Yhteisymmärrysviikon Uskontotori Turun Skanssissa

Turussa helmikuun kolmantena päivänä järjestetty Uskontotori kutsui kaikkia uskontoja mukaan, mutta mitä ”kaikki uskonnot” tässä tapauksessa merkitsi, pohtii uskontotieteen väitöskirjatutkija ja Pakanaverkko ry:n entinen puheenjohtaja Essi Mäkelä.

usktori1

”Kaikki uskonnot ovat saaneet kutsun, ja mukana on myös pieniä ja harvinaisia uskontoja”, luki Turun Sanomien Yhteisymmärryksen viikon kunniaksi järjestetystä Uskontotorista kertovassa artikkelissa (30.1.2018).

Uskonnot ostoskeskuksessa

Turkulaisen ostoskeskuksen ravintola-alueen vieressä oli pieni lava ja pöytiä kahdessa rivissä banderolleineen, jotka mainostivat eri yhteisöitä edustamassa turkulaista uskonnollisuutta. Paikalla olivat ainakin Suomen Vietnamilaisten Buddhalaisuus Yhdyskunta, Turun Islamilainen Yhdyskunta, Turun ja Kaarinan seurakunnat, Bahai’i-yhdyskunta, Mandealainen yhdyskunta, sekä useampi erilainen islam-pohjainen yhteisö (Musliminuoret, Muslimit rauhan puolesta). Uskontojen edustajat seisoivat pöytiensä takana ja tarjosivat uskostaan kertovaa materiaalia, taateleita, karamelleja ja tietoiskuja. Turun islamilainen yhdyskunta tarjosi karkkia tietovisakysymyksiin, vietnamilaisen buddhalaisuuden pöydältä sai ottaa mukaansa muun muassa vilkkuvia Buddha-avaimenperiä, bahai’i yhteisöllä oli värikkäitä mietelausekortteja ja evankelisluterilaisten seurakuntien pöydässä saattoi osallistua tietovisaan ja monen eri palkinnon arvontaan.

Mandealaisuus, gnostilainen liike Irakin ja Iranin alueelta, oli yksi liikkeistä, joihin oletan Turun Sanomissa viitatun pienenä ja harvinaisena. Gnostilaisuudesta, juutalaisuudesta ja kristillisestä perinteestä vaikutteita ottanut liike sisältää muun muassa käsityksen useammasta taivaan jumaluudesta. ”Harvinaisempien” uskontojen puitteissa tuli myös bahai’i-yhteisön pöydän ääressä puhe uskonnollisten liikkeiden näkyvyydestä: esimerkiksi Inarissa sijaitseva Pohjoiskalotin bahá’í-keskus näyttää lähinnä tavalliselta omakotitalolta. Sydneyn näyttävän bahai’i-keskuksen ohi hiljattain ajaneena jäin pohtimaan uskontojen välisen yhteisymmärryksen ja näkyvyyden merkityksiä.

Uskonto vai yhdyskunta

Näkyvyys saattaa aiheuttaa lieveilmiöitä, kuten buddhalaisten kojulla puheeksi noussut rakennusvaiheessa olleen temppelin tuhopoltto 2010 ja muut tihutyöt. Toisaalta näkyvyys ihmisten arjessa lisännee jossain määrin eri ilmiöiden sovittautumista jokapäiväiseen kokemusympäristöön. Buddhalaisten temppeli Moisiossa sai tuhotöiden myötä syntyneen julkisuuden kautta myös myötätuntoa ja lahjoituksia. Temppelin rakennus sujui lopulta hyvin, eivätkä yhdyskunnan edustajat pitäneet tapahtumia enää ainoastaan huonona asiana – ainakaan jälkikäteen arvioituna.

Mitä tulee mainitsemaani ”kaikkien uskontojen” dilemmaan, todistin paikalle saapuessani keskustelua, jossa Turun Sanomien artikkelissa esitettyä näkökulmaa kyseenalaistettiin. Pakanaverkko ry:n ja Karhun kansan edustajat huomauttivat järjestäjille, että myös näillä yhteisöillä on Turussa toimintaa ja vastedes heillekin voisi laittaa kutsun. Karhun kansa on 2013 rekisteröity suomenuskoinen yhdyskunta ja Pakanaverkko ry puolestaan toimii yhdistyspohjalta uuspakanoiden edustajana. Organisoijat lupasivat ottaa toiveen vastedes huomioon ja pyysivät laittamaan sähköpostia, jotta tämä muistettaisiin jatkossa.

