Islam näkyy katukuvassa ja puhuttaa mediassa. Islamin näkyvin ilmentymä lienee musliminainen, joka pukeutuu hijabiin – tuohon useimmiten pään ja rinnan alueen peittävään huiviin. Hijabin monista merkityksistä kirjoittaa aiheesta pro gradu -tutkielman Jyväskylän yliopistossa tehnyt filosofian maisteri Leila Kautto.
Hijab tulkintakysymyksenä
Näkyvyydestään huolimatta hijabin käytön merkitykset vaikuttavat olevan epäselviä suurelle yleisölle keskustelun pyöriessä sen ympärillä, miksi naiset suostuvat peittelemään vartaloaan tai miksi he haluavat kiinnittyä uskontoon, joka alistaa heitä? Näkökulmat, jotka pelkistävät hijabin käytön merkityksen pukeutumiseen ja olettavat naisvartalon julkisen esittelemisen korreloivan naisten vapauden kanssa, eivät ole kuitenkaan oikeita konteksteja musliminaisten uskonnollisen toiminnan tulkitsemiselle. Naisten uskonnollisuuteen kuuluu paljon enemmän kuin hijab, joka uskonnollisuuden näkökulmasta on vain pieni osa kokonaisuutta.
Tarkastelin maisterintutkielmassani Hijab ja länsimaisen musliminaisen kulttuurinen projekti Suomessa elävien musliminaisten hijabin käyttöä ja hijabiin liittämiä merkityksiä naisten näkökulmasta käsin. Etnografinen tutkimukseni paljasti, että hijab on merkityksellinen osa erityisesti uskonnollisten naisten itseymmärrystä ja identiteettiä. Aineistossani hijabin käyttö liitettiin uskontoon joko suoraan tai välillisesti, mutta sillä oli myös sosiaalisia ja kulttuurisia kiinnekohtia, eikä näitä tekijöitä voi välttämättä erottaa toisistaan. Lisäksi on painotettava sitä seikkaa, että huivia käyttävät naiset eivät muodosta edes merkitysten tasolla yhtenäistä ryhmää. Jokaisella naisella on oma erityinen syynsä pukeutua hijabiin.
Photo by rawpixel.com on Pexels.com
Arabiankielinen sana ”hijab” tarkoittaa kontekstista riippuen verhoa, irtoseinää, suojaa tai huntua. Hijabin tarkoitus on estää näkeminen, peittää kohteensa tai toimia tilanjakajana. Puhekielen konventioissa hijab viittaa yleensä musliminaisten käyttämiin päähineisiin. Haastateltavani kuitenkin korostivat, että hijab ei ole vain vaate – se on myös tapa elää. Naisten pukeutumiseen liittyen Koraanissa ei mainita sanaa ”hijab”, mutta usein hijabiin pukeutumista perustellaan Valon suuran (Koraani 24: 30–31) jakeilla, jotka velvoittavat sekä uskovaisia miehiä että naisia käyttäytymään siveästi ja hillitsemään halujaan. Lisäksi suura velvoittaa naisia peittämään povensa. Joidenkin feminististen tutkijoiden mukaan taas Koraani edellyttää sekä miehiltä että naisilta seksuaalista pidättyväisyyttä eikä puutu pukeutumiseen sinänsä. Hijab on siis tulkintakysymys.
Hijabin monet merkitykset
Aineistossani musliminaiset kertovat peittävänsä päänsä ja vartalonsa vieraiden miesten katseilta, koska uskonto, joka normittaa, merkityksellistää ja motivoi naisten toimintaa, sääntelee myös ihmisten välisiä suhteita. Islam tarkoittaa Jumalan [arab. Allāh] tahtoon alistumista. Haastateltavieni mukaan seikka on oleellinen muslimille, joka Jumalan tahtoon alistuessaan ja kuoleman pelosta vapautuessaan haluaa noudattaa Jumalan antamia ohjeita [šaria suom. tie] siitä, kuinka olla hyvä ihminen ja tulla sellaiseksi, joka pääsee lopulta paratiisiin. Esimerkiksi halu käyttää niqabia [kasvohuivi] selittyykin aineistossani uskonnollisella tulkinnalla, jonka mukaan kasvojen peittäminen ja seksuaalisen pidättyvyyden korostaminen vie hiukan lähemmäs Jumalaa. Tästä poiketen julkisessa keskustelussa uskonnon merkitys jätetään usein huomiotta naisten elämään vaikuttavana merkityksellisenä tekijänä ja naisten toimintaa tulkitaan yksinomaan alistumisena miesten tahtoon.
Photo by Liza Rahman on Pexels.com
Koraanin edellyttämää vaatimattomuutta ja pidättyväisyyttä lähestyttiin aineistossani myös emansipatorisesta näkökulmasta. Vaatimukset nähtiin varsin tulkinnanvaraisina, minkä ajateltiin mahdollistavan musliminaiselle vapauden päättää, mitä muut hänestä ja hänen seksualisoidusta ruumiistaan näkevät. Sosiaalisten tekijöiden ohella tulkinnanvaraisuus vaikuttaakin siihen minkälainen hijab naisella on. Hijabiin pukeutumista voi lähestyä myös yhteiskunnallisena kannanottona, sillä sen käyttö merkityksellistettiin harkittuna erona niistä valtakulttuurin piirteistä, jotka ovat islamilaisen näkökulman mukaan vältettäviä. Naiset kertoivat eksplisiittisesti tekevänsä eroa siihen länsimaiseen kauneusihanteeseen, joka objektivoidessaan naisruumiin koettiin naista alistavana ja ihmisyyttä loukkaavana.
Naisen vartalo symbolisena välineenä
Islamin uskon ulkoiset tunnusmerkit ovat paitsi ruumiillistuneita myös sukupuolittuneita ja seksualisoituja. Tämä ei kuitenkaan ole vain islamille tyypillinen ominaisuus. Ruumiillisuutta ja ruumiiseen liittyviä merkityksiä tutkineen Hannele Harjusen mukaan (teoksessa Käsikirja sukupuoleen, 2012) ruumis ja sen ulkomuoto ovat yleisesti ottaen merkittäviä sosiaalisen hyväksyttävyyden määrääviä tekijöitä. Erityisesti näin on naisen kohdalla, sillä usein juuri naisruumista arvioidaan sosiaalisena ja esteettisenä tekijänä, minkä perusteella koko ihminen määritellään.
Oleellista tässä naisen arvon määrittämisessä on, mitä ruumiin pinnalta pystytään lukemaan. Naisen vartalo onkin vahva symbolinen väline: se on pinta, jolle kulttuurin normit, säännöt ja hierarkiat kirjoitetaan ja josta niitä luetaan. Jos ruumiin pintaa ei ole esillä, tai sitä tarkoituksella peitellään, ei tätä arviointia pysty tekemään. Ehkä juuri siksi musliminainen, joka peittää ruumiinsa – joskus jopa kasvonsa ja silmänsä, herättää närkästystä ja pelkoa häntä ympäröivissä ihmisissä?