Uskonnollisten liikkeiden olemassaoloa ja jatkuvuutta turvaa niin sanottu hengellinen työ. Se on yleensä vapaaehtoistyötä, esimerkiksi sananjulistamista, talkoita ja varainkeruuta. Jehovan todistajien julistustyö on hyvä esimerkki hengellistä työstä, kirjoittaa Lapin yliopiston politiikantutkija Aini Linjakumpu, joka on tutkinut asiaa teoksessaan Hengellinen työ. Työn politiikka kristillisissä liikkeissä (Vastapaino 2021). Teoksessa on käsitelty Jehovan todistajien lisäksi vanhoillislestadiolaisuuden talkootyötä ja amissien maanviljelystyötä.
Kuva: Hengellinen työ on neljäs ja viimeinen osa Aini Linjakummun laajaa tutkimuskokonaisuutta, joka käsittelee vallankäyttöä, hallintaa, väkivaltaa ja yhteisöllisyyttä uskonnollisissa liikkeissä.
Työ on aina ollut teologian, uskontojen ja uskonnollisten liikkeiden kiinnostuksen kohteena. Raamattu puhuu suhteellisen paljon työstä, työntekemisen perusteista ja niiden hengellisistä perusteista. Myös uskontojen ja uskonnollisten liikkeiden opillisissa lähtökohdissa työtä usein käsitellään joko suoraan tai epäsuoraan.
Palkkatyön lisäksi hengellisten liikkeiden piirissä tehdään huomattavan paljon myös muunlaista työtä, jota voidaan kutsua käsitteellä hengellinen työ. Se on uskonnollisen liikkeen piirissä tehtävää työtä, esimerkiksi sananjulistamista, hengellisten tilaisuuksien järjestämistä, toimitilojen rakentamista ja kunnostamista sekä varainkeruuta. Se on yleensä vapaaehtoistyötä tai talkootyötä, ja siihen liittyy yleensä ainakin jonkinlaisia, yleensä moninaisiakin hengellisiä merkityksiä.
Jehovan todistajat ovat hyvä esimerkki uskonnollisesta liikkeestä, jolle hengellinen työ muodostaa tärkeän osan liikkeen olemassaoloa ja jatkuvuutta. Osa Jehovan todistajien hengellisen työn muodoista liittyy organisaation ja erilaisten perustoimintojen ylläpitämiseen sekä hartaustilauksiin ja muun hengellisen toiminnan ylläpitämiseen ja jatkuvuuteen.
Keskeisin osa liikkeen hengellistä toimintaa on kuitenkin julistamistyö, josta tutuin muoto lienee ovelta ovelle tehtävä julistaminen. Käytännössä kaikkien Jehovan todistajien odotetaan tekevän julistustyötä: liikkeen piirissä lasketaankin liikkeen jäsenet ”julistajina”. Julistamisen vaade kohdistuu lapsiin, nuoriin, vanhuksiin, miehiin ja naisiin. Julistaminen jäsentää liikkeeseen kuuluvien jäsenten viikkotoimintoja, elämänkulkua ja toisaalta paikallisseurakuntien elämää.
Julistamisen julkilausuttuna tarkoituksena on saada uusia jäseniä liikkeeseen. Tosin kenttäpalveluksen tehokkuutta voi pohtia: liikkeen kasvu ja jatkuvuus on ollut globaalistikin ajateltuna varsin maltillista suhteessa käytettyyn vaivannäköön, varsinkin maissa, joissa liike on jo vakiintunut.
Julistustyö yhteisön liimana
Käännynnäisten määrää ei voikaan pitää julistustyön ainoana tai edes ensisijaisena tarkoituksena. Olennaisena julistustyön tarkoituksena voidaan tulkita olevan yhteisön ylläpitäminen ja yhtenäisyyden luominen luonteeltaan ylikansalliseen liikkeeseen. Julistustyö on yhteisöön sitouttamista toiminnalla.
