Eurooppalaiset muslimit kohtaavat yleisesti rasismia ja uskontoon perustuvaa syrjintää. Moskeija onkin monelle turvapaikka islamiin kohdistuvilta ennakkoluuloilta. Moskeijat eivät kuitenkaan aina ole turvallisia tiloja esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Sateenkaarimuslimien turvallisuuden ja turvattomuuden kokemukset ovat aiheena Helsingin yliopiston islamilaisen teologian yliopistonlehtorin Teemu Pauhan tutkimuksessa.
Kuten kristinuskon piirissä myös islamissa esiintyy erilaisia tapoja suhtautua sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen. Vaikka islamin queer-tulkinnat ovat nousussa, moni eurooppalainen sateenkaarimuslimi kokee homo- ja transfobiaa uskonnollisessa yhteisössään. Laajempi yhteiskunta tai edes sateenkaariyhteisöt eivät välttämättä ole heille sen turvallisempia niissä esiintyvän rasismin ja islamofobian vuoksi. Onkin syytä kysyä, mitkä ovat sateenkaarimuslimien turvallisia tiloja.
OIen parhaillaan mukana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka selvittää uskonnollisiin tiloihin liittyviä turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Olemme hankkeessa syventyneet muun muassa modernien kirkkotilojen, tanssiteosten ja juutalaisten rituaalikylpyjen herättämiin tunteisiin. Oma osahankkeeni keskittyy puolestaan sateenkaarimuslimeihin.
Olen kerännyt aineistoa suomalaisilta sateenkaarimuslimeilta ja heille suunnatuista tilaisuuksista. Suomessa ei kuitenkaan ole yhtään moskeijaa, joka avoimesti toivottaisi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt tervetulleiksi, ja siksi täydennänkin aineistoani etnografisella kenttätyöllä berliiniläisessä Ibn Rushd – Goethe -moskeijassa.
Kamppailua sateenkaarimuslimien puolesta
Ibn Rushd – Goethe -moskeija on vuonna 2017 perustettu yhdyskunta ja edustaa oman määritelmänsä mukaan liberaalia islamia. Toisin kuin useimmissa moskeijoissa Ibn Rushd – Goethe -moskeijan tiloissa ei ole sukupuolierottelua, vaan miehet ja naiset rukoilevat rinta rinnan. Naiset myös johtavat rukoushetkiä, mikä on valtavirran moskeijoissa epätavallista; yleisen islamilaisen käsityksen mukaan naiset saavat johtaa rukousta vain, jos kaikki rukoilijat ovat naisia.
Moskeija toivottaa tervetulleiksi kävijät riippumatta näiden sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja jopa uskonnosta. Moskeijan vakiokävijöiden joukossa on monia kristittyjä, ja moskeijassa on järjestetty avioliittoseremonioita niin samaa sukupuolta oleville kuin moniuskontoisille pareille.
Moskeija on erittäin näkyvä toimija Berliinin julkisessa keskustelussa ja kampanjoi voimakkaasti esimerkiksi sateenkaarimuslimien oikeuksien puolesta. Vuonna 2021 moskeija käynnisti Saksan valtion tukeman Liebe ist Halal (rakkaus on sallittua) -kampanjan, jonka yhteydessä bussipysäkeille ja muille julkisille paikoille tuotiin julisteita, joissa esiintyi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia muslimeita. Kampanjan tarkoituksena oli tehdä sateenkaarimuslimeita näkyviksi. Moskeija myös vierailee säännöllisesti kouluissa järjestämässä työpajoja sateenkaariteemoista mutta myös esimerkiksi demokratiasta, antisemitismistä ja ääriliikkeistä. Näitä työpajoja varten se on jopa hankkinut oman kaksikerroksisen bussin.
Pride-kulkueessa moskeijan kanssa
Vietin Berliinissä koko kesän 2025, ja sain sinä aikana osallistua moniin eri tilaisuuksiin yhdessä moskeijan väen kanssa. Aiemmin keväällä moskeija oli julkaissut Liebe ist Halal -kampanjaan pohjautuvan kirjan, jota sen toimittajat esittelivät luentatilaisuuksissa ja Berliinin kirjafestivaaleilla. Kansainvälisenä homo-, bi- ja transfobian vastaisena päivänä (IDAHOBIT) moskeijan edustajat olivat mukana nostamassa sateenkaarilippuja Tiergartenin ja Schönebergin kaupunginosien hallintorakennusten edustalle.
