Populaarikulttuurin ja uskonnon risteyskohtia on tarkasteltu viime vuosikymmenien aikana ilmestyneissä tutkimuksissa monista näkökulmista. Yhtäältä on hahmoteltu, miten raamatuntekstin jokin piirre tai uskonto yleensä on esitetty populaarikulttuurissa. Toisaalta populaarikulttuurin tuotteita ja fanien toimintaa on itsessään tarkasteltu uskontona. Raamatuntutkimuksessa on pureuduttu erityisesti tiettyjen raamatuntekstien, -hahmojen, -kirjallisuuslajien tai -aiheiden esiintymiseen populaarikulttuurissa, kirjoittaa raamatuntutkija Marika Pulkkinen.
Oopiumia kansalle vai vastarinnan piiloviestintää?
Populaarikulttuurille ei ole yksiselitteistä määritelmää. Voisi sanoa, että sille on leimallista yleisön ja tekijöiden rajan hämärtyminen ja tämän myötä myös sisällön jatkuva uudelleen määrittely. Esimerkiksi sosiaalinen media luo jatkuvasti uusia tulkintoja siitä, mitä pidetään populaarina eli suurten massojen tuntemana kulttuurina ja millaisia merkityksiä yleisö antaa erinäisille kulttuurituotteille tai -ilmiöille. Populaarikulttuurin määrittelemisessä keskiössä on siis sen yleisö, joka ei ainoastaan vastaanota kulttuurituotetta vaan myös luo kulttuurituotteen käytölle omia merkityksiään.
1980-luvulla media- ja kulttuurintutkimuksen piirissä ryhdyttiin hyödyntämään yhteiskuntatieteellisiä teorioita kulttuurituotteiden ja -ilmiöiden tutkimuksessa. Kulttuurintutkimuksessa mielenkiinto alkoi kohdistua korkeakulttuurin tuotteiden lisäksi myös massoille suunnattuun ja niiden kuluttamaan viihteeseen. Aikaisemmin populaarikulttuuria tarkasteltiin kahtalaisesti sekä manipulointivälineenä että vastarinnan keinovalikoimana työväen luokkataistelussa. Mediatutkija Stuart Hall sen sijaan painottaa, että populaarikulttuuria ei tule nähdä mustavalkoisesti joko hiljentämässä suuria massoja eli ”oopiumina kansalle” tai vallankumouksen välineenä, vaan nämä molemmat näkökulmat kuvaavat populaarikulttuurin vastaanottoa heterogeenisen yleisön keskuudessa.
Tiivistäen voi sanoa, että populaarikulttuuri ei käsitä vain suurten mediaorganisaatioiden teollisesti tuottamaa viihdettä, vaan sillä viitataan yleisesti suurten massojen suosimiin ilmiöihin ja kulttuurin muotoihin.
Raamattu populaarikulttuurina ja populaarikulttuurissa
Myös raamatuntekstejä voidaan tarkastella laajemmalle yleisölle suunnattuna kirjallisuutena sen sijaan, että ne nähtäisiin syntyaikansa kulttuurieliittien lukemana kirjallisuutena. Nina Nikki on analysoinut Raamatun kertomuksia kulttuurimeemien leviämisen näkökulmasta: mitkä elementit näyttävät tekevän esimerkiksi Uuden testamentin Jeesus-kertomuksista helposti leviäviä kulttuurituotteita?
Raamatuntekstejä ja populaarikulttuuria on tutkittu myös siitä näkökulmasta, miten tekstejä on käytetty erilaisissa nykyajan kulttuurituotteissa ja -ilmiöissä. Tällaisia tutkimuksia on laadittu esimerkiksi Jeesuksen ja Magdalan Marian hahmoista tehdyistä kaunokirjallisista representaatioista ja elokuvatulkinnoista. Tällöin analyyseissa pureudutaan muun muassa siihen, miten myöhemmät adaptaatiot ja tulkinnat raamatuntekstien hahmoista muokkaavat pohjatekstien asetelmia ja miten nämä muokkaukset myös heijastelevat kunkin myöhemmän tulkintaympäristön arvoja, ihanteita ja normeja.
Raamatuntekstien teemojen, hahmojen ja kerronnallisten rakenteiden vaikutusta myöhemmissä kulttuurituotteissa voidaan tarkastella myös ilman, että näiden kahden eri kulttuurituotteen välillä välttämättä olisi tietoista kytköstä. Esimerkiksi David Lynchin luomassa Twin Peaks -televisiosarjan (1990–1991) kerronnassa ja hahmoissa voi nähdä yhtymäkohtia raamatunteksteihin, vaikka tämä ei olisikaan ollut tekijöiden tietoinen viittauskohde.