Julistustyön organisointi ja siihen sisältyvät toiminnot konkreettisesti muokkaavat yksilön osallisuutta ja sitoutumista yhteisöön. Julistaminen ja julistustyön välttämättömyys pakottavat ihmisiä yhteen. Sen merkitystä voimistaa kiireellisyyden tuntu: Harmageddonin läheisyys asettaa velvoitteen ihmisten pelastustyöhön. Samalla julistustyö on palvelus Jumalalle ja se mahdollistaa Jumalan lähelle pääsyn.
Julistamisen ympärille rakentuva mittaamisen, toimintojen, puhetapojen ja tekniikoiden kokonaisuus suuntaavat ihmisiä yhteisen tehtävän ympärille. Julistamiseen liittyvien toimintojen tarkka tilastointi onkin tärkeä osa julistamisen kokonaisuutta. Jokainen toiminto dokumentoidaan ja niitä myös seurataan tarkasti. Julistamistyön toisteisuus, intensiteetti ja opillisen viestin voimakas kertaantuminen luovat tapoja, joiden myötä liikkeen jäsenet ovat tiiviisti toistensa kanssa tekemisissä ja yhteydessä liikkeen ylempiin hierarkioihin.
Julistustyön moninaiset seuraukset
Julistamistyö on ympäröity paitsi vaatimuksilla, myös rangaistuksilla tai ainakin rangaistuksen uhalla. Jos julistamistyötä ei tee, voidaan liikkeen jäsen julistaa ”toimettomaksi”, mikä voi aiheuttaa kurinpidollisia toimia paikallisseurakunnassa. Julistamista tekemätön tai siihen ylimalkaisesti suhtautuva ihminen on hengellisissä ongelmissa, koska hän on liikkeen ymmärryksen mukaan tällöin tietoisesti etäännyttänyt itsensä Jumalasta.
Rangaistuksen uhan ohella julistaminen pyritään tekemään Jehovan todistajien piirissä myös houkuttelevaksi uravaihtoehdoksi, jolloin julistamistyö voi näyttäytyä myös omaa elämää myönteisesti jäsentävältä asialta. Liike tukee voimakkaasti sitä, että työntekemisen alue muodostuisi kokonaisuudessaan julistamistyöstä, eikä välttämättä lainkaan maallisesta palkkatyöstä.
Julistaminen luo Jehovan todistajat: ilman julistamista liikkeen identiteetti olisi kokonaan toinen. Kyse ei ole pelkästään sattumanvaraisesta opinkappaleesta, joka voisi olla muuttuvainen, vaan liikkeen ydinolemuksesta. Vaikka julistamiseen sitoudutaan yksilöinä ja opilliset vaateet kohdistuvat yksittäisiin liikkeen jäseniin, teot tuottavat Jehovan todistajien liikkeen sisällön. Julistaminen on osoitus oikeanlaisesta hengellisyydestä, jolla tehdään todeksi henkilökohtaista uskoa, ja samalla julistustyöllä luodaan ymmärrystä yhteisestä tarkoituksesta, yhteisöstä ja suunnasta.
Julistamistyö on hengellistä työtä, jonka jännitteinen suhde palkkatyöhön on ilmeinen: palkkatyö vie huomiota julistamistyöltä. Palkkatyö on maallisen meritoitumisen ja uhkien aluetta, joka vaarantaa Jehovan todistajan kiinnittymistä hengellisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Jehovan todistajien piirissä työtä ei pidetä kutsumuksen eikä hengellisyyden toteuttamisena.
Hengellisessä työssä on oikeanlaisia merkityksiä, joita merkityksettömyyttä huokuvassa palkkatyössä ei liikkeen näkökulmasta voi olla. Palkkatyön merkitykset osoittavatkin Jehovan todistajien kaksinaisen suhtautumisen liikkeen ulkopuoliseen maailmaan, mikä on ilmeistä myös julistustyössä. Liikkeen ulkopuolinen maailma on liikettä uhkaava toiseus, mutta samalla julistamistyön kohde.