Suomalaisilla työpaikoilla työskentelee paljon erilaisia ihmisiä, myös huivia käyttäviä musliminaisia. Huiviin liitetään paljon erilaisia ennakkokäsityksiä, mutta toisaalta sen käyttäminen osana työasua tuo myös mahdollisuuksia monimuotoisuuden edistämiseen ja hyväksymiseen työelämässä. Monimuotoisuus voi rikastuttaa ammatillista toimijuutta ja parantaa yhteiskunnan kykyä huomioida ihmisten erilaisuus, kirjoittaa aihetta uskontotieteen väitöskirjassaan tutkinut Katri Karhunen.
Ennakkokäsityksiä
”Mitä sun kulttuuri sanoo siihen, että sä joudut työskentelemään vieraan miehen kanssa kahdestaan ahtaassa ambulanssissa? … Entä rukoushetket? … Edellytyksenä on yhtenäinen virka-asu. Huivi ei kuulu siihen. Oletko sä valmis luopumaan siitä?” Nämä kysymykset esittää ensihoitajakoulun pääsykoehaastattelija kouluun hakeneelle musliminaiselle, Zahralle, suomalaisen sairaalasarja Sykkeen 7. tuotantokaudella. Sarja on fiktiivinen kuvaus suomalaisen sairaalan traumaosastosta, ja Zahra on yksi sarjan sairaanhoitajista, joka haaveilee ensihoitajan ammatista. Zahra on huivia käyttävä musliminainen. Hänelle esitetyt kysymykset kuvastavat hyvin niitä ennakkokäsityksiä, joita todellisuudessakin kohdistuu musliminaisiin.
Väitöskirjaani varten haastattelin 15 musliminaista, jotka kertoivat kokemuksistaan huivin käytöstä sosiaali- ja terveysalantyöpaikoilla pääkaupunkiseudulla. Vaikka haastattelemani musliminaiset olivat oman alansa ammattilaisia ja aktiivisia toimijoita, heihin kohdistuvat oletukset ja ennakkokäsitykset vaikuttivat siihen, miten muut ihmiset heidät näkivät. Tämä vaikutti erityisesti heidän kokemukseensa osallisuudesta ja siitä, kuinka täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi he itsensä kokivat.
Suomalaisuus
Suomalaisuus on perinteisesti liitetty valkoihoisuuteen ja luterilaisuuteen, mutta moninaisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa tämä määritelmä on yhä useammin riittämätön. Suurin osa haastattelemista musliminaisista olivat taustaltaan suomalaisia ja lähes kaikki loputkin saapuneet Suomeen lapsina, mutta siitä huolimatta heidän suomalaisuutensa kyseenalaistettiin. Naiset kyllä kokivat itsensä suomalaisiksi, mutta heitä ei nähty ulkoapäin sellaisina. Tähän vaikutti osalla naisista ihonväri, mutta suurella osalla pelkkä huivin käyttäminen teki heistä ulkomaalaisia muiden silmissä.
Tämä kaikki heijastui myös naisten työelämään ja työpaikoille. Sosiaali- ja terveysaloilla moninaisuuteen on suhtauduttu suopeasti ja esimerkiksi huivin käyttöön suhtaudutaan laajasti myönteisesti. Työnantajan ja työpaikan suhteen suurempia ongelmia ei ollut, mutta ennakkokäsitykset näkyivät asiakaskohtaamisissa. Haastattelemiani naisia luultiin ulkomaalaisiksi, kouluttamattomiksi ja alistetuiksi.
Huolimatta ennakkokäsityksistä ja asiakkaiden kanssa tapahtuvista ongelmatilanteista, haastattelemani naiset pystyivät näyttäytymään aktiivisina toimijoina ja pätevinä ammattilaisina. Haastatteluissa he korostivat omaa ammattitaitoaan ja toimijuuttaan. Ongelmatilanteissa heitä usein autettiin muun henkilöstön puolesta ja tarjottiin tukea. Omassa työssään he pystyvät hyödyntämään näkyvän uskonnollisuutensa etuja. Monimuotoistuvalle asiakaskunnalle monimuotoinen henkilökunta on eduksi. Monimuotoinen työyhteisö tuo mukanaan laajempaa osaamista, uusia näkökulmia ja kykyä vastata kulttuurisesti moninaisen yhteiskunnan tarpeisiin.
