Pyhien tekstien ja identiteettien jäljillä

Lukuaika: 3 min.

”Sosiaalisten identiteettien välittyminen juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa” on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama työryhmä (2021–23), joka pureutuu uskonnollis-etnisiin identiteetteihin sosiaalipsykologiaa hyödyntäen. Työryhmää esittelee seuraavassa sen johtaja, professori Jutta Jokiranta.

Historiallisten prosessien ymmärtäminen ja vertailu auttavat asemoimaan nykypäivän uskontokeskustelua. Esimerkiksi varhaisten muslimi-identiteettien muotoutuminen vähitellen, vasta vuosikymmeniä profeetta Muhammadin jälkeen, on verrannollinen prosessi varhaisten kristillisten identiteettien muotoutumiselle, joiden eriytyminen juutalaisuudesta vei vuosisatoja. Usein tämä varhainen moninaisuus ja identiteettien muokkautuminen häivytetään nykypäivän uskonnollisissa identiteeteissä. Kielen tasolla muinaiset ja nykyiset identifikaatiot sekoittuvat. Esimerkiksi muinaisella ”israelilaisella” on vain vähän yhteistä Jeesuksen ajan juutalaisen kanssa, puhumattakaan nykyisen Israelin valtion kansalaisista – ja kaikista saatetaan käyttää samaa nimitystä.

Kuva: Olivier Bruchez via Flickr

Identiteetti on moderni käsite, jolle on monia määritelmiä ja jonka kriittinen tarkastelu on välttämätöntä menneisyyden lähteiden oikein ymmärtämiseksi ja esittämiseksi. Työryhmämme soveltaa sosiaalisen identiteetin teoriaa, jonka mukaan identiteetissä on kyse itsen määrittelystä jonkin sosiaalisen kategorian jäseneksi ja kyseiselle jäsenyydelle annetuista merkityksistä. Työryhmässä vahvistetaan historiantutkimuksen ja nykypäivän tutkimuksen vuoropuhelua. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on jo pitkä perinne varhaisten juutalaisten ja kristillisten identiteettien tarkasteluun sosiaalisen identiteetin teoriaviitekehyksen välinein: esimerkiksi työryhmän johtaja professori Jutta Jokiranta on tutkinut Qumranin liikkeen sosiaalista identiteettiä osana aikansa juutalaisuutta. Postdoctutkijana toimiva Nina Nikki on tutkinut Paavalin kirjeitä identiteetinrakennuksen välineinä.  

Islamin tutkimuksessa näkökulma on uudempi. Islamilaisen teologian yliopistonlehtori Ilkka Lindstedt on soveltanut sosiaalisen identiteetin näkökulmia varhaiseen islamiin ja islamilaisen teologian yliopistonlehtori (ma.) Teemu Pauha on tutkinut musliminuorten uskonnollisia ja kansallisia identiteettejä Suomessa. Yhdessä Nikki ja Lindstedt ovat vertailleet polemiikkia identiteetin muodostuksen välineenä Raamatussa ja Koraanissa.

Vaikka varhainen juutalaisuus, kristinusko ja islam eivät olleet uskontoja sanan nykyisessä mielessä, on mielekästä kysyä, mitä on nimitysten juutalainen, kristitty tai muslimi taustalla ja miten ne muotoutuivat omiksi kategorioikseen. Ryhmäkategoriat eivät kuitenkaan vielä ole identiteettejä, vaan välittyvät historiassa esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen kautta. Kun henkilö identifioituu johonkin kategoriaan, tästä voi tulla osa hänen identiteettiään. Mutta ryhmän sisällä ja ryhmien välillä on myös jatkuvaa muutosta siinä, mihin henkilö kokee identifioituvansa: mikä ryhmässä on keskeistä, kuka siihen kuuluu ja mihin se on menossa. Tekstilähteet osoittavat usein hyvin selkeästi, miten eri tavoin yhteen kategoriaan kuuluminen saatettiin määritellä yhdenkin uskonnon sisällä ja miten paljon muita ulottuvuuksia (sosiaalisia, etnisiä, poliittisia) ”uskonnollisilla” kategorioilla oli.

