Uskonnon ja politiikan tutkimuksen katvealueilla

Syyskuussa 2020 alkanut Suomen Akatemian rahoittama projekti “The Religious Legitimation of Politics and the Political Legitimation of Religion in Finland”, eli kotoisasti LegitRel, tarkastelee uskonnon ja parlamentaarisen politiikan yhteyksiä 2000-luvun Suomessa. Aiheen ja lähestymistavan valintaan vaikuttivat paitsi tutkimusryhmän omat intressit myös havainto uskonnon ja politiikan tutkimuksen, jos ei sokeista, niin ainakin likinäköisistä pisteistä. Hanketta esittelee sen johtaja, uskontotieteen apulaisprofessori Titus Hjelm.

Kansainvälisessä tutkimuksessa uskonnon ja politiikan suhdetta tarkastellaan usein perinteisen ”church and state” mallin mukaan. Tällöin tarkastelun kohteena on uskonnon perustuslaillinen asema. Esimerkiksi Jonathan Foxin paljon siteerattu tutkimus uskonnon ja valtion suhteista globaalissa mittakaavassa hahmottelee typologiaa erilaisista yhteiskuntamalleista uskonnon perustuslaillisen paikantumisen perusteella. Erityisesti amerikkalaisessa tutkimustraditiossa pohditaan myös paljon uskonnon perustuslaillisen aseman vaikutuksia muihin elämänalueisiin, kuten koulutukseen, moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Vaikka uskonnon ja valtion yhteyksien tarkastelu kuulostaa luonnolliselta lähtökohdalta uskontoa ja politiikkaa käsittelevälle tutkimukselle, on siinä enemmän kysymys uskonnon ja oikeuslaitoksen kuin uskonnon ja parlamentaarisen päätöksenteon suhteesta. Osittain tähän vaikuttaa amerikkalainen painotus, jossa uskonnon yhteiskunnallinen asema määräytyy ensisijaisesti korkeimman oikeuden päätösten, ei lainsäädännön, kautta.  

Uskonnon ja poliittisen—laajasti ymmärrettynä—yhteyksiä tarkastellaan toki kriittisessä uskontotieteessä, etenkin feministisessä, postkoloniaalisessa ja queer-tutkimuksessa. Hieman yllättävästi uskonto näkyy vähemmän puoluepolitiikan ja lainsäädännön tutkimuksen kontekstissa. Suomessa aihetta ovat tarkastelleet lähinnä kirkkohistorioitsijat ja kansainvälisestikin kentällä on paljon tilaa. Parlamentaariseen politiikkaan—ja nimenomaisesti parlamentaarisen politiikan prosesseihin—keskittyminen on kuitenkin tärkeää: Vaikka tutkimuksen kohteena on yksi instituutio, päätöksenteon prosessien ja niissä käytetyn kielen analyysi kertoo paitsi puoluepolitiikasta, myös uskonnon paikasta nyky-yhteiskunnassa laajemmin. Eduskuntapuheessa performoidaan laajalle yleisölle. Tämä puhe heijastaa uskonnon asemaa yhteiskunnassa, mutta myös rakentaa sitä.

Kuva: Marja Mäkelä Pixabaystä.

LegitRel-projektin keskeinen käsite on legitimaatio. Tarkastelemme projektissa ns. kaksoislegitimaatiota. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, kuinka uskonnolla legitimoidaan—perustellaan ja oikeutetaan—tiettyjä poliittisia toimia ja näkökulmia. Tämä näkyy esimerkiksi puheessa jumalan tahdosta keskusteluissa sukupuolineutraalista avioliitosta. Toisesta suunnasta katsottuna analysoimme sitä, kuinka poliittisessa toiminnassa (puolueohjelmat, lakialoitteet, eduskuntapuheet) legitimoidaan—ja de-legitimoidaan—uskontoa yleensä ja tiettyjä uskonnollisia ryhmiä erityisesti. Näistä ensimmäinen on perinteisempi uskontososiologinen näkökulma. Monet modernisaation teoreetikot näkivät uskonnon roolina juuri maallisen vallan legitimoinnin. Eurooppalaisessa ja suomalaisessa kontekstissa on kuitenkin yhtä kiinnostavaa tarkastella esimerkiksi sitä, kuinka uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen välistä epätasa-arvoa uusinnetaan ja tuotetaan poliittisessa puheessa. Lisäksi tarkastelemme puolueiden uskonnollisia profiileja sekä uskonnollisuuden roolia poliittisten mielipiteiden muodostumisessa analysoimalla väestötasolla edustavia kyselyaineistoja. Näiden eri aineistojen yhtymäpinnoilla pystymme hahmottamaan kokonaiskuvaa uskonnon ja parlamentaarisen politiikan yhteyksistä Suomessa.

LegitRel-projektin tutkijat: (ylh.) Titus Hjelm, Tuomas Äystö, (alh.) Aki Koivula, Jere Kyyrö ja Anna Haapalainen. Kuva: Anna Haapalainen.

Tiivistetysti

Tiivistetysti projektin tehtävä on siis selvittää mistä suomalaisessa politiikassa puhutaan, kun puhutaan uskonnosta ja mitä poliittiset toimijat tekevät tietyllä tavalla puhuessaan. Teoreettisemmalla tasolla projekti osallistuu keskusteluun uskonnon näkyvyydestä 2000-luvun eurooppalaisessa julkisuudessa. Kuten sosiologi Nilüfer Göle on todennut, uskontoon on nykypäivänä vaikea suhtautua välinpitämättömästi. Mutta mitä se tarkoittaa, että uskonto näkyy poliittisessa keskustelussa? Näkyvyys ei ole sama asia kuin vaikuttavuus, vaikka asia usein niin esitetäänkin. Mitä parlamentaarisen politiikan analyysi kertoo uskonnon paikasta nyky-yhteiskunnassa laajemmin?

Hanketta johtaa uskontotieteen apulaisprofessori Titus Hjelm Helsingin yliopistosta. Hänen lisäkseen projektissa työskentelee neljä post doc-tutkijaa: uskontotieteilijät Anna Haapalainen, Jere Kyyrö ja Tuomas Äystö, sekä Aki Koivula taloussosiologiasta. Lisäksi projektin survey-tutkimusta varten palkataan yksi post doc-tutkija.