Lukuaika: 4 min.

Seuraava blogiteksti on alunperin julkaistu Kirkko, tila ja muisti -tutkimusprojektin blogissa 19.8.2019. Tekstistä on sen kirjoittajan, tutkimusprojektin johtaja, filosofian tohtori Titta Kallio-Sepän luvalla vähennetty kuvia.

Kuluneen kesäloman aikana yhtenä tavoitteenani oli tutustua matkan varrella vastaan tuleviin hautausmaihin ja niiden vanhimpiin hautamuistomerkkeihin. Työn alla oleva artikkelikäsikirjoitus on vaatinut perehtymistä valuraudasta 1800-luvun loppuvuosikymmenten ja 1900-luvun alun välisenä aikana tehtyjen muistomerkkien tuottajiin. Lähteiden tarjoama tieto siitä, millaisia leimoja valmistajat tuotoksissaan tekijänmerkkinä käyttivät on melko niukkaa, joten päätin tutustua aiheeseen paremmin hautausmaiden muistomerkkejä tutkimalla. Pääosin Perämeren rannikkoalueen hautaus- ja kirkkomailla kulkiessani muistomerkkien joukosta nousivat esille selvimmin kahden valmistajan ristit ja muun muotoiset valurautatuotteet: Weljekset Friisin tuotanto Kalajoen ja Kokkolan valimoilta sekä Oulun Konepajan tuotokset.

Hautamuistomerkin pystyttäminen on tapa jättää pysyvä jälki, joka auttaa muistamaan ihmistä, jota haluamme kunnioittaa. Pysyvät hautamuistomerkit hautasijan osoittajina yleistyivät Suomessa 1800-luvun kuluessa. Yksi varhaisista paljon käytetyistä materiaaleista oli puu, joka kuitenkin ajan myötä lahosi ja näin puisia hautamuistomerkkejä tapaa hautausmailla enää vain harvoin. Paikallisten kyläseppien takomat peltiset hautamuistomerkit, usein niin sanotut avattujen kirjakääröjen muotoiset peltiosat kiinnitettynä rautavarteen säilyivät puisia paremmin, mutta niitäkin on monilta hautausmailta hävitetty niiden ruostuttua ja hajottua osiin. Maalatussa pellissä eivät tekstit myöskään ole useinkaan säilyneet näihin päiviin jos niitä ei ole jossakin vaiheessa kunnostettu.

Usein vanhimpia hautamuistomerkkityyppejä, joista edelleen erottaa haudatun tiedot, ovat valuraudasta valmistetut muistomerkit. 1800-luvun loppupuoliskolla suosionsa huippuajan saavuttaneet valurautaristit ovat muistoja varhaisesta teollisesta tuotannosta. Valurautamuistomerkkejä alettiin valmistaa muun tuotannon oheistuotteina ruukeissa ja valimoissamme Keski-Euroopasta tulleiden esimerkkien pohjalta. Valmistajia oli Suomessa useampia joilla oli myös omat painetut myyntikataloginsa, josta kuvien perusteella pystyi valitsemaan haluamansa. Hinta muodostui muistomerkin koosta ja mallista, koristelusta sekä tekstiin käytettyjen kirjainten ja numeroiden määrästä. Tilattu risti toimitettiin rautateitse kätevästi lähimmälle asemalle.

Weljekset Friis Oy

Weljekset Friisin, eli Juhani ja Tuomas Friisin omistaman valimon toiminta alkoi 1880-luvun puolivälin tienoilla Kalajoella. Tehtaan toimittua kymmenisen vuotta ongelmaksi muodostunut kuljetus ratkaistiin perustamalla toinen tehdas parempien kulkuyhteyksien äärelle Kokkolan Ykspihlajaan.

Friiseillä oli suuri yhteiskunnallinen vaikutus Kokkolan alueella. Friisin tuotanto oli laajaa ja heidän valmistamansa valurautatuotteet kattoivat monenlaisia tarpeita rautatievaunuista uuninluukkuihin ja silitysrautoihin. Friisin valmistamia lämmityskamiinoita löytyi aikanaan monesta kirkosta ja esimerkiksi Kokkolan kirkon kellot valmistettiin heillä.

Weljekset Friisillä oli valittavana useampi kymmenen erilaista ja eri kokoista hautamuistomerkkimallia. Konepajan hautaristikatalogeja löytyy muun muassa Kansalliskirjaston Digitaalisista aineistoista.

