Median välittämät kuoleman representaatiot vaikuttavat merkittävästi katsojien, erityisesti lasten ja nuorten, käsityksiin kuolemasta, kirjoittaa Turun yliopiston uskontotieteen väitöskirjatutkija Enni Salo, joka tarkastelee kuolemankuvauksia suosituissa 2000-luvun fiktiivisissä elokuvissa ja sarjoissa.
Väitöskirjassani tarkastelen erityisesti nuorelle katsojakunnalle suunnattujen elokuvien ja sarjojen kuolemankuvauksia eli representaatioita ja pohdin, millaista kuvaa kuolemasta katsojille rakennetaan. Tutkimusidea pohjautuu pro gradu -tutkielmaani, jossa tutkin kuoleman representaatioita Walt Disney -yhtiön animaatioelokuvissa, kiinnittäen erityistä huomiota kuolemanrituaaleihin ja niihin liittyviin elämän ja kuoleman välitiloihin. Tutkielmaa tehdessä huomasin, miten merkittävää tietoa kuolemanrituaalien representaatioon tiivistyy ja miten elämän ja kuoleman välitilat, eli liminaalit, ovat toistuvasti keskeisessä roolissa tarinoissa. Tästä huolimatta elokuvien kuolemankuvauksia tarkastelevassa tutkimuksessa on lähinnä kiinnitetty huomiota kuolemien väkivaltaisuuteen. Kuolemanrituaalit ja niihin liittyvät liminaalitilat ovat jääneet useimmiten tarkastelun ulkopuolelle. Samoin lapsille ja nuorille rakennettua kuvaa kuolemasta on harvemmin tarkasteltu siitä huolimatta, että media vaikuttaa huomattavasti lasten ymmärrykseen kuolemasta. Millaisia viestejä suositut elokuvat ja sarjat siis rakentavat tästä kaikkia koskettavasta aiheesta?
Kuva: Enni Salo. Elokuvat opettavat osaltaan lapsille, miten kuolemaan tulee suhtautua.
Tutkimuksessani tarkastelen Walt Disney -yhtiön näyteltyjä live action -elokuvia sekä animaatioelokuvia, sillä Disneyn elokuvissa esitetyt kuolemat ovat monille ensimmäisiä kosketuksia aiheeseen. Elokuvat rakentavat katsojalle kuvaa siitä, miten kuolemaan voi reagoida, miten sitä voi käsitellä ja voiko sen jopa mahdollisesti jotenkin päihittää. Lisäksi tarkastelen suosittujen tilannekomedioiden ja animaatiosarjojen jaksoja, joissa kuoleman teemat ovat oleellisesti osana tarinaa. Tilannekomedioissa kuolemanrituaaleja lähestytään huumorin avulla ja animaatiosarjoissa rituaalien lisäksi kuolemaan liittyvät yliluonnolliset teemat nousevat tärkeiksi.
Kuolemanrituaalien monenlaisia merkityksiä
Elokuvissa ja sarjoissa nähdyt kuolemanrituaalit tarjoavat katsojalle esimerkin siitä, miten läheisen menetystä voidaan käsitellä. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistussa Coco-elokuvassa kuvataan meksikolaisen juhlan, Kuolleiden päivän, rituaaleja, kuten hautausmaalla vierailua ja siihen oleellisesti kuuluvaa hautojen koristelua. Hautausmaan nähdään olevan täynnä ihmisiä, jotka ovat asetelleet läheistensä haudoille niin kukkia, kynttilöitä, ruokaa kuin luurankokoristeitakin. Elokuvassa suru- ja muistorituaalit ovat tapa ylläpitää yhteyttä vainajiin, kunnioittaa heidän muistoaan sekä juhlistaa elämää.
Suositussa tilannekomediassa New Girl (Kolme miestä ja tyttö) kuolemaa lähestytään erilaisesta näkökulmasta, huumorin keinoin. Jaksossa nimeltään ”Where The Road Goes” (Minne tie vie) käsitellään keskeisen hahmon kissan menehtymistä. Lemmikille pidetään muistotilaisuus, jossa on katsojaa viihdyttäviä kommelluksia sekä koskettavia hetkiä. Tunteita herättävän aiheen käsittely voi siis sisältää runsaasti huumoria. Samalla kuolemankuvaukset kertovat kuolemaan liittyvistä asenteista, peloista, perinteistä ja toiveista. Jaksossa esimerkiksi eräs pariskunta keskustelee toisen menettämiseen liittyvistä peloista.
