Perinteisiä ja persoonallisia muistelun rituaaleja

Suomalainen yhteiskunta on pitkään ollut katsomusten ja niihin liittyvien rituaalien osalta melko homogeeninen. Tämä tilanne on nyt muuttumassa, kertoo Helsingin yliopiston pastoraaliteologian professori Auli Vähäkangas. Perinteistä halutaan edelleen pitää kiinni mutta niiden rinnalle ja yhteyteen rakennetaan erilaisia persoonallisia muistelun rituaaleja.

Kotisaattohoito-hanke

Olen pari viimeistä vuotta tutkinut suomalaista kotisaattohoitoa monitieteisessä Meaningful Relations-tutkimushankkeessa. Haastattelimme kuolevia potilaita, heidän omaishoitajiaan ja menetyksen kokeneita omaisia, yhteensä 33 syntyperältään suomalaista henkilöä. Yhteisestä syntyperästä huolimatta heillä on ollut hyvin erilaisia näkemyksiä kuolemasta ja muistelun merkityksestä kuoleman jälkeen.

Rituaalien merkitys suruprosessissa korostuu tutkimusperinteessä, jota kutsutaan suhteen jatkumisen surututkimukseksi. Suruprosessissa erilaiset persoonalliset muistelun rituaalit korostuvat perinteisten hautausrituaalien lisäksi. Muistamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä juuri rituaalien, niin uskonnollisten kuin arkielämän rituaalien, kautta tapahtuvaa kuolleen muistelua.

Hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Muistelun rituaalit ovat monelle surevalle tärkeä kanava työstää suhdetta kuolleeseen ja pohtia omaa tulevaisuutta menetyksen jälkeen.

IMG_8610

Kuva: Mika Vähäkangas

Perinteiset rituaalit saavat uusia muotoja

Perinteistä kiinni pitäminen on monelle tärkeää. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö perinteitä haluta myös muokata enemmän omannäköiseksi. Melkein kaikki haastattelemamme suomalaiset halusivat kuitenkin pitää kiinni luterilaisista hautausrituaaleista. Ainoastaan yhden haastattelemamme puoliso haudattiin uskonnottomin menoin:

Me kummatkaan ei kuuluta kirkkoon, että meillä oli tämmöset. Eka kerta kun mäkin oon ollu sellasissa hautajaisissa, mihin ei pappi tule, ja mulle jäi siitä tosi positiivinen kuva, että me järjestettiin itse.

Tässä esimerkissä paikalla ei ollut ketään ulkopuolista toimittamassa tilaisuutta ja tämä kannusti omaisia suunnittelemaan ja toteuttamaan tilaisuudesta persoonallisen. Aikaisempi tutkimus on nostanut esiin persoonalliseksi tekemisen tärkeyden hautajaisissa, niissä suunnittelu ja toteutus olivat tärkeitä riippumatta siitä, kuka rituaalia oli toimittamassa.

Osalle haastattelemistamme surevista tärkeä muistelun paikka oli perinteinen hautausmaa:

Niin, kun joku kysy, onko se ahdistavaa, mä sanoin et päinvastoin. Ja mulla on siellä, välillä mä otan eväät sinne ja siinä penkillä istun ja syön, ja eilenkin join kahvit siinä taikka oli semmosta kylmää kahvia, ja kävelen siellä ympäriinsä.

Hautausmaalla noudatetaan usein hartaita perinteitä, mutta yllä oleva kertomus osoittaa, että siellä myös luodaan uusia muistelun perinteitä.

Useampi kertoi myös luonnon merkityksestä muistelussa, seuraavassa leski kertoo miehensä tuhkan sirottelusta:

Sitten oli seuraava, että mereen, kun hän on kova purjehtija. Niinpä me sitten kesällä mentiin tonne majakalle, kun siellä hän on nuoruutensa purjehtinut, niin mentiin sinne. Mä olin sieltä kysynyt, että saadaanko me tulla sinne ja ripoteltiin sinne mereen se. Nyt me käytiin viime kesänä siellä taas muistelupäivänä, kun mun tytär sanoi, että sekin on hyvä, kun meri on joka paikassa.

Pariskunnan tytär asui ulkomailla ja hänelle oli tärkeää, että isää voi muistella muuallakin kuin Suomessa käydessä. Leski kertoi että kaikki lapset ja suurin osa lapsenlapsista oli mukana muistelemassa edesmennyttä purjehtija-isoisää. Monet persoonalliset muistelun rituaalit ovatkin yhteisöllisiä, niissä lähipiiri yhdessä muistelee edesmennyttä.

IMG_8594

Kuva: Mika Vähäkangas

Tosille rituaali liittyi johonkin yhteiseen harrastukseen, jonka kautta muisteltiin kuollutta läheistä. Eräälle pariskunnalle musiikki oli ollut tärkeää. Leski muisteli edesmennyttä puolisoa:

Joo katselen valokuvia ja meillähän oli semmonen soittolista Spotifylla–sitten siitä on tullu, että ei tarvitse kuin istua keittiön pöydän ääressä viinilasillisen kanssa ja kuunnella sitä musiikkia, niin kyllä siinä itku tulee, kun ajattelee niitä asioita.

Arjen rituaali, yhteisen musiikin kuuntelu oli tälle leskelle tärkeä mahdollisuus surra ja itkeä. Persoonalliseksi sen teki ennen yhdessä kuunneltu musiikki ja valokuvien tuomat muistot.

Samalla kertaa perinteisiä ja persoonallisia

Muistelun rituaalit vahvistavat olemassa olevia perinteitä, mutta niiden avulla myös luodaan uusia perinteitä. Halu lisätä rituaalien persoonallisuutta ei välttämättä tarkoita sitä, että perinteitä ei enää haluta noudattaa. Muuttuva suomalainen yhteiskunta kuitenkin haastaa huomioimaan myös muualta tulevat rituaaliset vaikutukset. Jään kiinnostuksella seuraamaan, miten muistelun rituaalit muokkautuvat 2020-luvulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s