Nykyinen Israelin valtio ja miehitetyt palestiinalaisalueet sijaitsevat kristinuskon synnyinseuduilla, joka on pyhää maata juutalaisille, kristityille ja muslimeille. Alueella jo ennen vuotta 1948 asuneiden kristittyjen jälkeläiset ovat palestiinalaisia. Alueen poliittinen tilanne vaikuttaa heidän arkielämäänsä merkittävissä määrin. Näiden kristittyjen palestiinalainen identiteetti yhdistettynä alueen historiaan ja poliittiseen tilanteeseen on synnyttänyt kontekstuaalista teologiaa. Se nousee palestiinalaisten ahdingosta ja pyrkii oikeudenmukaiseen rauhaan, esittää Helsingin yliopistossa apurahatutkijana toimiva Anne Heikkinen, joka tutkii väitöskirjassaan palestiinalaisen Munib Younanin teologista ajattelua.
Palestiinalainen kontekstuaalinen teologia nousee paikallisten kristittyjen identiteetistä ja kokemuksesta kuulumisesta pyhälle maalle. He muistuttavat, että jo Apostolien teoissa mainitaan arabiankieliset kristityt osana Jerusalemin alkuseurakuntaa. Yhtä voimakkaasti palestiinalaista teologiaa leimaa Israelin ja Palestiinan yhteiskunnallinen tilanne, joka kumpuaa vuonna 1948 Israelin valtion perustamisen aiheuttamasta satojen tuhansien palestiinalaispakolaisten ja heidän jälkeläistensä ahdingosta sekä vuodesta 1967 saakka jatkuneesta palestiinalaisalueiden – Itä-Jerusalemin, Länsirannan ja Gazan –miehityksestä.
Maailmassa on noin miljoona palestiinalaiskristittyä, joista noin 80 prosenttia elää diasporassa historiallisen Palestiinan ulkopuolella. He ovat kirkkokunniltaan, poliittisilta näkemyksiltään ja identiteeteiltään erittäin moninainen joukko. Palestiinalaisen kristityn asema ja oikeudet ympäröivässä yhteiskunnassa ovat paljolti riippuvaisia siitä, onko hän Israelin kansalaisuuden saanut palestiinalainen, ilman kansalaisoikeuksia elävä Itä-Jerusalemin, Länsirannan tai Gazan palestiinalainen, alueen ulkopuolisessa pakolaisleirissä elävä vuonna 1948 kotoaan häädettyjen palestiinalaisten jälkeläinen vai diasporassa asuva, parempaa elämää Lähi-idän ulkopuolelta etsimään lähtenyt palestiinalainen.
Viime vuosikymmenien aikana palestiinalaiskristittyjen määrä Israelin ja Palestiinan alueella on pienentynyt jatkuvasti. Vaikka he ovat pieni joukko, noin yksi prosentti alueen väestöstä, on heidän vaikutuksensa alueella merkittävä: palestiinalaiset kristityt kuuluvat olennaisena osana alueen kulttuuriseen kudelmaan ja he osallistuvat aktiivisesti palestiinalaisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Moninaisuudesta huolimatta palestiinalaiskristittyjen kokemusmaailmasta on löydettävissä myös yhdistäviä tekijöitä. Niiden pohjalta eräät palestiinalaiset teologit ovat pyrkineet muodostamaan yhteisen äänen, eräänlaisen todistuksen palestiinalaisten kristittyjen yhteiskunnallisesta todellisuudesta nousevista kokemuksista. Yksi keskeinen tämän ilmiön taustalla vaikuttavista tekijöistä on kokemus, ettei palestiinalaiskristittyjen näkökulmaa tai edes olemassaoloa tuoda kovin usein esille, kun keskustellaan Israelin ja Palestiinan nykytilanteesta tai lähihistoriasta.