Työryhmässä puhumme identiteettien välittymisestä. Identiteettiä ei tietenkään voi välittää sellaisenaan toiselta ihmiseltä toiselle. Sitä kuitenkin usein signaloidaan näkyvällä käyttäytymisellä tai ulkoisilla piirteillä, samoin kuin kielen sanat viittaavat johonkin yhteisesti sovittuun. Nämä signaalit opitaan ja niillä on historiansa; välittymisen kannalta on kiinnostavaa mikä kaikki tuntuu pysyvän samana ja mikä saa radikaaleja uusia muotoja ja merkityksiä.  

Työryhmässä tutkitaan erityisesti prototyyppisten hahmojen roolia identiteetin merkkeinä. Kertomukset ja myytit toimivat yhtenä merkittävänä mediana, jolla identiteettiä on välitetty sukupolvelta toiselle. Abraham on yhteinen hahmo kolmelle uskontoperinteelle, mutta ei suinkaan välttämättä yhdistävä tekijä. Pyhissä teksteissä hahmoista muodostuu oman ryhmän ideaalijäseniä, jotka normittavat käyttäytymistä ryhmän sisällä. Hahmoihin vetoaminen toimii, vaikka yhteys halutun käyttäytymisen ja hahmon välillä olisi hyvinkin löyhä. Nikki tutkii Apostoli Paavalin hahmoa varhaisissa juutalaisissa, kristillisissä ja islamilaisissa lähteissä. Paavalista tulee valtavirta-kristinuskon sankari, joka edustaa nöyryyttä ja valmiutta kärsiä Kristuksen vuoksi. Joissakin juutalaiskristillisissä kirjoituksissa Paavali on sen sijaan pääkonna: petollinen, juonitteleva ja murhanhimoinen. Katri Antin tutkii varhaisjuutalaisen kirjallisuuden esi-isähahmoja Henokia, Nooaa ja Tobitia, jotka opettavat oman yhteisönsä arvoja polaarisella kahden tien opetuksella.

Kuva: @beachbumledford via Twenty20

Työryhmäämme kiinnostaa identiteetin neuvottelu suhteessa pyhiin teksteihin. Onko pyhän tekstin ohjeistus välitettyä (uskonnollisten johtajien tai tulkitsijoiden kautta) vai välitöntä (kunkin omaan lukemiseen perustuvaa)? Lindstedtin mukaan Koraanin ja muiden varhaisten arabiankielisten lähteiden tarjoama identiteetti oli ennen kaikkea ”uskova”, joka oli selvästi nykyistä muslimi-identiteettiä laajempi ja piti sisällään myös monet kristityt ja juutalaiset.   Muslimius muotoutui myöhemmin, kun uskovat alkoivat luoda identiteettiään korostamalla Muhammadin välittämää profetiaa. Pauha tutkii Koraanin roolia suomalaisten shiianuorten arjessa ja miten nuoret haastavat aiempien sukupolvien tulkintaperinnettä ja vetoavat itse pyhien tekstien tulkintaan. 

Haluamme olla tuomassa asiantuntemustamme myös kouluihin ja yhteisöihin. Nettisivuillemme olemme ensin koonneet kirjoituksia siitä, miten eri tavoin identiteetin voi määritellä. Siellä on myös videohaastattelu historiantutkimuksen annista identiteetin tutkimukselle, identiteettiä ja historiantutkimusta käsittelevän julkaisun esittely ja muita kirjoituksia, joihin on mietitty esimerkiksi lukio-opetukseen soveltuvia kysymyksiä. Toivomuksia käsiteltävistä aiheista saa lähettää. Tutkijamme ovat käyneet aktiivisesti lukiovierailuilla esimerkiksi Tutkija tavattavissa -palvelun kautta. Identiteetit ovat lähestyttävä keskustelunavaus, johon jokaisella on jotain kosketuspintaa ja jonka tarkastelun kautta voi oppia aina uutta sekä itsestä että toisista.  

Työryhmää johtaa Vanhan testamentin ja lähialojen tutkimuksen professori Jutta Jokiranta. Siihen kuuluu dosentti Ilkka Lindstedt, postdoctutkijat Katri Antin, Nina Nikki, Teemu Pauha ja väitöskirjatutkija Heli Alamaunu sekä muita verkostosta kiinnostuneita tutkijoita Helsingin yliopistosta. 

Vastaa