Joogan parissa korostetaan universaalin rakkauden ja suvaitsevaisuuden kaltaisia arvoja. Sateenkaarevat jooga-alan toimijat esimerkiksi Yhdysvalloissa ovat kuitenkin arvostelleet joogaa inklusiivisuuden puutteesta – erityisesti transihmisten kokemusten ohittamisesta – ja luoneet sateenkaari-ihmisille omia joogatunteja. Kuinka transystävällisenä jooga näyttäytyy tasa-arvon edelläkävijäksi mielletyn Suomen kontekstissa, ja onko queerjoogalle täällä tarvetta? Sukupuolentutkija Ella Poutiainen on pohtinut näitä kysymyksiä haastattelemalla sateenkaarevia joogaharrastajia.
Sukupuolesta on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tullut näkyvä teema joogan ja holistisen henkisyyden kentällä. Yhtäältä erilaiset naisille ja miehille suunnatut ja feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta korostavat joogatunnit tai muut henkisyyden muodot ovat lisääntyneet. Toisaalta jooga-alan toimijoiden parissa on herännyt kriittistä keskustelua sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta, ja myös sateenkaari-ihmisille on luotu omia joogatunteja.
Joogan parissa toimivat transaktivistit ovat arvostelleet valtavirtaista joogaa cisnormatiivisuudesta eli oletuksesta, että sukupuoli on binääristä ja syntymässä määriteltyä. Esimerkiksi sukupuolitettujen puku- ja wc-tilojen sekä sukupuolittavan puheen, kuten feminiini- ja maskuliinienergioihin viittaamisen, on katsottu ohittavan transihmisten tarpeet ja tekevän transkehoista ja kokemuksista näkymättömiä. Puhuessani transkehoista ja transihmisistä käytän termejä kattokäsitteinä, jotka kattavat transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja muut ihmiset, joiden sukupuoli-identiteetti ei vastaa heille syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Keskustelut joogan cisnormatiivisuudesta sijoittuvat kuitenkin vahvasti yhdysvaltalaiseen kontekstiin. Olen pohtinut aihetta Suomen kontekstissa haastattelemalla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia joogaharrastajia sekä tekemällä osallistuvaa havainnointia sateenkaari-ihmisille suunnatulla queerjoogakurssilla. Olen selvittänyt, minkälaisia kokemuksia sateenkaari-ihmisillä on joogasta ja miten he kokevat joogan inklusiivisuuden.
Valtaosa haastateltavistani kuuluivat sukupuolivähemmistöön, eli he identifioituivat esimerkiksi muunsukupuolisiksi, sukupuolijoustaviksi, transsukupuolisiksi tai sukupuolettomiksi. Vaikka haastattelin myös seksuaalivähemmistöjen edustajia, myös he korostivat erityisesti sukupuolivähemmistöjä koskevia kysymyksiä.
Transnäkymättömyys taakkana ja etuoikeutena
Haastatteluaineisto ja havainnoimani queerjoogakurssi antavat jokseenkin erilaisen kuvan joogan inklusiivisuudesta sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Haastatteluissa suomalaisesta joogasta piirtyy kuva pääsääntöistesti hyväntahtoisena ja ainakin sateenkaariystävällisyyteen pyrkivänä. Käytännön tietotaidon toteuttamisen koettiin kuitenkin usein puuttuvan.
Moni kritisoi puhetta feminiini- ja maskuliinienergioista ja siihen liittyvää binäärisen sukupuolen korostamista. Osa haastateltavista kertoi törmänneensä myös väärinsukupuolittamiseen. Eräs muunsukupuolinen haastateltava esimerkiksi kertoi kokeneensa sukupuolittamista astanga-joogatunnilla ja sanoi:
mua ärsyttää tommoset paikat just, et sitte ku on pride-viikko, sit niil on pride-liput siellä liehumassa ja sitte ne ei kuitenkaan, se ei käytännös tarkota yhtään mitään.