Palestiinalaiskristityt ovat osallistuneet Israel-Palestiinan tilanteesta käytyyn kirkolliseen, teologiseen ja poliittiseen keskusteluun 1980-luvulta alkaen. Ensimmäisten joukossa palestiinalaiskristittyjen kokemuksesta tai erityisestä palestiinalaisesta teologiasta kirjoittivat melkiittipappi Elias Chacour, ja pian hänen jälkeensä anglikaanipappi Naim Ateek. Suomessa tunnetuimpia palestiinalaiskristittyjen äänenkannattajia on Suomessa 1960–1970-luvuilla stipendiaattina opiskellut ja senkin jälkeen Suomeen lämpimiä yhteyksiä vaalinut palestiinalainen pakolainen, Luterilaisen maailmanliiton presidenttinäkin toiminut emerituspiispa Munib Younan, joka sai kunniatohtorin arvon Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta kesäkuussa 2023. Younanin lisäksi palestiinalaiskristittyjen ääntä ja näkökulmaa ovat tuoneet esille muutkin luterilaiset palestiinalaisteologit, esimerkiksi Betlehemin seurakuntaa vuorollaan johtaneet Mitri Raheb ja Munther Isaac.
Mitä on palestiinalainen kontekstuaalinen teologia?
Palestiinalainen kontekstuaalinen teologia voidaan nähdä paikallisena vapautuksen teologian muotona. Kuten moni muukin kontekstuaalisen teologian muoto, myös palestiinalainen kontekstuaalinen teologia on saanut vaikutteita Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta. Kuitenkin palestiinalainen konteksti luo teologian tekemisen lähtökohtiin erityislaatuisia piirteitä. Kun perinteisesti latinalaisamerikkalaisessa vapautuksen teologiassa keskiössä ovat olleet köyhät, palestiinalainen kontekstuaalinen teologia nostaa esiin kaikki palestiinalaiset, jotka sosioekonomisesta asemastaan riippumatta elävät Nakban (arab. katastrofi) eli vuoden 1948 Israelin valtion perustamisen ja sen jälkeisten tapahtumien moninaisten seurausten kanssa – usein joko miehityksen alla, pakolaisleireillä naapurimaissa tai muuten diasporassa.
Palestiinalaisen kontekstuaalisen teologian keskiössä on palestiinalaiskristittyjen identiteetti kristittyinä. Yhtäältä he ovat vähemmistö muslimienemmistöisessä palestiinalaisessa yhteiskunnassa, ja toisaalta vähemmistössä yhdessä muslimien kanssa palestiinalaisina historiallisen Palestiinan alueella. Lisäksi arabikristittyinä he ovat vähemmistössä globaalissa kristikunnassa. Palestiinalaisen kontekstuaalisen teologian viesti onkin jossain määrin suunnattu myös länsimaille ja läntisille kristityille, jotka eivät ole välttämättä edes tietoisia palestiinalaisten kristittyjen olemassaolosta tai siitä, miten Israelin harjoittama miehityspolitiikka vaikuttaa ”Pyhällä maalla” eläviin kristittyihin. Se haastaa esimerkiksi kristillisten sionistien tulkinnat alueen nykyisestä poliittisesta tilanteesta Jumalan tahdon mukaisena suunnitelmana.
Samalla palestiinalainen kontekstuaalinen teologia voidaan nähdä paikallisten kristittyjen tapana rakentaa palestiinalaista identiteettiä siten, että paikalliset kristityt voisivat kokea elämänsä mielekkääksi ja asemoitua rakentavasti suhteessa niin palestiinalaisiin muslimeihin kuin myös israelilaisiin. Palestiinalaisen kontekstuaalisen teologian ytimessä ovat pyrkimys oikeudenmukaiseen rauhaan, miehityksestä vapautuminen ja toive kaikkien alueen asukkaiden tasavertaisesta rinnakkaiselosta.
Moni palestiinalainen teologi on huomauttanut yhtymäkohdista nykyisen yhteiskunnallisen tilanteen ja Jeesuksen välillä, esimerkiksi puhuen Jeesuksesta miehityksen alla eläneenä Palestiinan juutalaisena. Samalla tämä teologinen perinne ottaa voimakkaasti kantaa Israelin harjoittamaan politiikkaan, kritisoi palestiinalaisiin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia ja tuomitsee miehityksen syntinä. Viime vuosina palestiinalaiset kristityt (esimerkiksi Kairos Palestine -verkosto) ovat puhuneet entistä enemmän alueella vuosikymmenien ajan rakentuneesta, Israelin ylläpitämästä ja arkipäiväistyneestä apartheid-järjestelmästä.