Mediassa ja yleisessä puheessa joskus unohdetaan uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien ero. Tosiasiassahan kirkkojen ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella on useita liikkeitä ja suuntauksia, jotka eivät joko halua tai ole onnistuneet yhdyskuntaansa rekisteröimään. Tällä kertaa ”kaikki uskonnot” ei pitänyt sisällään edes kaikkia Turussa toimivia rekisteröityjä yhdyskuntia. Järjestäjien puolustukseksi todettakoon, että Karhun kansa on rekisteröity Vaasaan, joten turkulaisesta toiminnasta ei välttämättä tiedä, ellei tunne pientä yhdyskuntaa lähemmin. Pakanaverkko ry sen sijaan on rekisteröity Turussa. Vaikka kyse ei ole uskonnollisesta yhdyskunnasta, Pakanaverkko on jo vuodesta 1999 asti toiminut eri uskontojen harjoittajia yhdistävänä ja uskonnollista tasa-arvoa ajavana tahona. Yhdistyksen edustajat kokivat siis perustelluksi, että kutsu lähetettäisiin myös Pakanaverkolle, jotta turkulaisen uskonnollisuuden monimuotoisuus tulisi paremmin esille.

usktori5

Kuka saa määritellä uskonnon?

Miksi sillä sitten on väliä, puhutaanko uskonnoista vai uskonnollisista yhdyskunnista? Suomessa on uskonnonvapauden nojalla oikeus harjoittaa mitä tahansa uskontoa niin kauan, kunhan se noudattaa lakia. Rekisteröinti suo kuitenkin yhdyskunnille etuuksia, jotka on kirjattu lakiin, mutta jotka myös näkyvät uskontoja koskevassa keskustelussa. Muun muassa suoja uskon rauhan rikkomiselta koskee vain rekisteröityjä yhdyskuntia ja yhdyskuntien on mahdollista hakea vihkimisoikeutta. Lain lisäksi julkinen puhe luo usein juuri yllämainittua mielikuvaa rekisteröityneistä yhdyskunnista ainoina uskontoina, mikä saattaa asettaa kyseenalaiseksi henkisen harjoituksen vähemmän tunnettuja muotoja, joille ei yhdyskuntaa ole rekisteröity. Tästä esimerkkinä Suomen Vapaa Wicca Yhdyskunnan tapaus, jota esimerkiksi Titus Hjelmin toimittama Mitä wicca on? -kirja käsittelee (Like, 2005). Teoksessa käydään läpi wiccaan liitettyjä ennakkoluuloja Saatanan palvonnasta Harry Potter -tyyppiseen fantasialeikkiin.

Turun Sanomien tapa kirjoittaa uskonnoista on aiemminkin herättänyt keskustelua. Elokuussa 2013 puhuttiin ”Suomen uskonnoista” artikkelissa, jossa buddhalaisuus mainittiin ainoaksi ”kyseenalaistavaksi uskonnoksi” Suomessa viitaten selkeästi lähinnä rekisteröityihin yhdyskuntiin. Artikkelissa pohdittiin opin noudattamista ja toisaalta sen haastamista eri uskontoperinteissä. Otin tähän kantaa Pakanaverkko ry:n silloisen puheenjohtajan ja uskontotieteilijän ominaisuudessa. Huomautin, että buddhalaisuuden lisäksi suuri osa pakanauskonnoista perustuu nimenomaan opittujen perinteiden kyseenalaistamiselle ja oman polun etsinnälle (18.8.2013). Yksilöllisyys ja pinttyneiden tapojen haastaminen tuntuu olevan ajankohtaista myös esimerkiksi evankelisluterilaisessa kirkossa, jossa tällä hetkellä käydään keskustelua esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen mahdollisuudesta.

Yhteisymmärrysviikon tapaiset teematapahtumat ovat tarpeellisia. Teemaviikon tavoitteena on tukea ”katsomusten välisen yhteisymmärryksen ja hyvän tahdon viestiä kunkin oman perinteen tai vakaumuksen mukaisesti”. Tähän tavoitteeseen sopisi myös hyvin laajentaa ”uskonto”-käsitteen julkista käyttöä rekisteröityjen yhdyskuntien ulkopuolelle.