Vaikka joogastudiot toisinaan yrittivät ottaa myös sateenkaarevat asiakkaat huomioon, tosiasiassa väärinsukupuolittamisen kaltaiset pieniltä vaikuttavat teot koettiin kuormittavina ja ne tekivät transkokemuksista näkymättömiä. Osa haastattelemistani transihmisistä kertoi välttelevänsä tiettyjä opettajia tai tunteja, joissa tiesivät tai olettivat kohtaavansa sukupuolittamista tai stereotyyppisiä ajatuksia sukupuolesta.
Valtaosa haastateltavistani edusti kuitenkin verraten etuoikeutettua kokemusta, jossa heidän kritisoimansa asiat eivät muodostaneet kynnystä joogaharrastamiselle. Lisäksi moni heistä kertoi, ettei he juurikaan kärsi kehodysforiasta ja etteivät sukupuolitetut pukutilat ole heille ongelma. Heidän sukupuoli-ilmaisunsa ei usein myöskään haastanut sukupuolinormeja kovin voimakkaasti. Näin ollen he eivät usein myöskään kokeneet henkilökohtaista tarvetta queerjoogalle. Sen sijaan he olivat pitkän linjan joogaharrastajia ja valitsivat mieluummin ”tavallisen” joogan, joka vastasi heidän taitotasoaan, tai harjoittelivat itsenäisesti kotona.
Näkyvät transkehot queerjoogan yleisönä
Havainnoimani queerjoogakurssin osallistujakunta erosi puolestaan haastateltavieni muodostamasta profiilista. Kurssille tuli paljon ensikertalaisia. Lisäksi moni heistä kävi tai oli käynyt läpi sukupuolenkorjaushoitoja ja/tai heidän sukupuoli-ilmaisunsa haastoi näkyvämmin sukupuolinormeja.
Haastattelin myös muutamaa queerjoogakurssille osallistunutta ja heille kurssin suuntaaminen sateenkaariyleisölle tuntui olevan tärkeää. Eräs transmaskuliini sukupuolijoustava osallistuja kertoi seuraavasti:
En ois ehkä sille halunnukaa ottaa ensikosketusta tämmöseen henkistä ja fyysistä puolta yhdistävään liikuntamuotoon missään kaikille suunnatussa perusporukassa. Ois ollu vähä semmone, et voinko nyt sanoa opettajalle, että mul on rintakehässä helvetinmoiset arvet, että en pysty ehkä tekemää joitain asioita tietyllä tavalla.
Erot queerjoogaosallistujien ja muiden haastateltavien välillä osoittavat, ettei pelkän haastatteluaineiston valossa voi tehdä laajoja johtopäätöksiä. Siinä korostuvat niiden ihmisten kokemukset, jotka ovat esittämästään kritiikistä huolimatta löytäneet paikkansa joogan parissa. Tämä herättää pohtimaan, minkälaiset kehot eivät tunne oloaan tervetulleeksi valtavirtajoogan pariin, ja kenen kokemukset jäävät kuulematta. Ihmiset, joille transidentiteetti on näkyvä ja tuntuva osa kehollisuutta, eivät välttämättä tunne oloaan mukavaksi valtavirtajoogan kontekstissa, oli se kuinka hyväntahtoista tahansa.
Feministisessä tutkimuksessa on arvosteltu sitä, miten ajatus Suomesta tasa-arvon mallimaana häivyttää olemassa olevat ongelmat näkyvistä, sillä tasa-arvon oletetaan jo tapahtuneen. Sateenkaari-ihmisten oikeudet toteutuvat Suomessa kansainvälisessä vertailussa hyvin ja joogastudioilla liehuvat sateenkaariliput. Haastateltavieni kuvaava katteeton hyväntahtoisuus ja tiettyjä transkokemuksia koskevat hiljaisuudet kuitenkin osoittavat, ettei sateenkaariystävällisyys joogan kontekstissa toteudu niin hyvin kuin kuvitellaan tai annetaan ymmärtää.