Mindfulness – tuleeko henkisyydestä työtä?

Mindfulness on tämän hetken työelämän henkisistä käytännöistä ehkä merkittävimpiä, mutta sen asemoituminen uushenkisyyden ja uusliberalistisen yksilön vastuuta korostavan ajattelun risteykseen on jäänyt pitkälti huomaamatta, kirjoittaa WeAll-hankkeen tutkimuskoordinaattori, dosentti Mira Karjalainen.

Sekulaarilla henkisyydellä viitataan henkilökohtaisen kasvun, sisäisen rauhan, merkityksen tai syvemmän sisäisen ulottuvuuden etsimiseen. Sekulaari henkisyys ei ole sidottu mihinkään tiettyyn kontekstiin ja tutkimuksessa on herätty huomaamaan henkisyyden nousu myös työssä. Tämä näkyy esimerkiksi autenttisuuden ja itseilmaisun korostuksena, sekä työpaikan henkisinä käytäntöinä ja ”lumoamisena”, joka synnyttää luovuutta ja aitouden tunnetta.

Henkisistä harjoitteista etenkin mindfulnessia on ryhdytty hyödyntämään myös työpaikoilla, joissa se on otettu osaksi esimerkiksi henkilöstöjohtamisen välineitä tai työpaikan harrastustoimintaa. Tavoitteena on lisätä henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista, erityisesti niillä aloilla, joissa työuupumus on yleistä. Etenkin vaativan asiantuntijatyön aloilla ylityöt, töiden päällekkäisyys, uupumus ja työn valuminen vapaa-aikaan ovat arkipäivää. Näihin ongelmiin tarjotaan yhä useammin ratkaisuksi mindfulnessia.

Mindfulnessin suosiota työelämässä ei ole järkevää tarkastella liittämättä sitä laajempiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin virtauksiin. Eräs tällainen keskeinen länsimainen muutos arvoissa koskee individualismia, jonka vaikutuksen voi nähdä sekä uushenkisyydessä että uusliberalistisessa ajattelussa, jossa yksilön nähdään olevan itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Nämä voimat operoivat myös niissä henkilöstöjohdon palavereissa, joissa päätetään ottaa mindfulness-harjoitukset osaksi työpaikan arkea.

Tilanne on uusi. Henkisyys, ja siten myös uushenkisyys, on totuttu etenkin Suomessa näkemään yksityisen alueelle kuuluvaksi, mutta työpaikkamindfulness rikkoo tätä ajattelumallia tuomalla sen julkisen alueelle. Mindfulnessia ei yleensä mielletä uskonnoksi, mutta työpaikkamindfulnessin retoriikka flirttailee sekä tieteen että buddhalaisuuden kanssa. Mindfulnessiin voi siten itse kukin liittää haluamiaan merkityksiä: toiselle se on henkisen kasvun tie, toiselle keino lievittää stressiä tieteellisesti tutkituin keinoin.

Mindfulnessin sanotaan auttavan harjoittajiaan keskittymään ja pysymään tarkkaavaisena ja siten olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä. Tämä on eräs keskeinen syy miksi työelämä on innostunut mindfulnessista: sen uskotaan parantavan työntekijöiden tuottavuutta ja työssä jaksamista, kun aika ei mene multitaskaukseen eli monitohelointiin vaan fokus pysyy yhdessä tehtävässä.

Taustalla on ajatus työsuorituksen kohentumisesta jaksamisen, tyyntymisen, keskittymisen ja hyväksymistyön kautta. Henkisyyden harjoittaminen voidaan nähdä myös ratkaisuna työn aiheuttamiin ongelmiin, jolloin työntekijät hakevat apua työperäisiin ongelmiinsa henkisyydestä ja tulevat liittäneeksi sen siten osaksi työtä. Yksityinen henkisyys asettuu siten alisteiseksi työn vaateille ja se instrumentalisoituu. Henkisyydestä tulee keino parantaa työsuoritusta tai selvitä liiallisen työtaakan alla.

Mindfulnessia harjoitetaan työelämässä myös siksi, että se kannustaa pysähtymään tähän hetkeen ja hyväksymään tämän hetken juuri sellaisena kuin se on.  Mutta entä jos tämä hetki, joka pitäisi hyväksyä sellaisenaan, on jatkuva ylityö, työn tuottama stressi ja liika joustavuuden vaade työelämässä? Mindfulnessia on syytetty työn rakenteellisten ongelmien sysäämisestä yksilön vastuulle. Karrikoidusti sanottuna: Onko sinulla liikaa töitä ja stressaat? Meillä on tämä yrityksen tarjoama mindfulness-ohjelma, siitä on varmasti apua. Mitä? Onko vieläkin liikaa töitä ja stressaat? Oletko sinä nyt varmasti onnistunut hyödyntämään kaiken potentiaalisi mindfulness-tunneilla ja tehnyt kunnolla sitä hyväksymistyötä? Muistithan hengittää syvään?

Suorituskeskeisillä, kilpailua korostavissa organisaatioissa työskentelevillä asiantuntijoilla henkisyysharjoitteiden merkitys voi muuttua jopa paradoksaalisesti. Henkisyydestä saattaa muodostua suoritus, josta halutaan saada huippupisteet. Henkisyydestä tulee uusi työtehtävä, joka on hoidettava erinomaisesti, ja samalla harjoituksen ydin sivuutetaan tai se jää ymmärtämättä. Tämä johtaa helposti myös henkisyyden suorittamiseen, jolloin se muuttuu osaksi uushenkistä työtä. Uushenkisen työn käsite kuvaa työntekijän henkisyyden valjastamista osaksi työtä. Uushenkisessä työssä organisaatio näkee työntekijöidensä henkisyyden osaksi omia resurssejaan tai henkisyyttä hyödynnetään asiakastyössä.

Juuri tässä näkyy työpaikkamindfulnessin asemoituminen uushenkisyyden ja uusliberalismin risteymään. Mindfulness ei olisi näin suosittua ilman henkisyyden uutta nousua. Toisaalta mindfulness ei muuttuisi työelämässä uushenkisen työn suuntaan ilman uusliberalismin tuottamia arvoja ja toimintalogiikkaa.

Tarkemmin aiheesta: Karjalainen, Mira (2018). Uushenkinen työ: mindfulness jälkimaallistumisen, uusliberalismin ja työn hämärtyvien rajojen risteyksessä. Elore 1/2018.