Haastattelin useita muslimifeministejä Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2013 pro gradu -tutkielmaani varten. Halusin tutkielmassani nostaa naisten äänen paremmin kuuluviin. Muslimifeministeille islamin ja feminismin yhdistäminen ei ole mutkatonta monestakaan syystä, kirjoittaa valtiotieteiden maisteri Aulikki (Isra) Lehtinen.

Islamin ja feminismin yhdistäminen ei ole monellekaan selvä asia; tiedotusvälineiden muokkaama käsitys islamista naista alistavana uskontona on vallitseva. Mediassa esiintyi aikaisemmin ”kolmannen maailman nainen” -stereotyyppi, joka kuvasi köyhää ja kouluttamatonta, kotiin sidottua perinteistä naista – nykyään sama kuvaus yhdistetään ”musliminaiseen”. Kukapa yhdistäisi feminismin tällaiseen henkilöön?

Entäpä muslimiyhteisössä? Siellä feminismi-termi koetaan enimmäkseen kielteiseksi länsimaisen valtavirtafeminismin takia ja koska feminismiä pidetään länsimaisena. Toisaalta feminismiä ei muslimiyhteisössä edes tunneta hyvin. Länsimainen valtavirtafeminismi on suhtautunut kaikkeen ei-länsimaiseen toisena eikä sillä ole tänäkään päivänä kaikilta osin luontevaa suhtautumistapaa islamilaiseen feminismiin. Länsimaiset feministit ovat pääosin joko sekulaareja tai kristittyjä naisia, toisin sanoen länsimaisten naisten enemmistöä. Nämä seikat luovat jännitteisiä suhteita muslimifeministien ja ympäröivän yhteiskunnan samoin kuin heidän ja muun muslimiyhteisön välille.  He kohtaavat toiseutta muslimeina, naisina ja feministeinä sekä muslimiyhteisössä että muun yhteiskunnan taholta.

Toisaalta on tärkeää purkaa sellainenkin vastakkainasettelu kuin länsimainen–muslimi. Olen itse länsimainen muslimi ja haastattelin länsimaisia naisia, jotka ovat muslimeja, feministejä ja länsimaissa kasvaneita. Syntyperältään sen sijaan haastateltavani olivat sekä etnisesti pohjoismaalaisia että lapsena jostakin muslimimaasta tänne muuttaneita.

Käytän termiä ”muslimifeministi” kielellisistä syistä: suomen kieleen istuu paremmin ”muslimifeministi” kuvaamaan ihmistä kuin ”islamilainen feministi”, vaikka jälkimmäinen voisi olla täsmällisempi. Englanninkielinen kirjallisuus käyttää yleisimmin sanaa Islamic feminist.

Islamilainen feminismi on suhteellisen uusi ilmiö. 1980–1990-luvuilla ilmestyi joitakin kirjoja ja artikkeleita, joissa yhdistettiin islam uskontona ja feminismi. Kuitenkin vasta 2000-luvun alkupuolella termi vakiintui. Kaikki islamilaisen feminismin alle sijoitetut naiset eivät edes määrittele itseään muslimifeministeinä, sillä muslimimaiden aikaisempi sekulaari muslimifeminismi on myös luonut oman haasteensa tälle käsitteelle. Yhteistä muslimifeministeille ei-sekulaarissa merkityksessä on patriarkaatin ja uskonnollisten tekstien patriarkaalisten tulkintojen kritisointi ja haastaminen.

Kuten feminismi yleensäkin haastaa patriarkaatin, on se keskeinen haaste myös muslimifeministeille. Aineistoni osoitti, että  muslimifeministit pitävät muslimimaiden patriarkaalista kulttuuria täkäläisissä muslimiyhteisöissä keskeisenä ongelmana. Jokaiseen ihmiseen kuitenkin vaikuttaa myös asuinmaa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajiinkin se vaikuttaa jollain tavoin, mutta heihin vaikuttaa myös heidän taustakulttuurinsa. Patriarkaalinen perinne on tosin nähtävissä yhteiskuntamme enemmistön parissakin; feminismi on tarpeellisista yhä edelleen.

Muslimifeministi elää sekä patriarkaalisessa muslimiyhteisössä että yhteiskunnassa muslimeja kohtaan esiintyvien asenteiden ristipaineessa. Muslimifeministit Suomessa eivät koe voivansa toimia täysipainoisesti muslimiyhteisössä feminististen mielipiteidensä takia, vaan  patriarkaalinen yhteisö on pitkälti marginalisoinut heidät. Mutta yhteiskunta asenteineen on myös haaste: islamofobia ja rasismi ovat lisääntyneet erityisesti Ruotsissa. Muslimifeministit eivät koe olevansa missään täysin tasa-arvoisia.

Paitsi käytännössä, myös opillisesti merkittävä haaste on patriarkaalinen tapa tulkita islamin lähteitä eli Koraania ja haditheja, joista jälkimmäisiä kutsutaan myös profeetta Muhammedin perimätiedoksi.  Islamilaisen feminismin keskeiset tavoitteet ovat samoja kuin muissakin feminismin muodoissa – naisten oikeudet, naisten vapautus ja sukupuolten tasa-arvo – ja näihin tavoitteisiin pyritään tulkitsemalla uskontoa uudelleen. Naiset kokevat syrjintää työssä, kotona ja yhteiskunnassa sukupuolensa takia, ja siksi tavoitteena on tasa-arvo kaikilla tasoilla. Muslimifeministien painotukset keskittyvät islamin opetuksiin, joista keskeisimpiä ovat oikeudenmukaisuus, myötätunto, yleinen ihmisten välinen tasa-arvo ja vapautuminen antautumasta kenellekään muulle kuin Jumalalle.

Muslimifeministien kohtaamat haasteet kytkeytyvät merkittävästi todellisuuden ja ihanteen väliseen jännitteeseen. Islamin ihanteet, kuten Koraaniin ja profeetta Muhammedin esimerkkiin eli sunnaan pohjautuva sukupuolten välinen tasa-arvo, törmäävät käytännössä muslimiyhteisön patriarkaattiin. Tämän päivän todellisuudessa musliminaisilla ei ole moniakaan niistä oikeuksista, joita heillä oli alkuaikojen islamissa. On toki selvää, että 600-luvun alun yhteiskunta oli yksinkertaisempi kuin nyky-yhteiskunta, mutta keskeisintä siinä oli edistyksen henki ja tämä henkinen perintö pitäisi olla tärkeintä nykymuslimeillekin.

Graduni lisäämän tietämyksen myötä voi olla mahdollista vahvistaa muutosprosessia muslimiyhteisöissä sekä valtaväestön asenteissa islamia kohtaan Suomessa. Tutkimuksessa selvisi, että suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministien kokemukset täkäläisistä muslimiyhteisöistä ovat hyvin samankaltaisia kuin tutkimuskirjallisuus kertoo muista maista. Islamilaisen feminismin merkitys on kasvanut ja se yhdistyy myös islamin elpymiseen muslimien parissa: haetaan vastauksia siihen, mitä islam tarkoittaa tämän päivän maailmassa elettäessä. Islamilainen feminismi kasvaa muslimien diasporassa ja islamiin palanneiden yhteisöissä lännessä, mutta myös muslimimaissa. Muslimiyhteisön pitkä patriarkaalinen perinne, joka on ollut monen muunkin uskonnon taakka, sopii yhä huonommin muuttuvaan maailmaan.