Uskonnontutkimus, eläimet ja ympäristökysymys

Eläinten ja uskonnon tutkimus ei ole ainoastaan 1970-luvulla syntyneen eläinoikeusliikkeen vanavirrassa syntynyt ilmiö, vaan eläinten asema uskonnoissa on myös yksi uskonnontutkimuksen perustavanlaatuisista kysymyksistä, kirjoittavat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan väitöskirjatutkijat Terhi Hannola ja Noora Koivulahti.

Eläinten massasukupuutto, luonnollisten elinympäristöjen tuhoutuminen ja ihmisten syötäväksi kasvatettavan karjan valtavat hiilidioksidipäästöt ovat huolestuttavia esimerkkejä vakavista ympäristöongelmista, jotka koskettavat kaikkia maapallon asukkaita. Aiemmat sukupolvet pystyivät vielä sysäämään nämä ongelmat pois näköpiiristään, mutta nykyään joka puolella näkyvä ympäristökriisi on tuonut eläinten kärsimyksen lähemmäs ihmisiä.

Miten uskonto liittyy eläimiin ja ympäristöön? Eikö ratkaisuja ympäristöongelmiin kannata etsiä pikemminkin sekulaareista instituutioista, hallinnollisista toimista, yritysten vastuusta tai kulutuskäyttäytymisen muutoksista? Globaalilla tasolla uskonnon merkitys ei ole vähentynyt länsimaiden sekularisaatiosta huolimatta ja sillä on edelleen monenlaista potentiaalia puhutella ihmisiä sekä mobilisoida muutosta. Esimerkiksi paavi Franciscuksen kannanottoja kuuntelevat maailman yli miljardi katolista. Hän onkin esittänyt kantoja, jotka ovat virittäneet keskustelua muun muassa eläinten sielun olemassaolosta.

15. Vihdoinkin, 2016

Vihdoinkin (2016). Teos ja kuva: Limppu Witick.

 

Eläinten tappamisen ja syömisen eettinen problematiikka on mietityttänyt ihmistä kenties yhtä pitkään kuin ihmisen historiaakin voidaan ulottaa. Monien kulttuurien metsästys- tai teurastuskäytännöissä on tavattu rituaalisia elementtejä, joiden kautta on esimerkiksi osoitettu kunnioitusta tapettavalle eläimelle. Niin ikään yksikään uskontoperinne ei ole ollut välinpitämätön eläinten tappamisen ja syömisen etiikan aiheuttamalle pohdinnalle. Monissa uskonnoissa ja kulttuureissa eläimet liittyvät siihen mikä on pyhää ja sitä kautta arvostettavaa ja tärkeää.

 

Eläinten tappamiseen ja syömiseen liittyvät uskomukset

Toisinaan sinänsä mihinkään uskontoon tai katsomukseen sitoutumattoman liikkeen periaatteisiin sekoittuu ihanteita, joilla on uskonnollinen alkuperä. Näin on esimerkiksi viime vuosien aikana Suomeenkin levinneen Animal save movement -liikkeen tapauksessa: sen toiminnan peruspilareiksi mainitaan Mahatma Gandhin runsaasti esille tuoma väkivallattomuuden periaate, ahimsa. Esimerkiksi hindulaisuudessa tunnettu, myös eläimet käsittävä väkivallasta pidättäytymisen periaate, inspiroi laajemminkin monia eläinoikeustoimijoita myös Animal save movementin ulkopuolella.

Toisaalta yhteiskunnallisessa, sinänsä sekulaarissa keskustelussa, voidaan havaita joitain taustalla vaikuttavia uskomuksia, joissa on häivähdys uskonnollista ajattelua. Vuoden 2019 lopulla Jenni Haukion Eläinsuojelugaalassa pitämä kiitospuhe herätti paljon keskustelua ja sai erityisesti monet eläinperäisen ruuan tuottajat kritisoimaan puhetta sekä kyseenalaistamaan sen sisältämiä väittämiä. Erityisesti kohta, jossa Haukio totesi jokaisen yksin Suomessa teurastetun 70 miljoonan eläimen halunneen välttää kuoleman, vaivasi monia.