Kuolemanrituaalit osana liminaalitiloja
Kuolemanrituaalit voivat fiktiivisissä kuvauksissa saada myös yliluonnollisia tarkoituksia. Esimerkiksi Cocossa näin käy, kun kuolleet läheiset voivat jatkaa elämäänsä ”Kuolleiden maailmassa” sukulaisten muistaessa heidät. Rituaalit voivat myös toimia tapana palauttaa hahmo liminaalitilasta takaisin eloon. Liminaalitilat ovat kuolemanrituaalien yhteydessä perinteisesti viitanneet vaiheeseen, jossa kuollutta ei olla vielä rituaalein liitetty lopulliseen sosiaaliseen asemaansa. Fiktiossa liminaalitilat ovat kuitenkin saaneet konkreettisemman merkityksen – esimerkiksi vuonna 1937 julkaistussa Disneyn ensimmäisessä täyspitkässä animaatioelokuvassa Lumikki ja seitsemän kääpiötä, päähenkilö Lumikki vaipuu ”unikuolemaan” syödessään myrkytetyn omenan. Ruumista pidetään lasiarkussa monen kuukauden ajan, kunnes Lumikki saa kirouksen rikkovan suudelman ja palaa takaisin elävien kirjoihin. Tällaiset liminaalitilat tuovat tarinaan jännitystä siitä, päihittääkö hahmo kuoleman. Samalla nuorelle yleisölle viestitään kuoleman lopullisuuden joustavuudesta.
Fiktiiviset ja konkreettiset liminaalitilat toistuvat elokuvien kuolemissa nykyäänkin. Vuoden 2020 animaatioelokuvassa Soul (Soul – Sielun syövereissä) päähenkilö Joe kuolee tarinan alussa. Joen tajutessaan matkaavan kohti tuonpuoleista, hän alkaa epätoivoisena huutamaan, kuinka hän haluaa takaisin. Päähenkilö seikkailee suurimman osan ajasta elämän ja kuoleman välitilassa, kokeillen eri tapoja päästä takaisin elävien kirjoihin. Samoin Cocossa päähenkilö joutuu vahingossa jumiin ”Kuolleiden maailmaan”, kunnes hän viimein saa siunauksen kuolleelta sukulaiseltaan ja palaa takaisin jatkamaan elämäänsä.
Miksi lapsille ja nuorille on päädytty esittämään tällaisia representaatioita? Kuoleman joustavuus voi tehdä tarinoista viihdyttäviä, mutta samalla nuorelle yleisölle viestitään, ettei kuolema välttämättä ole lopullinen. Kuoleman lopullisuudesta muistuttamista voidaan pitää jopa sopimattomana nuorelle kohdeyleisölle. Usein myös animaatiosarjoissa kuolema ei ole lopullinen. Esimerkiksi suurta suosiota nauttivassa animaatiosarjassa Rick and Morty (2013) nähdään toistuvasti, miten eri hahmot kuolevat ja palaavat henkiin monin erilaisin tavoin – kuolleeksi oletettu hahmo saattaa palata takaisin tarinaan toisenlaisessa muodossa tai vaikka toisessa todellisuudessa.
Monenlaiset kuolemankuvaukset tuovat elokuviin ja sarjoihin jännitystä sekä nostavat viihdearvoa. Tarinoissa esitetyt liminaalitilat ovat tärkeitä tarinankerronnan kannalta, ja kuolemanrituaaleilla voidaan esimerkiksi käsitellä menetystä sekä erottaa toisistaan elävien ja kuolleiden maailmat. Käsityksiimme kuolemasta vaikuttavat jo varhain mediassa näkemämme kuolemankuvaukset ja ne tarjoavat meille myös erilaisia toimintamalleja kohdatessamme kuolemaa omassa elämässämme.
Juttu on osa Katsomusten uskonnon ja elokuvan kytköksiä tarkastelevaa teemaa.