Pohjois-Namibian Olufuko-festivaali

Katsomukset vierailee tällä kertaa Namibiassa. Tutustumme Olufuko-festivaaliin ja kenttätyön tekemiseen Helsingin yliopiston uskontotieteen tohtorikoulutettava Saara Kuoppalan johdolla.

Mielipiteitä jakava festivaali

Pohjois-Namibiassa Outapin kaupungissa järjestetään vuosittain Olufuko-festivaali. Olufuko on ovambo-tyttöjen aikuistumisrituaali, ja ovambot puolestaan ovat Namibian suurin etninen ryhmä. Olufuko-festivaali on tämän aikuistumisrituaalin ympärille rakennettu kulttuurifestivaali, jossa tyttöjen initiaation lisäksi pääsee tutustumaan eri näytteilleasettajien tuotteisiin, maistamaan namibialaista street foodia ja nauttimaan erilaisista tanssi- ja musiikkiesityksistä. Initioitavat tytöt ovat tyypillisesti 15—25-vuotiaita naimattomia naisia, ja rituaali kestää kuusi päivää. Vuonna 2016 Olufuko-festivaalilla initioitiin 86 tyttöä.

Raamatut

Vaikka Namibian luterilainen kirkko vastustaa olufukoa, niin se ei estä ihmisiä myymästä Raamattua ja kristillistä materiaalia. Kuva: Saara Kuoppala.

 

Korkea-arvoiset poliitikot, kuten itsenäisen Namibian ensimmäinen presidentti Sam Nujoma, tukevat Olufuko-festivaalia ja muita saman tyylisiä kulttuurifestivaaleja. Puheissaan he korostavat Namibian monien kulttuurien tärkeyttä ja omien juurien elvyttämistä. Vuosikymmeniä apartheid-hallinto käytti etnisyyttä rotusorron välineenä, mutta nyt namibialaiset haluavat vapauttaa etnisyyden tästä ikeestä.

Ministeri

Silloinen maaseutu- ja kehitysministeri Sophia Shaningwa (keskellä) kävi tervehtimässä tyttöjä ja lahjoittamassa heille rahaa. Kuva: Saara Kuoppala.

Kaikki eivät kuitenkaan kannata olufuko-rituaalin elvyttämistä. Muun muassa Namibian luterilainen kirkko (ELCIN) ja ihmisoikeusjärjestö Namrights vastustavat olufukoa. ELCIN pitää rituaalia ”pakanallisena”, ja heidän mielestänsä se ei sovellu kristityille. Namrightsin näkemyksen mukaan olufuko johtaa lapsiavioliittoihin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Olufukon ympärillä käytävä keskustelu herättää ihmisissä monenlaisia tunteita, ja siksi Namibian yliopisto (UNAM) päätti vuonna 2016 järjestää tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa olufuko-rituaalista. Vaihtovuotena onnistuin luomaan hyvät suhteet UNAMin tutkimusryhmään, ja minut otettiin mukaan tutkimusassistentiksi. Muut tutkimuksen jäsenet olivat professori Hina MuAshekele, antropologian tohtori Michael Akuupa ja hänen veljensä Hiskia Akuupa, antropologi Erastus Kautondokwa ja tutkimusavustaja Nena Shivute.

 

Nena

Tutkimusavustaja Nena Shivute. Hänen kanssaan asuimme kraalissa initioitavien tyttöjen kanssa. Saimme eräänä päivänä tuoretta lihaa ja veimme sen vakioruokapaikkaamme valmistettavaksi. Kuva: Saara Kuoppala.

 

Tutkijana rituaalin ytimessä

Nena ja minä elimme koko rituaaliviikon initioitavien tyttöjen kanssa. Pääsimme näkemään, mitä tapahtuu iltaisin, kun portit suljetaan ja festivaalin kävijät lähetetään kotiin. Pääsimme myös haastattelemaan initioitavia tyttöjä, heidän vanhempiaan, festivaalikävijöitä, rituaalin vetäjiä ja eri kirkkokuntien edustajia.

Aamuaurinko

Kraali aamuauringossa. Kuva: Saara Kuoppala.

