Islamiin liittyvät stereotypiat näkyvät edelleen suomalaisissa kouluissa, kirjoittaa Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen. Hän on tutkimuksessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että koulujen välillä on kuitenkin selkeitä eroja. Maahanmuuttajavoittoisissa kouluissa tunnistetaan islamiin, lähtökulttuureihin ja maahanmuuttotaustaan liittyvä pääoma paremmin kuin muissa kouluissa.

Rakenteet tukevat osallisuutta – osattomuuden kokemuksia tuottaa arjen vuorovaikutus

Verrattuna muihin Euroopan maihin, Suomessa asenteet muslimeja kohtaan ovat hyvin kielteisiä. Keskusteluissa kulttuurisesta moninaisuudesta kouluissa tai laajemmin yhteiskunnassa juuri muslimeihin liittyvät kysymykset nousevat herkästi esiin. Eino Jutikkala –rahaston sekä Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa väitöskirjan jälkeisessä tutkimuksessa tutkin maahanmuuttajataustaisten muslimiperheiden osallisuutta suomalaisissa ja ruotsalaisissa kouluissa. Tutkimukseen haastattelin monikulttuuristen koulujen rehtoreita sekä muslimiopettajia ja –vanhempia, jotka toimivat kouluissa ”kulttuuritulkin” roolissa.

Suomessa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet ohjaavat tukemaan kulttuureiltaan ja katsomuksiltaan moninaisten oppilaiden osallisuutta ja identiteettiä. Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan; yhteistyön tulisi perustua perheiden katsomuksen kunnioittamiseen sekä yhteiseen arvokeskusteluun. Haastattelemani muslimiopettajat ja –vanhemmat toivat voimakkaasti esiin arvostustaan suomalaista koulujärjestelmää ja sen tarjoamia mahdollisuuksia (kuten oman äidinkielen ja uskonnon opetusta) kohtaan. Heidän mukaansa koulujärjestelmän periaatteet ja rakenteet luovat hyvän perustan osallisuuden syntymiselle, ja silloin kun osattomuuden kokemuksia on, ne liittyvät enemmänkin arjen vuorovaikutuksen kysymyksiin.

Islamiin liittyvät ennakkoluulot ja stereotypiat näkyvät edelleen kouluissa usein – myös osan haastattelemistani rehtoreista näkemyksissä heijastuu hyvin kapea ja yksipuolinen islam-kuva. Tällaisten näkemysten ohjaamissa koulukulttuureissa oppilaiden osallisuutta pyritään tukemaan ”siitä huolimatta, että he ovat muslimeja”. Käytänteitä ohjaa uskontosokeus, eli pyrkimykset keskittyä vain kaikkia oppilaita yhdistäviin asioihin niin ettei ”kenenkään tarvitse tulla nähdyksi muslimina”. Uskonto suljetaan vain yksityisen piiriin kuuluvaksi asiaksi. Monet tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tällaisissa koulukulttuureissa osallisuuden toteutuminen jää vajaaksi; vähemmistöjä koskevat ennakkoluulot ja väärät käsitykset eivät tule puretuiksi, eikä mahdollisuuksia kokea ylpeyttä omasta identiteetistä tai taustasta synny.

Kulttuuritulkkiopettajat vahvistavat osallisuutta

Toisaalta monissa suomalaisissa kouluissa on ryhdytty lisäämään kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden näkyvyyttä myös koulukulttuurissa. Perheille tärkeiden juhlien, kuten ramadanin päättymisen juhlan näkyminen koulussa tukee kouluyhteisöön kuulumisen tunteita, ja tunnustaa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat monet kerrokset perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden esittämään tapaan. Positiivisena havaintona voi pitää sitä, että kouluissa, joissa on ollut paljon muslimioppilaita jo pitkään, käsitykset muslimi-identiteettien moninaisuudesta ovat kehittyneet, uskonnosta on opittu puhumaan ja uskontoihin liittyviä tarpeita huomioimaan tekemättä yleistyneitä oletuksia yksilöiden uskonnollisuudesta tai kulttuuri-identiteetistä.

Monet rehtorit mainitsevat vähemmistöihin kuuluvien ja kulttuuritulkkina toimivien opettajien palkkaamisen olleen ratkaiseva tekijä luottamukseen perustuvan koulukulttuurin kehittämisessä. Usein esimerkiksi islamin tai oman äidinkielen opettaja auttaa kehittämään ymmärrystä maahanmuuttajamuslimiperheiden ja koulun henkilökunnan välille. Tällaisissa kouluissa uskonnosta on opittu keskustelemaan kuten muistakin tavallisista perheiden arkeen vaikuttavista asioista, ja neuvotellen kehitetty sopivia toimintatapoja. Useissa eri kouluissa opettavat kulttuuritulkit kertovat kuitenkin suurista eroista koulujen välillä: hyvin autoritaarisesti perheisiin suhtautuvissa kouluissa vanhemmat ajautuvat helposti puolustuskannalle peläten koulun vieraannuttavan lapsia kodin kulttuurista ja uskonnosta, ja joustavuus vähenee puolin ja toisin. Joskus koulussa oletetaan muslimiopettajan automaattisesti olevan uskonnon asiantuntija tai voivan edustaa koulun erilaisia muslimiperheitä. Tällöin kulttuuritulkkiopettajat ovat pyrkineet lisäämään ymmärrystä islamin moninaisuudesta ja perheille kuuluvasta autonomiasta omien lastensa kasvatusta koskevissa asioissa.

Maahanmuuttajamuslimiperheet tuovat kouluun yhteisöllistä ja moraalista pääomaa

Aineistossani näkyi, että maahanmuuttajavoittoisten koulujen rehtorit toivat selvimmin esiin kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden sekä maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävän yhteistyön tuomia etuja. Kun osa suomalaisista rehtoreista liittää islamiin käsityksiä takapajuisuudesta ja edistyksen tai rationaalisuuden vastaisuudesta, pidempään maahanmuuttajamuslimiperheiden kanssa työskennelleet rehtorit tunnistavat sekä islamiin, lähtökulttuureihin että maahanmuuttotaustaan kytkeytyvää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, joka on koulutuksen kannalta hyödyllistä. Heidän mukaansa nämä perheet tuovat kouluun usein arvoja ja asenteita, jotka Suomessa kantaväestön keskuudessa ovat heikkenemässä. Tällaista koulukulttuuria ja oppimista vahvistavaa pääomaa on rehtoreiden mukaan esimerkiksi yritteliäisyys, perhearvot, toisista huolehtiminen, yhteisöllisyys, vahva moraali sekä koulutuksen ja auktoriteettien kunnioittaminen. Näiden seikkojen vuoksi rehtoreiden on joskus vaikea tunnistaa lähiökoulujaan julkisissa keskusteluissa maalatuista uhkakuvista: vahva yhteisöllisyys, ponnistelu tulevaisuuden eteen ja hyvä yhteistyö perheiden kanssa ovat asioita, joiden vuoksi rehtorit johtavat mielellään juuri näitä kouluja.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että muslimien osallisuus toteutuu suomalaisissa kouluissa hyvin eri tavoin. Olennaista osallisuuden kehittymisessä näyttää olevan vastavuoroinen oppiminen, jota tukevat esimerkiksi henkilökunnan kulttuurinen moninaisuus sekä avoin vuorovaikutus kodin ja koulun välillä.