Mitä ”digiprofessori” tekee teologisessa tiedekunnassa? Tähän kysymykseen varustauduin vastaamaan, kun muutin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän oppiaineesta teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen oppiaineeseen, kirjoittaa apulaisprofessori Johanna Sumiala.

Uuden tehtävän alaksi on määritelty ”uskonto ja digitaalinen maailma” (religion and the digital world). Professuuri on osa Helsingin yliopiston digitaalisten ihmistieteiden ohjelmaa (digital humanities) ja siihen kuuluu muun muassa historioitsijoita, kielitieteilijöitä, antropologeja, oikeustieteilijöitä ja tietojenkäsittelytieteen tutkijoita. Kyse on monitieteisestä tutkimusohjelmasta, jossa tutkijoita yhdistää halu yrittää ymmärtää paremmin, millaista on elää tämän päivän digitalisoituneessa maailmassa, miten tätä maailmaa on mahdollista tutkia nykyhetkessä, mutta myös historian näkökulmasta.

Digitaalinen uskonto

Suomessa ”digitaalisen uskonnon”, kuten jotkut tutkimusalaa nimittävät, tutkimus on varsin nuorta. Mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Ruotsissa tutkimusta on tehty jo useita vuosia. Amerikkalaisen Heidi Campbellin tutkimuksissa on korostunut uskonnollisten yhteisöjen muutos digitalisaation myötä. Ruotsalaiset Mia Lövheim ja Amanda Lagerkvist ovat analysoineet tyttöjen ja naisten bloggauskulttuureja osana uskonnollisen identiteetin rakentamista ja neuvottelua. Kanadalainen Chris Helland on puolestaan tullut tunnetuksi Tiibetin buddhalaisuuden ja digitaalisuuden tutkijana.

Kansainvälisesti tarkasteltuna digitaalisen uskonnon tutkimus on tavattoman laaja ja se polveilee moniin eri suuntiin. Digitaalisuus on kiinnostanut niin perinteisten kirjauskontojen kuin uudempien uskonnollisten ilmiöiden tutkijoita. Yhtenä viime vuosien trendinä voidaan pitää digitaalisen julkisuuden tutkimusta. Erityisesti islamin paikka ja rooli tämän päivän globaalit mittasuhteet saaneessa digitaalisessa julkisuudessa on puhuttanut tutkijoita. Digitaalisuus kietoutuu myös moniin populaarikulttuurin ilmiöihin, joilla ajatellaan olevan myös uskonnollisia ulottuvuuksia. Erilaiset fanikulttuurit ja mobiilipelaamiseen liittyvät alakulttuurit ovat esimerkkejä tästä.

Kuolema ja viestien kiihtyvä kierto

Omassa tutkimus- ja opetustyössäni toivon voivani nostaa esille ainakin seuraavia asioita. Ensinnäkin, digitaalinen media ei ole jokin irrallinen saareke tämän päivän ihmisten elämässä, varsinkin kun ajattelemme elämää niin sanotussa ”läntisessä maailmassa”. Mediatutkija Mark Deuzen ajatusta seuraten elämme todellisuudessa, joka on syvästi digitalisoitunut. Digitalisaatio vaikuttaa kaikkeen siihen mitä ajattelemme, mitä toivomme ja mitä uskomme maailmasta ja itsestämme. Olemme suhteessa itseemme, toisiimme, yhteiskuntaan ja maailmaan yhä enenevässä määrin erilaisten digitaalisten teknologioiden avulla ja kautta.

Toiseksi, digitalisoituneessa maailmassa uskonnon tutkijoita perinteisesti kiinnostaneet kysymykset elämän ja kuoleman luonteesta ja merkityksestä digitalisoituvat ja saavat uusia muotoja, ehkä jopa uusia tulkintoja. Esimerkiksi tänä päivänä kuoleman kohdatessa suremme läheisiä (ja myös meille henkilökohtaisesti tuntemattomia!) postaamalla ja jakamalla videoita, kuvia ja tviittejä. Suremisen rituaalit ja tulkinnat elämän rajallisuudesta tai kuolemattomuudesta saavat uusia muotoja ja sisältöjä.

Kolmas merkittävä asia, joka liittyy uskonnon digitalisaatioon (ja oikeastaan kaikkeen digitalisaatioon), on ilmiöiden kierto (sirkulaatio) yhdeltä toimijalta, verkkoalustalta ja kulttuurisesta ympäristöstä toiseen. Tällaisen ilmiöiden, asioiden ja toimijoiden kiihtyvän liikkeen tutkiminen edellyttää uusia tapoja ajatella, kun valitaan tutkimuskohde, kerätään aineisto ja pohditaan miten analysoida sitä. Kun esimerkiksi Turun torilla puukotetaan sivullisia, uutisointi asiasta leviää salamannopeasti niin verkkouutismedioissa kuin sosiaalisessakin mediassa. Kytkennät islamin ja terrorismin välillä vahvistuvat klikkaus klikkaukselta – näin siitäkin huolimatta, että asioiden kulusta ja luonteesta on alussa vain hyvin vähän tietoa. Uskonnon ja digitaalisen maailman tutkijan on pohdittava, millaisia vaikutuksia ja seurauksia uskonnollisten ilmiöiden kierron kiihtymisellä on myös laajemmin yhteiskunnassa ja kulttuurissa.

Näissä teemoissa riittää tutkittavaa yhdelle ”digiproffalle”, mutta myös kokonaisille uusille tutkijasukupolville – alan tutkimuksen tulevaisuus on vain yhden klikkauksen päässä 🙂