Moskeija oli näkyvästi esillä myös kaksipäiväisessä sateenkaariväen katujuhlassa (Lesbisch-schwules Stadtfest), joka on suurin laatuaan koko Euroopassa. Juhlan avajaispäivänä järjestettiin politiikka-aiheinen keskustelutilaisuus, jonka yksi keskustelijoista ja toinen juontaja olivat moskeijasta. Moskeija-aktiivit olivat myös tuoneet juhlaan kouluvierailuihin tarkoitetun bussinsa, josta he jakoivat esitteitä ja Liebe ist Halal -tarroja ohikulkijoille. Kenttätyöjaksoni päättyi Pride-kulkueeseen, johon osallistuin yhdessä moskeijan kanssa.
Olin kerta toisensa jälkeen vaikuttunut siitä, kuinka moskeija onnistuu pienilläkin resursseilla saamaan huomattavaa näkyvyyttä asialleen. Moskeijan aktiivit ovat päässeet samoille lavoille Berliinin kaupungin korkeimpien päättäjien kanssa, ja he esiintyvät berliiniläisissä tai muissa saksalaisissa tiedotusvälineissä käytännössä joka kuukausi. Tutkijat, toimittajat ja muut kiinnostuneet vierailijat olivat kenttäjaksoni aikana yleinen näky moskeijan tilaisuuksissa.
Näkyvyyden kääntöpuoli
Näkyvyys ja poliittinen vaikutusvalta voivat kuitenkin olla kaksiteräinen miekka. Aktiivinen kampanjointi islamin patriarkaalisia ja homofobisia tulkintoja vastaan on tuonut moskeijalle useita korkean profiilin vastustajia: Egyptin uskonnollisen lain tulkintaelin Dar al-Ifta al-Misriyyah on tuominnut moskeijan ja julistanut, että miesten ja naisten yhteinen rukous ei ole islamin mukaista. Turkin valtion uskonnollisten asioiden virasto Diyanet on puolestaan nimennyt moskeijan käytännöt ”kokeiluiksi, joiden ainoa tarkoitus on turmella ja tuhota uskonto”.
Syksyllä 2023 moskeija lopetti kaikki avoimet tapahtumat ja käytännössä sulkeutui, koska Saksan viranomaiset olivat saaneet vihiä siihen kohdistuvista terrorismisuunnitelmista. Varotoimet moskeijan tilaisuuksissa ovat edelleen huomattavat, ja esimerkiksi kaikki perjantairukoukset järjestetään poliisivartioinnissa.
Perjantairukous on todennäköisesti keskeisin islamilaisten moskeijoiden yleisistä toimintamuodoista. Ibn Rushd – Goethe -moskeijan perjantairukouksiin osallistui kenttäjaksoni aikana vain kourallinen rukoilijoita ja heistäkään kaikki eivät olleet muslimeita. Joissain havainnoimissani rukoushetkissä oli läsnä enemmän poliiseja ja kiinnostuneita vierailijoita kuin varsinaisia rukoilijoita.
Monet perjantairukousten aktiivikävijöistä olivat valkoisia käännynnäisiä ja keski-ikäisiä tai sitä vanhempia – siis yhteiskunnallisesti huomattavan turvatussa asemassa. Mietin, missä määrin moskeijan huomattava julkinen näkyvyys ja siitä johtuvat turvallisuusuhat karkottavat juuri niitä muslimeita, jotka eniten tarvitsisivat turvallista tilaa rukoilemiseen. Jos itse olisin muslimi ja esimerkiksi hakenut turvapaikkaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vainon vuoksi, en ehkä kokisi oloani turvalliseksi moskeijassa, jossa poliisi tarkistaa minut ja uteliaat sivustakatsojat seuraavat vierestä rukoiluani.