Hijab musliminaisten omin sanoin

Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden jakaa omia näkemyksiä ja kokemuksia globaalisti. Tähän mahdollisuuteen on tarttunut myös lukematon määrä muslimeja. Musliminuorten muuttuvat identiteetit ja auktoriteetit -kurssin opiskelijat Reetta Piri, Valter Hagfors ja Mariel Laaksoneva tutustuivat neljän musliminaisen videoihin, joilla nämä kertovat, miksi alkoivat käyttää hijabia.

Ulkopuolisten ennakkoluuloja

Musliminaisten pukeutuminen ja erityisesti huivin käyttö herättävät keskustelua esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kasvot peittävän hunnun eli niqabin käyttö on kielletty muun muassa Belgiassa, Ranskassa ja Tanskassa. Ranska on päätynyt kieltämään myös hijabin eli päähuivin käytön valtion kouluissa. Hijab on arabiankielinen sana ja se viittaa verhoon tai esteeseen.

Musliminaiset esitetään mediassa usein stereotyyppisesti ja heidät kuvataan homogeenisenä ja alistettuna ryhmänä. European Network Against Racism -verkoston tekemän tutkimuksen mukaan hijabia käyttävät musliminaiset ovat joutuneet islamofobisen häirinnän kohteeksi muslimimiehiä enemmän. Hijabin käyttö on myös osoittautunut ongelmaksi ja esteeksi esimerkiksi työnhakuprosesseissa.

Tubettaja Dina Tokio. Kuva: Flickr.

”My hijab story”

Tubettamisen ja vloggaamisen lisääntymisen myötä myös musliminaiset ovat perustaneet omia Youtube-kanaviaan. Osa hijabia käyttävistä tubettajista on tehnyt itsestään videon, jolla he kertovat oman tarinansa hijabin käytöstä. Tutustuimme neljän erimaalaisen ja taustoiltaan erilaisen musliminaisen kokemuksiin huivin käytön aloittamisesta. He olivat Leena , Queen Froggy , Dina Tokio  ja Hiba Hussein.

”My hijab story” -videoilta paljastuu, kuinka päätös hijabin käyttämisestä on ollut henkilökohtainen, eivätkä musliminaiset ole kokeneet painostusta esimerkiksi perheeltään. Monet eri tekijät motivoivat naisia hijabin käyttöön. Päätös hunnun käyttämisestä ei myöskään syntynyt yhdessä yössä, vaan kyseessä oli pidempi ajatusprosessi. Osalla vloggaajista hijabin käyttöönottoa varjosti pelko ympäristön negatiivisista suhtautumistavoista ja mielipiteistä. Alun epävarmuustekijät kuitenkin karisivat ja muiden mielipiteet menettivät merkitystään. 

Milloin on valmis käyttämään huivia?

Jokaisen neljän vloggarin tapauksessa siirtymä huivin käyttämiseen tapahtui nuoruudessa tai varhaisessa aikuisiässä. Kehityspsykologian piirissä nuoruus tunnetaan ikäkautena, joka on identiteetin kehittymisen kannalta olennaisen tärkeässä roolissa. Eheän identiteetin kehittymisen muodostuminen taasen on nähty olevan keskeisessä osassa tasapainoisen aikuisuuden saavuttamisessa.

Erik H. Eriksonin kehitysvaiheteorian mukaan ihmiselämään kuuluu kahdeksan ikävaihetta, joista jokaiseen liittyy ikäkautta koskeva kriisi, joka ihmisen täytyy selvittää kehittyäkseen tasapainoiseksi. Nuoruusiän keskeinen kriisi on Eriksonin mukaan identiteetin löytäminen. Epäonnistuminen tehtävässä johtaa hänen mukaansa hämmennykseen ja huonoon itsetuntemukseen. Sittemmin kehityspsykologian piirissä on osoitettu kritiikkiä selväpiirteiselle ikäkausijaolle, ja ajatus siitä, että identiteetti on muutoksessa koko ihmisen elinkaaren ajan, on laajalle levinnyt. Myös nuoruuden käsite on saanut uusia ulottuvuuksia.

Nuorten identiteetin rakennusprosessiin voi kuulua uskonnollisen identiteetin kehittyminen. Tutkimukset osoittavat, että nuoruus ikäkautena on erityisen herkkä vaihe uskonnolliselle kehitykselle. Neljän nuoren tubettajanaisen tapauksessa jokaisen kohdalla toistui ajatus huivin käytöstä edessä olevana vääjäämättömyytenä: huivin käytön aloittaminen koettiin ajan kysymykseksi, askeleeksi aikuisuuteen ja uskonyhteisön jäsenyyteen. Huivin käyttö koettiin tavoiteltuna asiana – jonain mikä halutaan tehdä, mutta jonka aloittamisen kanssa ei toisaalta haluttu kiirehtiä. 

Naisten tapauksessa heillä oli ennen huivin käyttöään mielessään ihanne omasta uskonnollisesta identiteetistä, johon sisältyi hijabin pukeminen. Matka huivin käyttämiseen oli muutamille pitemmän ja haastavamman prosessin tulos. Prosessia koskevat epävarmuustekijät näyttäytyvät sekä ulkoisina (ympäristön asenteet) että sisäisinä (oman sitoutuneisuuden kyseenalaistaminen). Eräs tubettajista kiteytti huivin merkityksen identiteetille ja sen käytön aloittamista edeltävän epävarmuuden tunteen osuvasti seuraavaan lainaukseen: ”I don’t think you’ll ever feel ready to change your identity to be visibly Muslim”.

Huivin käytön monet syyt

Tubettajanaiset kokivat huivin käytön vahvistaneen itseluottamusta, vapauden tunnetta ja uskonnollista identiteettiä. Osa naisista kertoi olevansa tyytyväisiä tehtyään päätöksen siitä, että he olivat alkaneet käyttää huivia nuorella iällä. Huivin käyttämisen syitä kerrottiin muun muassa olevan uskonnollisen esikuvan näyttäminen muille, Jumalan miellyttäminen ja itsensä suojeleminen ei-halutulta huomiolta.

Videot kyseenalaistavat väitteitä siitä, että naiset käytännössä aina pakotettaisiin ja alistettaisiin käyttämään huivia. Itse asiassa ajatus säädyllisestä pukeutumisesta, johon myös naisten pään peittäminen liittyy, koskee islamissa myös miehiä. Kyseessä ei myöskään ole yksiselitteinen määräys, eivätkä kaikki musliminaiset siten peitä päätänsä.

Aiheeseen liittyvät videot ovat tärkeitä, sillä ne voivat tavoittaa laajoja katsojakuntia ja täten lisätä tietoisuutta musliminaisten huivinkäytöstä ja luoda keskustelua aiheesta. Median esittämä kuva islamista on melko yksipuolinen ja jopa haitallinen tiettyyn pisteeseen asti. My hijab story -videoiden sanoma tarjoaa sivistävän näkökulman, jonka kautta voimme miettiä omaa suhtautumistamme huivia käyttäviä naisia kohtaan.