Helsingissä DocPoint- dokumenttielokuvafestivaalin paneeli-illassa 4.2.2018 islamin opettaja Suaad Onniselkä, uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho ja toimittaja sekä Bahai-uskon edustaja Nadja Mikkonen tuntuivat olevan samaa mieltä siitä, että uskonnosta pitäisi pystyä puhumaan enemmän, kirjoittaa väitöskirjatutkija Heidi Rautalahti.
Mikkonen, joka väitteen ensimmäisenä esittää, täydentää ajatusta puhumalla uskontojen valtavasta voimasta, joka vie ihmisiä eteenpäin. ”Rauha on saavutettavissa uskonnon työkaluilla”, hän täydentää.
Nadja Mikkosen kommenttia voi tarkastella hänen uskontonsa kautta, joka korostaa ihmiskunnan hengellistä yhtenäisyyttä, tai kommentin voi nähdä ylipäänsä liittyvän yhteiskunnalliseen keskusteluun rauhan rakentamisesta. Samaisen rauhan, josta illan paneelin järjestäjät Lennonitkin puhuvat.
Nuoret keskustelun aloittajina
Crisis Management Initiative (CMI), Martti Ahtisaaren perustaman rauhanvälitysjärjestön vierelle perustettiin vuonna 2017 vapaaehtoisista tekijöistä koostuva erillinen ja itsenäisesti toimiva nuortenryhmä Lennonit. Pääkampanjanaan ryhmä esitti viime kesänä Basso-radion kanssa julkisen haasteen, jossa ihmisiä pyydettiin myöntämään hetkensä, kun ovat olleet väärässä. Lennonien toiminnan tavoite on rauhanomaisen julkisen keskustelun lisääminen. ”Tämän illan paneeli ottaa osaa samankaltaiseen keskusteluun rauhanrakentamisen teemoista”, kertovat ryhmän jäsenet Enna Koskelo ja Heidi Hanhijärvi. Koskelo ja Hanhijärvi olivat otettuja siitä, että kaikki kutsutut panelistit lähtivät heti mukaan. Ravintola Dubrovnikissa järjestetty paneeli-ilta oli kerännyt myös runsaasti yleisöä.
Paneeli-illassa Onniselkä, Sakaranaho ja Mikkonen keskustelivat illan juontajan Koskelon johdolla otsikolla ”Yksi perhe, kaksi totuutta” festivaaleilla esitetyn dokumenttielokuvan pohjalta. Paneelikeskustelu puhui niin ikään elokuvan aiheista suomalaisesta yhteiskunnasta käsin.
Kääntymyksen vaiheita kahden uskonnon kautta
Illan paneeli pohjautui elokuvafestivaalilla esitettyyn dokumenttielokuvaan Brother Jakob (2016), jossa elokuvan saksalaisohjaaja Elí Roland Sachs kuvasi omaa veljeään Jakobia ja tämän kääntymysmatkaa tavallisesta saksalaisesta nuoresta miehestä ensin muslimiksi ja myöhemmin Bahai-uskon piiriin. Elokuva käsitteli Jakobin kääntymystä erityisesti perheen ja suvun vierastavan vastaanoton kautta. Elokuvasta nousee monta teemaa länsimaisen nuoren uskonnollisesta heräämisestä, yksilöllisen totuuden etsimisestä ja siitä, miten prosessi vaikuttaa läheisiin. Elokuva keskittyy kuitenkin islaminuskoon, Jakobin ensimmäiseen vaiheeseen.
Sakaranaho kuvaa elokuvan antavan ahdasmielisen kuvan islamista, sillä elokuva alleviivaa päähenkilön helpotusta, kun hän pääsee uskosta eroon. ”Toivon, että islamkuvan esittäminen olisi ollut vivahteikkaampi”, Sakaranaho toteaa.
Onniselkä teki saman huomion: ”Elokuvan ohjaaja toteaa veljelleen, että minähän sanoin, että näin käy. Elokuvaan olisi voitu tuoda enemmän monipuolisempaa kuvausta perheen reaktioista. Nyt kuvaus keskittyi vain Jakobin muutosprosessin alun vastaanottoon ja perheen järkytyksen käsittelyn vaiheisiin. Jakob ja hänen vaimonsa jäivät yksin kahden uskonnon ja kulttuurin väliin.”