Patriarkaatin viettelyä ja karnevalisointia
Sekä Twin Peaksissä että Raamatussa on tunnistettavissa kerronnallinen kuvio, jossa naishahmo ottaa toiminnan omiin käsiinsä kun kertomuksen muut hahmot – etenkään miesprotagonistit – eivät toimi riittävän tehokkaasti päämäärien saavuttamisessa. Twin Peaksissä nuori naishahmo Audrey ryhtyy omavaltaisena salapoliisina jäljittelemään murhatun lukioystävänsä toimia hankkiutumalla työskentelemään bordelliin, jossa hän epäilee ystävänsä työskennelleen.
Raamatun Genesis-kertomuksessa (1. Moos. 38) kuolema ja maksullinen seksi taas ovat läsnä Juudan ja hänen miniänsä Tamarin tarinassa. Tamar on jäänyt leskeksi, kun ensin hänen puolisonsa, Juudan vanhin poika Er kuolee, minkä jälkeen myös nuorempi veli Onan kuolee pian avioiduttuaan Tamarin kanssa. Aikaa kuuluu ja Tamar huomaa, ettei hänelle aiota antaa puolisoksi Juudan nuorinta poikaa Selaa, koska Juuda pelkää tämänkin kuolevan. Tamar pyrkii välttämään lapsettomuuden kohtalon hankkimalla jälkeläisiä Juudan kanssa.
Genesiksen tarinassa kerrotaan lakonisesti Tamarin riisuneen leskenpukunsa, koristautuneensa ja peittäneen kasvonsa hunnulla ja istuutuneensa tienristeykseen (j. 14). Tarinan lukijoiden oletetaan tunnistavan, että Tamar pukeutui seksityöläiseksi ja että ohi kulkeva Juuda luultavammin tarttuu tähän tilaisuuteen. Kun Juuda näkee verhoutuneen naisen, ”hän luuli tätä portoksi” (j. 15) ja sanoi naiselle haluavansa maata tämän kanssa. Genesiksen kertomuksessa on kiinnostavaa se, ettei seksipalveluiden ostamista itsessään – eikä myöskään niiden tarjoamista – pidetä paheksuttavana.
Vihjaavatko nämä kertomukset Audreyn ja Tamarin naamioitumisesta, että naisen ilmeisin toimijuuden rooli on olla seksityöläinen? Väittäisin pikemminkin, että näiden kertomusten kuvaamat aktiiviset naishahmot alleviivaavat patriarkaalisten normien sekä hegemonisen maskuliinisuuden ihanteiden haavoittuvuutta. Kertomusten ironia kumpuaa siitä, että tarinoiden mieshahmot ovat kyvyttömiä pitämään yllä näitä normeja ja ihanteita heidän hairahtuessaan patriarkaalisesta juonikuviosta tyydyttämään omia seksuaalisia tarpeitaan.
Raamatuntekstien, -hahmojen, -teemojen tai esimerkiksi kirjallisuudenlajien esiintymistä populaarikulttuurin eri muodoissa voidaan tarkastella niin suorina lainauksina tai hienovaraisina viittauksina kuin myös yleisemmin yhteisesti jaettuna ja muuntuvana kulttuuriperinteenä. Lisäksi kertomusten ja tekstien välittymisen mekanismeja ja lainalaisuuksia sekä yleisön tapoja vastaanottaa näitä on mahdollista analysoida vertailemalla yhtäläisiä piirteitä. Populaarikulttuurin tutkimuksen näkökulma laajentaa siten raamatuntutkimuksen kenttää niin aineiston kuin myös käytettävissä olevien lähestymistapojen osalta.
Lähde: Courtesy of Wikimedia Commons
Blogi-teksti pohjautuu julkaisuihin Raamattu ja populaarikulttuuri (toim. Susanna Asikainen ja Marika Pulkkinen. SESJ 124. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2023), Marika Pulkkinen ja Susanna Asikainen, ”Johdanto” sekä Marika Pulkkinen, ”Erotiikka, seksityö ja seksuaalinen väkivalta raamatunteksteissä sekä Twin Peaks -televisiosarjassa ja -elokuvassa” mainitussa teoksessa.