Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät 2022. Osa II: Moninaista uskonnontutkimusta

Lukuaika: 3 min.

18.-20.5.2022 toista kertaa järjestetyt teologian ja uskonnontutkimuksen päivät kokosi Helsinkiin kymmeniä tutkijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Konferenssin teemana oli ”Uskonto ja vapaus: Haasteita ja tulevaisuudennäkymiä”. Katsomukset julkaisee kaksi kirjoitusta, joissa käsitellään konferenssia. Tässä jälkimmäisessä jutussa uskontotieteen väitöskirjatutkija Hanna Gebraad sekä kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettaja Jere Kyyrö Turun yliopistosta keskittyvät konferenssin viimeiseen päivään, perjantaihin. Juttu on jatkoa aiemmin julkaistulle jutulle, jossa käsiteltiin konferenssin kahta ensimmäistä päivää.

Sopivaa ja sopimatonta uskontoa

Perjantaiaamun ”Sopivan ja sopimattoman rajoilla” -työryhmässä keskusteltiin muun muassa uskonnon ja huumorin suhteista, uskonnollisten kuvien sopimattomuuden määrittelystä, uskonnollisista narratiiveista populaarikulttuureissa, sekä uskonnon ja leikin ja luovuuden suhteista. Teuvo Laitila (Itä-Suomen yliopisto) aloitti esittämällä esityksessään koko joukon peruskysymyksiä, joiden pohtimisesta työryhmän oli hyvä lähteä liikkeelle: mikä on kuva, mikä on uskonnollinen kuva, missä tilanteessa kuva voi olla sopiva tai sopimaton ja mitä tekijöitä ja toimijoita sen määrittelyssä on mukana? Essi Mäkelän (Helsingin yliopisto) esitys ”Tosissaan muttei vakavissaan” käsitteli transgressiivista uskonnollisuutta ja ns. parodiauskontoja, liikkeitä, joilla on laajoja kytköksiä muun muassa taide-, ja hakkerikulttuureihin sekä pakanauskontoihin.

Myös populaarikulttuuria käsiteltiin: Julia Solmanin (Helsingin yliopisto) esitys ”Satan on Twitter” analysoi Saatana-käyttäjätiliä Twitterissä, postausten huumoria sen sisältämiä narratiiveja ja niiden tapaa käyttää mutta myös haastaa perinteisiä kristillisiä narratiiveja. Lopuksi Hanna Gebraad (Turun yliopisto) kertoi väitöstutkimusprojektistaan, joka keskittyy diskordianisteihin ja pastafareihin ja heidän luomiinsa narratiiveihin sekä niiden merkityksiin harjoittajien elämässä. Keskustelu sujui työryhmässä tiiviistä aikataulusta huolimatta jouhevasti, ehkä koska kaikki esitykset nostivat esiin osin samoja teemoja ja termejä.

Ympäristö ja suuret kysymykset

Katsomukset ja ympäristökriisi -työryhmän toisessa sessiossa oli kaksi esitystä. Vesa Matteo Piludun (Helsingin yliopisto) esitys paneutui alkuperäiskansojen tapoihin hyödyntää omaa uskonnollisuuttaan kulttuurisen ja biodiversiteetin suojelutoiminnassa. Alkuperäiskansojen pyhät paikat ovat yleensä luonnonpaikkoja, eivätkä esimerkiksi rakennuksia, kuten kristinuskossa. Perinteiseen ekologiseen tietoon sisältyy pyhistä luonnonpaikoista huolehtiminen. Helsingin yliopiston Anton Bergin ja Katja Valaskiven esityksessä kerrottiin maailmanloppua (ja allegorisesti ilmastokatastrofia) käsittelevän Don’t look up -elokuvan Twitterissä herättämistä keskusteluista ja tämän keskustelun suhteesta teknologismiin, jossa ajatellaan erilaisten teknologisten innovaatioiden korjaavan ympäristöön liittyvät uhkakuvat. Valaskivi ja Berg olivat hyödyntäneet aineiston analyysissa sekä laskennallisia menetelmiä, joiden hyödyn he katsoivat nousevan esiin kokonaiskuvan hahmottamisessa, että laadullista analyysia, jonka avulla voidaan katsoa aineistoa tarkemmin.

Katja Valaskivi, Vesa Matteo Piludu ja Anton Berg Katsomukset ja ympäristökriisi -työryhmässä esitelmien jälkeen. Kuva: Terhi Hannola

Pääomat, legitimiteetti ja sosiaaliset tilat

Iltapäivällä järjestettiin työryhmä ”Pierre Bourdieun käsitteet ja lähestymistavat uskontotieteen ja teologian tutkimuksessa”. Monet ranskalaisen sosiologin ajatuksista kytkeytyvät eri tavoin uskontoon, vaikkei hän itse profiloitunutkaan uskonnontutkijaksi. Jere Kyyrö Turun yliopistosta pyrki hahmottamaan kansalaisuskonnon käsitettä bourdieulaisesta näkökulmasta. Hänen esityksensä keskiössä oli kansallisen kentän ja pääoman käsite, jonka kautta voidaan tutkia muun muassa uskonnon, median ja politiikan kenttien suhteita.

Elisa Mikkola Helsingin yliopistosta kertoi enkeliuskon kentällä vaikuttavaa Lorna Byrneä käsittelevästä väitöstutkimuksestaan. Hän kuvasi muun muassa sitä, minkälaisista asioista Byrnen pääoma ja legitimiteetti uushenkisenä toimijana muodostuu, ja mitkä ovat hänen tarjoamansa pelastushyödykkeet. Nina Maskulin Helsingin yliopistosta taas hyödynsi Bourdieun sosiaalisen tilan käsitettä, jonka avulla hän hahmotti väitöstutkimuksessaan haastattelemiensa nuorten maailmankuvia.

Takaisin uskonnonvapauden pariin

Perjantai-iltapäivän viimeinen keynote-luento oli Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Ilkka Huhdan ”Struggle for Freedom of Religion in Finland”, joka kuvasi uskonnonvapauslakien kehitystä Suomessa ja sitä, millaiset eri poliittiset tekijät sen muotoutumiseen nykyisenlaiseksi vaikuttivat vuodesta 1860 aina vuoden 1922 uskonnonvapauslakiin asti. Esitys kirvoitti keskustelua siitä, pitäisikö Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta käyttää valtionkirkko-nimitystä, sekä nimityksen ideologisuudesta.

Kuvassa Ilkka Huhdan esitelmän yleisöä keskustelemassa.

Ilkka Huhdan keynote-esitelmä herätti keskustelua evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisesta asemasta. Kuva: Jere Kyyrö

Huhdan esitys täydensi hyvin konferenssin kahta muuta, Myriam Hunter-Heninin ja Elizabeth Shakman Hurdin pitämää keynotea, tuoden esiin suomalaisen historiallisen kehityksen, jossa evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut määrittävä rooli. Konferenssin uskonnonvapaus-teema olikin onnistuneesti valittu: se oli sopivan väljä sisällyttääkseen monia erilaisia näkökulmia sekä niin ajankohtainen, että siihen oli liitettävissä monia myös ei-akateemisia keskusteluja ja näkökulmia.

Vastaa