Onniselän mukaan islamin kuvaa ei kuitenkaan vääristelty dokumentissa. ”Elokuva antoi vain yhden näkökulman kääntymykseen, mutta toi kuitenkin esille sen tosiasian, että usein käännynnäinen jää hyvin yksin uskonyhteisössä. Käännynnäisen omaa prosessia kuvaa kysymysten ja vastausten kierre. Jakob ei ehkä saanut kysymyksilleen vastakaikua muslimiyhteisössä, jossa ei osattu vastata kysymyksiin Jakobin olettamalla tai toivomalla tavalla. Yksi tekijä tämän kaltaisessa tilanteessa saattaa olla monen käsittelytason yhteentörmäys. Maahanmuuttajataustaisen uskonyhteisön ja saksalaisen nuoren miehen koulutustaustat eivät ehkä kohdanneet. Oman lisänsä uskonyhteisössä toimimiseen tuo länsimainen näkemys yksilöllisestä uskonmatkasta. Muslimiyhteisössä uskonto on myös yhteisölle kuuluvaa.”
Uskonto on yhteisön ja yksilön asia
Elokuvassa ja paneelissa korostui uskontojen ja eri kulttuurien käsitys yhteisöllisestä ja julkisesta, mutta samalla yksilöllisen ja yksityisen eri puolista. Onniselkä kertoi omakohtaisen kokemuksen siitä, miten oli ensimmäisinä kertoina törmännyt yhteisön tukeen yllättävissäkin tilanteissa. ”Suomessa, jos ystäväsi kehuu vaatettasi, tilanne jää usein siihen. Muslimiyhteisössä ystävä saattaa hankkia saman vaatteen itselleen ja muillekin ystävilleen osoittaakseen arvostusta, ystävyyden ja yhteisön tärkeyttä, ” Onniselkä kertoo.
Elokuvassa Jakob kipuilee yksilöllisen uskonsa kanssa, mutta samalla perheensä hyväksynnästä. Erityishuomion panelistit tekivät päähenkilön toimista perhettään kohtaan. Elokuvassa annettiin vaikutelma, että Jakob koitti oman kääntymyksensä alkuvaiheilla usuttaa perheenjäseniään kiivailla sähköposteilla kääntymään myös muslimeiksi pelastuksen toivossa. Dramaattisin hetki elokuvassa kuvaa veljesten keskinäistä selkkausta siitä, toimiko Jakob väärin kovasanaisissa sähköposteissaan. Onniselkä pohtii, ettei Jakob ehkä olisi toiminut näin hätäisesti, mikäli hänen perheensä olisi ollut enemmän tukena alusta asti.
Sakaranaho selittää tilannetta vertaamalla Jakobin toimia huolen ilmaisemiseen: ”Jakob haluaa auttaa läheisiään. Jos vaihtoehtona on kadotus, tottakai Jakob koittaa varoittaa perhettään.”
Mikkonen kommentoi omassa uskossaan jakamisen tulevan perustua ennemmin merkityksellisiin keskusteluihin tai kohtaamisiin: ”Oma usko tai uskonto on Suomessa hyvin yksityiseksi koettu alue, vaikka mielestäni uskonnoista on velvollisuus puhua enemmän yhteiskunnassa.”
Lennonien paneeli-ilta nosti hyvin esille sen, että julkinen uskonnoista puhuminen on aina ajankohtaista ja tarpeellista, olemme sitten tutkimuksen äärellä tai perheen kesken kahvipöydässä.
Tänä vuonna Doc Point-dokumenttielokuvafestivaali järjestettiin 17. kerran. Elokuva: Brother Jakob, ohjaaja: Elí Roland Sachs, Saksa, 2016, 92 min. Elokuvan traileri: https://vimeo.com/195807686 Tallenne paneelikeskustelusta: https://www.facebook.com/lennonit/videos/1534708259930969/