Åbo Akademin Polin-instituutissa on vastikään alkanut projekti, joka ensimmäistä kertaa tutkii Suomen juutalaista yhteisöä monitieteisestä näkökulmasta, kertovat dosentti Simo Muir ja yliopistonlehtori Riikka Tuori. Projektin nimessä oleva heprean kielen sana minhag merkitsee ‘juutalaista tapaa’: Minhag Finland viittaa juuri Suomen juutalaisen yhteisön erityispiirteisiin, joista projektin tutkijat ovat eri näkökulmista kiinnostuneet.
Keitä Suomen juutalaiset ovat?
Suomen juutalaiset muodostavat pienen (n. 1500 henkeä) mutta elinvoimaisen yhteisön, jolla on kaksi seurakuntaa ja historiallisesti arvokasta synagogaa Turussa ja Helsingissä. Yhteisön juuret juontavat 1800-luvulle ja Venäjän armeijaan. Suomen suuriruhtinaskuntaan asettui tsaarin armeijan joukkoja, joiden mukana oli pääosin Liettuan ja Valko-Venäjän alueelta värvättyjä juutalaisia sotilaita. Näistä niin kutsutuista kantonisti- eli sotilaskoulun käyneistä miehistä ja heidän perheistään syntyi Suomen juutalaisen yhteisön historiallinen ydin. Juutalaisten asuinpaikat ja elinkeino olivat aluksi rajoituksenalaisia, ja vasta Suomen itsenäistyttyä heille myönnettiin täydet kansalaisoikeudet. Helsingin synagogan yhteyteen yhteisö perusti yhä tänäkin päivänä toiminnassa olevan juutalaisen koulun.
Yhteisön luonne on viimeisten vuosikymmenien kuluessa monipuolistunut ja kansainvälistynyt. Monet kantonistisukujen jäsenet avioituivat ei-juutalaisten kanssa, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yhteisöön liittyi uusia jäseniä itäblokin alueelta. Myös suomalaisten avioliitot israelilaisten kanssa ovat muuttaneet yhteisön rakennetta ja tapakulttuuria. Niinpä esimerkiksi 1800-luvun Itä-Euroopasta peräisin oleva suomenjuutalainen liturginen perinne – Liettuan ja Valko-Venäjän juutalaisilta peritty synagogajumalanpalvelus – on saanut vivahteita nykyheprean ääntämyksestä ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan juutalaisista traditioista.
Juutalaisen seurakunnan arkisto Helsingissä. Kuva: Mercédesz Czimbalmos.
Mitä ja miten projektissa tutkitaan?
Simo Muir ja Riikka Tuori tutkivat yhteisön historiallista taustaa, Suomen synagogissa käytettyjä liturgisia perinteitä sekä juutalaisen tapakulttuurin muutosta. He perehtyvät myös perinteisen ortodoksijuutalaisuuden historiaan ja haasteisiin, joita perinteitä noudattavat vääjäämättä kohtaavat modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsingin ja Turun juutalaiset seurakunnat ovat virallisesti ortodoksisia, mutta valtaosa niiden jäsenistä on maallistuneita. Tämä luo luonnollisesti yhteisön sisälle jännitteitä esimerkiksi siitä, mihin suuntaan yhteisö tulevaisuudessa kehittyy. Minhag Finland näyttääkin edustavan vanhan Itä-Euroopan juutalaisen elämänmuodon jatkumoa, joka on mukautunut tähän päivään ja moderniin elämään.
Tohtorikoulutettava Mercédesz Czimbalmos perehtyy yhteisön luonteeseen tutkimalla Helsingin seurakunnan avioliittohistoriaa ja juutalaisuuteen kääntymistä. Suurin osa nykyisistä avioliitoista on niin kutsuttuja seka-avioliittoja, joissa toinen puoliso ei ole juutalainen. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen juutalaisten seurakuntien jäsenistä poikkeuksellisen monet ovat juutalaisuuteen kääntyneitä. Uskonnollisen lain eli halakhan mukaan vain juutalaisesta äidistä syntynyt on juutalainen, joten kääntyneistä osa on perheistä, joissa vain isä on juutalainen. Lisäksi seurakuntalaisten joukossa on sellaisia juutalaisuuteen kääntyneitä henkilöitä, joiden puoliso on juutalainen, sekä henkilöitä, jotka ovat muista syistä kokeneet juutalaisuuden omakseen.
PhD Dóra Pataricza tutkii juutalaista ruokakulttuuria Suomessa osallistumalla perheiden ruoanlaittoon, keräämällä reseptejä ja haastattelemalla seurakunnan jäseniä. Ruokakulttuurin myötä välittyy kuva juutalaisen yhteisön moninaisuudesta, sen jäsenten alkuperästä ja uskonnollisista tavoista. Sapatin ja juhlapyhien ruokalajien joukossa on juutalaisten sotilaiden perheiden mukana tulleita perinteisiä ashkenasijuutalaisia ruokia, tunnetuimpana hieman suomalaisia kalapullia muistuttava gefilte fish. Viime aikoina myös israelilaisesta keittiöstä tunnetut Lähi-idän ruoat (kuten falafel ja hummus) ovat yleistyneet suomenjuutalaisissa kodeissa. Harvat perheet Suomessa noudattavat tiukkaa ortodoksijuutalaista kosher-ruokataloutta, mutta monet välttävät esimerkiksi sianlihan syömistä.
Projektin johtaja, dosentti Ruth Illman tarkastelee juutalaisen yhteisön arkea omaehtoisen uskonnon (engl. vernacular religion) näkökulmasta. Miten juutalaisuutta eletään todeksi, kun ihmiset eri tavoin tulkitsevat ja harjoittavat uskontoaan? Illman pohtii myös uskontojen välisiä suhteita Suomessa, juutalaisen yhteisön moninaisuutta sekä sen asemaa maallistuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hänen – kuten muidenkin hankkeen jäsenten – tutkimus pohjautuu haastatteluihin, joiden avulla yhteisön jäsenten tapoja ja perinteitä niin arjessa kuin juhlassa tutkitaan. Haastattelut tehdään läheisessä yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa ja ne arkistoidaan tulevaisuuden tutkijoita varten.
Ruth Illman, Mercédesz Czimbalmos, Riikka Tuori, Dóra Pataricza ja Simo Muir. Kuva: Satu Karmavalo.
Vahvasti kiinni tässä ajassa
Vaikka Suomen pieni juutalainen yhteisö maantieteellisesti sijaitsee “syrjässä”, se on aina ollut hyvin perillä niin globaaleista virtauksista kuin juutalaisuuden sisäisistä muutoksista.
Tutkimusprojektin kartoittamien erilaisten lähestymistapojen kautta yhteisöstä välittyy elinvoimainen kuva: yhtäältä yhteisö edustaa vanhoja perinteitä ja tapoja mutta on toisaalta vahvasti kiinni tässä ajassa.
Juuri julkaistussa Scandinavian Jewish Studies -lehdessä projekti esittelee osan ensimmäisistä tutkimustuloksistaan: https://journal.fi/nj