, mutta jotka kuvastavat hyvin nationalistista ajatusmaailmaa. Kiellolle on kuitenkin kaksi hyvää syytä. Ensimmäinen näistä on pyrkimys pysyä erossa toiminnasta, joka voisi aiheuttaa vaikeuksia viranomaisten kanssa. Toinen on se, että nämä yhteisöt haluavat suunnata viestiään laajemmalle yleisölle kuin vain äärinationalistisen ideologian kannattajille.

Politiikan lisäksi mainitsemassani pietarilaisessa yhteisössä on myös toinen kielletty puheenaihe, sää. Säännön tarkoitus on kuvata yhteisön henkeä vihjaamalla, ettei sen tapahtumissa tarvitse keksiä keinotekoisia, pinnallisia puheenaiheita. Tämä ei tarkoita, ettei säästä puhuttaisi. Itse asiassa, kaunista ilmaa tai esimerkiksi värikästä auringonlaskua juhlien aikaan pidetään merkkinä sen saamasta yliluonnollisten voimien siunauksesta.