Uskonto ja ammatillinen identiteetti
Ammatillisella toimijuudella tarkoitetaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallisuutta työpaikoilla sekä heidän kykyään kehittää työkäytäntöjä ja uudistaa ammatillisia identiteettejä. Ammatillinen identiteetti puolestaan on ihmisen käsitys itsestään ammatillisena toimijana, eli se, minkälaisena hän ymmärtää oman ammatillisuutensa ja minkälaiseksi hän haluaa työssään kehittyä.
Ammatilliseen identiteettiin vaikuttavat myös henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten uskonto. Ammattitaito ei perustu vain koulutukseen ja työkokemukseen, vaan myös siihen, kuinka työntekijä osaa hyödyntää omaa ainutlaatuista osaamistaan ja kokemustaan. Uskonnolliset asusteet kertovat henkilön taustasta, joka saattaa esimerkiksi auttaa monimuotoistuvan asiakaskunnan kohtaamisessa. Monimuotoisuus voidaan nähdä rikkautena: henkilöstön erilaiset kulttuuritaustat, kielitaito ja uskonnollinen osaaminen tukevat laadukasta palvelua monimuotoistuvassa yhteiskunnassa. Lisäksi monimuotoisuuden hyväksyminen voi vahvistaa työntekijän kokemusta osallisuudesta.
Tulevaisuuden mahdollisuudet
Työelämän monimuotoistuminen ei ole vain maahanmuuton seurausta, vaan se heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Suomalaisuuden käsitettä olisi hyvä uudistaa ja nämä uudenlaiset käsitykset voivat auttaa hyväksymään esimerkiksi uskonnolliset asusteet osaksi työelämää. Kun kadulla on tavallista nähdä erilaisia huiveja ja turbaaneja, on luonnollista nähdä niitä myös työpaikoilla.
Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen motivoituneita ja osaavia työntekijöitä. Tämä tarkoittaa, että erilaisuus on nähtävä vahvuutena, ei heikkoutena. Sosiaali- ja terveysala on jo osoittanut, että monimuotoisuutta arvostava työyhteisö hyötyy sen mukanaan tuomasta osaamisesta ja kokemuksesta. Uskonnollisten asusteiden salliminen on yksi askel kohti sitä, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus osallistua työelämään. Uskonnollisia asusteita ei välttämättä voi riisua tuosta noin vaan, jolloin niiden kieltäminen estää niiden käyttäjää työllistymästä. Toki huomioon on otettava turvallisuuteen ja hygieniaan liittyvät näkökulmat. Terveysalalla tämä on ratkaistu niin, että työasuun on tehty siihen sopiva huivi, joka täyttää turvallisuus- ja hygieniavaatimukset. Esimerkiksi Suomen poliisi kaipaa joukkoihinsa moninaisuutta ja sen lisääminen on yksi tavoitteista. Poliisissa ei tällä hetkellä saa käyttää uskonnollisia asusteita, mutta niiden käyttämisen hyväksyminen on ollut keskusteluissa viime vuosina.
Uskonnollisten asusteiden hyväksyminen on osa monimuotoisuuden hyväksymistä, ja monimuotoisuuden tukeminen voi rikastuttaa työelämää. Musliminaisten kokemukset tuovat esiin, että ammatillisen identiteetin ja toimijuuden kehittäminen edellyttävät yhteiskunnallista tukea, jossa kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Monimuotoisuuden hyväksyminen työpaikoilla ei edistä vain työntekijöiden viihtyvyyttä ja osallisuutta, vaan se voi olla avain Suomen tulevaisuuden menestykseen monimuotoistuvassa maailmassa.