Valmistajan leima liitettiin hautamuistomerkkien jalan alaosaan sen taustapuolelle. Useat Weljekset Friisin tuotannossa olleista hautamuistomerkkimalleista olivat jalastaan niin koristeellisia, ettei leimoja ole käytetty. Esimerkki Friisin soikeasta leimasta löytyy Kokkolan hautausmaalta kataloginumeron 5 mallisesta merikapteenin lesken hautamuistomerkistä.

Raahen Haaralan hautausmaalta löytyy 1800-luvun loppuun ajoittuvan perinteisen apilanmuotoisen ristin taustalta täydellisesti luettavissa oleva leima Friisin valimon leima.

Yksi Weljekset Friisien kenties helpoimmin tunnistettavimmista hautamuistomerkkimalleista on puunrungon ja suorakulmaisen laatan yhdistelmä, joka löytyy hautaristien myyntikatalogista numerolla 27. Metrin korkuinen hautamuistomerkki oli koristeellinen, mutta siihen oli helppo lisätä haudattavan tiedot. Valmistajan leimaa tähän tyyppiin ei laitettu. Tyyppi poikkesi perinteisemmästä ristin muodosta, mutta saattoi alueellisesti saada runsaastikin tilauksia. Esimerkiksi Himangan hautausmaalta kyseisenlaisia muistomerkkejä löytyy kuusi kappaletta paikallisten talonemäntien ja –isäntien haudoilta vuosien 1898 ja 1918 välisellä ajalta.

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Friisit muuttivat nimensä Pohjanpaloiksi suomalaisuusaatteen mukaisesti. Suvun kaunis hauta-alue löytyy Kokkolan Marian hautausmaalta. Vaikka suvun yhteinen hautamuistomerkki noudattelee 1900-luvun mukaista tyyppiä materiaalin eli kiven osalta, näkyy valimon perustajan, Juhani Pohjanpalon, hautamuistomerkissä kunnioitus yhtiön perintöön valurautaisten muistomerkkien valmistajana.

Oulun Konepaja Oy

Oulun Konepaja Oy, eli Uleåborgs Mekaniska Werkstad tai Aktiebolag perustettiin vuonna 1874 Oulun Pikisaareen. Kyseisen valmistajan leimat olivat kesän retkilläni selkeimmin luettavissa ja niitä löytyi myös määrällisesti eniten. Brändin luominen suurella ja luettavalla tekstillä oli siis oululaisella valmistajalla hallussa. Leimat sisälsivät yleensä koko yhtiön nimen eri muodoissaan neliskanttiseen tai nurkistaan leikattuun neliöön kirjoitettuna, mutta myös soikeita leimoja on käytetty. Leiman muodon lisäksi myös tekstin fontti ja sisältö vaihtelivat.

Valurautaristit ovat olleet yleisiä pappien ja seurakunnan luottamushenkilöiden haudoilla. Haukiputaan, Keminmaan ja Alatornion alueilta löytyy kaikilta yksi yksinkertainen, mutta kookas ja Oulun Konepajan yli 180 cm kokoinen risti. Haukiputaan vanhan hautausmaan kooltaan suurin muistomerkki on pystytetty kappalainen Julius Krankille (1793–1879) ja hänen vaimolleen Hedvig Kekonille (1811–1880). Ristin taustapuolella osittain säilyneen leiman perusteella muistomerkki on valmistettu Oulun Konepajalla. Leiman alaosa on peittynyt ristin kiinnityksen alle.

Alatornion kirkon kirkkomaalta löytyy samaan aikaan ajoittuva talokas Boströmin vastaavanlainen Oulun Konepajan risti, jossa on käytetty soikeaa leimaa.

Oulun Konepajan vaihtelevalla leimauksella varustettuja eri tyyppisiä ristejä löytyy muun muassa Alatorniosta, Kokkolasta, Oravaisista, Piippolasta ja Pulkkilasta.

Valmistajien leimojen etsiminen vanhoista hautamuistomerkeistä tuo erilaisen elementin paikallisyhteisöjen menneisyyteen tutustumiseen. Erilaisten ristit kertovat alueellisista materiaalisista valinnoista, muodista ja erilaisista tyylillisistä mieltymyksistä. 1800-luvun lopulta lähtien ei tarvinnut enää tyytyä paikallisten seppien valmistamiin muistomerkkeihin, vaan pystyttiin tilaamaan erilaisia tuotteita läheisen tiedoilla täydennettyinä kauempaakin. Askeleet kohti yhdenmukaisempia hautamuistomerkkikulttuuria oli otettu.