Seminologi-maidontuottaja Johanna Niskasen sekä 1127 ”maaseudun ammateissa ja elämäntehtävässä” toimivan ihmisen allekirjoittamassa vastineessa Haukion puheeseen kysyttiin, ”Miten on mahdollista, – –, – – että nykyisin inhimillistetään eläimiä ajatuksella ’Niistä yksikään ei halunnut kuolla.’ Tiedämmekö me sen varmaksi?” Niskasen vastinetekstissä elämänhalu rajataan vain ihmisyyteen kuuluvaksi piirteeksi, joka sinänsä viittaa käsitykseen ihmisen erityislaatuisuudesta suhteessa muihin eläimiin. Lisäksi Niskasen esittämä kysymys (tiedämmekö varmaksi, etteivät eläimet halua kuolla?) muistuttaa useammassa kulttuurissa tavatusta uskomuksesta, jonka mukaan eläimet antautuvat omasta tahdostaan uhrattavaksi.

Vastaavalla tavalla esimerkiksi käy maailmalta vuosittaiseen kiitospäivän juhlintaan Yhdysvalloissa liittyvä kalkkunoiden armahdusseremonia, jossa Yhdysvaltain presidentti ”armahtaa” vuosittain 2 kalkkunaa. Kalkkunat eivät ole syyllistyneet rikokseen, mutta armahduksessa ne pelastuvat kaltaisilleen useimmiten väistämättömältä ennenaikaiselta kuolemalta. Miljoonien muiden kalkkunoiden teurastamista kiitospäivän takia ei kuitenkaan juuri ole presidenttien seremoniapuheissa problematisoitu. Presidentit ovat sen sijaan toisinaan viitanneet kalkkunoiden haluun uhrautua suuren juhlapäivän kunniaksi.

 

Eläimet kristillisessä perinteessä

Monet ovat tottuneet ajattelemaan, että kristinuskon suhde eläimiin ja luontoon on hallitsemista ja hyötykäyttöä korostava ja siten osallinen vallitsevan ympäristötuhon syntyyn. Näin ovat esittäneet muun muassa kuuluisat eläineetikot, kuten Peter Singer. Tämä mielikuva ei kuitenkaan täysin vastaa totuutta. Kiinnostus eläinteologiaan on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana, mutta jo 1990-luvun alussa arvostettu teologi ja kristillinen pasifisti Stanley Hauerwas esitti, että eläinten ja ihmiseläinten välistä eroa ei tulisi nähdä siten, että toinen olisi toista ylempi. Sen sijaan eroavaisuus tulisi ymmärtää sen kautta, että ihmisellä on erityinen vastuu ja tehtävä Jumalan rauhaarakastavan valtakunnan toteuttamisessa maan päällä. Myös eläinteologit Andrew Linzey, David Clough tai Ryan Patrick McLaughlin esittävät, että meidän tulisi uudelleenarvioida sitä, miten ymmärrämme suhteemme luomakuntaan tilanhoitajaetiikan valossa. Tämän suhteen tulisi heidän mukaansa perustua enemmän vastuulliseen ja rauhanomaiseen yhteiseloon alistamisen ja määräysvallan alaisuuden sijaan. Eläinteologian parissa yleistyvät myös vaatimukset siitä, että kristillisessä teologiassa eläimiä tarkasteltaisiin kaikille lajeille yhteisen lähtökohdan kautta “luotuina olentoina”.

4. Torero, 2017

Torero (2017). Teos ja kuva: Limppu Witick.

 

Lopuksi

Valtaosa meistä on kasvanut ajattelemaan, että muiden eläinten syöminen on luonnollista ja normaalia – ainakin, jos lautasella olevat eläimet ovat sellaisia, jotka omassa kulttuuripiirissämme mielletään syötäväksi kelpaaviksi. Kysymykset eläinten syömisen oikeutuksesta, eläintuotannon tavoista ja siihen oleellisesti liittyen tuotantoeläinten määristä ovat tärkeitä eläinten itsensä takia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä myös siksi, että ruuantuotannon käytännöt – eivät ainoana, mutta erittäin merkittävänä tekijänä – liittyvät kohtalokkaasti ilmastonmuutoksen ja lajikadon etenemiseen. Uskonnontutkimus voi osaltaan olla paikantamassa niitä uskomuksia, jotka vaikuttavat asenteisiimme muita eläimiä kohtaan ja siten koko planeetan tulevaisuuteen.