Asetuimme Nenan kanssa asumaan kraaliin eli perinteiseen namibialaiseen asumusrykelmään. Initioitavien tyttöjen lisäksi kraalissa asuivat tyttöjen äidit, tädit ja isoäidit. Koko kraali oli tärkeä osa aikuistumisrituaalia. Osa rituaalin tapahtumista tapahtui kraalin sisäpuolella, jonne oli rajattu pääsy. Päivisin sinne pääsi sisään vain, jos maksoi sisäänpääsymaksun, ja iltaisin ei ollut pääsyä ollenkaan. Kraalin ulkopuolella vartioi yötä päivää vartija pitäen huolta, että tyttöjen on turvallista olla.

Rituaali kesti kuusi päivää, ja niiden päivien aikana tytöt suorittivat erilaisia tehtäviä, joiden tarkoituksena oli vahvistaa heidän naiseuttaan ja valmistaa heidät äitiyteen. Perinteisen ovambo-käsityksen mukaan yksi naisen tärkeimmistä tehtävistä on synnyttää ja tulla äidiksi. Mutta yhteisön silmissä äidiksi sopii tulla vasta, kun on käynyt läpi initiaation, joka tekee tytöistä naisia.

Olufuko-rituaalin ympärillä liikkuu mitä ihmeellisimpiä huhuja. Joidenkin huhujen mukaan rituaalin aikana vanha mies harrastaa seksiä jokaisen initioitavan tytön kanssa. Toisten huhujen mukaan tytöille juotetaan juomaa, johon on sekoitettu spermaa. Kaikkein vahvin käsitys on kuitenkin se, että rituaalin aikana tytöt naitetaan vanhemmille miehille ja että initioitavana on pieniä lapsia. Mitään viitteitä näiden huhujen todenperäisyydestä ei näkynyt Olufuko-festivaalilla vuonna 2016. Pienet lapset, joita siellä oli, olivat initioitavien apureita.

 

Millaista kentällä oli?

Eteläinen Afrikka oli minulle entuudestaan tuttu. Olen syntynyt Botswanassa, ja vanhempani sekä isovanhempani ovat asuneet Namibiassa. Ennen kentälle lähtöä olin puolisen vuotta asunut itsekin Namibiassa. Minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, minkälaiseen ympäristöön olin menossa ja millä tavalla on soveliasta käyttäytyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yllätyksiä olisi tullut.

Ensinnäkin olin niin hölmö, etten tajunnut katsoa yön ja päivän lämpötiloja. Olin kesäkuussa lähtenyt Namibiasta ja tiesin, että öisin voi olla kylmä. Siitä huolimatta, kun elokuussa palasin takaisin, otin vain silkkimakuupussin mukaan. Onkin tarpeetonta sanoa, että öisin palelin, kun lämpötila laski lähelle kymmentä astetta. Onneksi olin sentään tajunnut ottaa lentokoneesta mukaani lentoyhtiön tarjoaman pienen peitteen. En myöskään varautunut paahtavaan aurinkoon ja jätin hatun kotiin. Paikalliset naureskelivat valkoiselle tytölle, joka ei osannut varautua Afrikan aurinkoon. Onneksi namibialaiset ovat niin sydämellisiä ja ystävällisiä, että sain hatun pääni suojaksi.

Puu ja kori

Olufuko-festivaalilla on aina erilaisia näytteilleasettajia. Kuvassa oleva iso kori on mahangu-jyvien säilytystila. Festivaalilla myytiin myös erilaisia taimia, jotka näkyvät talvisen puun alla. Elokuussa Namibiassa on yhä talvi ja siksi puissa ei ole lehtiä. Kuva: Saara Kuoppala.

Toinen seikka oli ihonvärini. Minusta näki pitkälle, etten kuulunut siihen kulttuuripiiriin ja tulin hyvin tietoiseksi ihonväristäni — asia, jota valkoisena suomalaisena ei tule Suomessa ajatelleeksi. Vaikka Namibiassa on valkoisia vähemmistönä, heitä ei juurikaan näe maan pohjoisosassa. Monet ihmettelivät, mitä oikein tein Olufuko-festivaalilla ja ottivat kanssani selfieitä, koska olin valkoisuudessani niin huvittava ilmestys.

Kalii po nawa! (Jääkää hyvin!)