Donner-instituutti järjesti yhteistyössä Uuden etsijät -tutkimushankkeen kanssa 5.–7.6.2019 symposiumin otsikolla Approaching Esotericism and Mysticisim. Turun yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki, kuvaa tekstissään tätä tapahtumaa, joka oli osallistujamäärältään Donner-instituutin historian suurimpia.
Symposiumin pääpuhujiksi oli kutsuttu kiinnostavia ja asiantuntevia tutkijoita. Professori Olav Hammer Odensen yliopistosta aloitti symposiumin pohtimalla otsikon käsitteitä – esoteriaa ja mystiikkaa – ja sitä, miten monilla tavoin niitä eri yhteyksissä määritellään. Hän näki ne osana uskonnon käsitteen jatkumoa. Hammer esitteli sosiologisen mallin, jolla esoteerista tietoa hankkineen tai mystisen kokemuksen kokeneen henkilön ympärille muodostuu järjestäytynyt yhteisö, sosiaalinen instituutio. Tässä, kuten useassa muussakin symposiumin alustuksessa nousi esiin tärkeä vallan tematiikka.
Per Faxneld. Kuva: Tiina Mahlamäki.
Per Faxneld Södertörnin yliopistosta tarkasteli kahta kulttuurituotetta: Arturo Peréz-Reverten romaania Yhdeksäs portti (alkuteos El Club Dumas, 1993) sekä Roman Polanskin teoksesta sovittamaa elokuvaa The Ninth Gate (1999), jota tähditti Johnny Depp. Saatanan hahmon sekä taiteen tutkijana tunnettu Faxneld keskittyi tässäkin esityksessään pohtimaan taideteosten toisistaan poikkeavaa Lucifer-symboliikkaa ja laajemminkin sitä, miten Luciferin hahmoa tulkitaan ja sovelletaan postmodernissa populaarikulttuurissa: maailma on täynnä salattuja symboleja, mutta niiden tulkintaan ei ole tarjolla mitään suurta kertomusta. Aleister Crowleyn Babalon-hahmo sekä Faustin tarina häämöttävät monen nykypäivän paholaistulkinnan taustalla.
Stirlingin yliopiston professori Christine Fergusonin luennon otsikossa oli kutkuttava käsite: journoccultism. Kirjojen, kirjallisuuden ja lehtien merkitys okkultismissa on tärkeää ja kiinnostavaa. Mutta Ferguson toi esiin – kahden toimittajaesimerkin, Artur Machen ja Charles Fort, avulla – sen, miten aivan tavallisista, suurelle yleisölle tarkoitetuista sanomalehdistä löytyy (tarkkaan lukemalla) viitteitä salattuun tietoon, mystisiin kokemuksiin ja muihin esoteerisiin ja okkulttisiin teemoihin. Fergusonin aineistona oli 1880-luvulla syntynyt ns. uusi journalismi ja tabloid-lehdet, jotka toivat sanomalehtiin aivan uudenlaisen, viihdyttävän tavan kirjoittaa. Syntyi keltainen lehdistö lyhyine teksteineen ja kuvituksineen. Perinteisten uutisten rinnalle tulivat kertomukset poltergeist-hengistä, kummituksista ja spiritualistisista istunnoista.
Maarit Leskelä-Kärki. Kuva: Tiina Mahlamäki.
Symposiumin viimeisen keynote-esitelmän piti Uuden etsijät -hankkeen johtaja Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta, joka valotti tutkimuseettistä ongelmakenttää pureutumalla erityisesti yhteen esimerkkiin: tutkimushankkeelle tarjottuun laajaan aineistokokoelmaan, joka kiinnittyy kirjailijan ja kääntäjän, teosofin ja ruusuristiläisen Aarni Koudan (1884–1924) traagiseen elämään ja pitkälti unohduksiin jääneeseen uraan. Mitä fragmentaariset aineistot meille kertovat? Mitä me voimme kertoa mahdollisesti arkaluontoisia seikkoja sisältävästä aineistoista ja mitä ehkä emme? Maarit Leskelä-Kärki nosti empaattisen lukemisen menetelmän keskeiseksi eettiseksi ohjenuoraksi tutkiessamme menneisyyden henkilöitä ja tapahtumia.
Symposiumissa esitetyt yksittäiset alustukset osoittivat länsimaisen esoterian ja mystiikan tutkimuksen elinvoimaisuutta ja monitieteisyyttä. Tarkastelun kohteena olivat muun muassa esoterian suurmiehiin kuuluvat Emanuel Swedenborg, Aleister Crowley, G. I. Gurdjieff ja Rudolf Steiner sekä heidän elämänsä ja tuotantonsa, mutta erityisesti heidän vaikutuksensa kirjallisuuteen, populaarikulttuuriin sekä muihin toimijoihin. Itseeni teki suuren vaikutuksen Karen Swarzin alustus, jossa hän kuvasi niitä naistoimijoita, jotka mahdollistivat Rudolf Steinerin toiminnan ja maineen, edistivät ja kehittivät erilaisia antroposofian sovelluksia, mutta jotka ovat jääneet Steinerin persoonan varjoon.
Uuden etsijät -hankkeen painotusten mukaisesti taiteella eri muodoissaan oli merkittävä osa symposiumin esityksissä. Saimme kuulla ja nähdä skotlantilaisen kristillisen spiritualismin visuaalisesta kulttuurista, Elias Lönnrotin Helsingin Esplanadin puistosta löytyvän patsaan okkulttisista merkeistä ja symboleista, Ellen Thesleffin tunnetun omakuvan taustalla olevista esoteerisista vaikutteista, psykogeografisesta lähestymistavasta maisemaan ja tilaan sekä Gurdjieffin innoittamasta näytelmästä, jota ei koskaan esitetty tai julkaistu.
Toki alustukset pohtivat myös käsitteellisiä kysymyksiä, kuten vaikkapa paremmin populaarimusiikin tutkimuksessa tunnetun skenen (scene) käsitteen soveltamisesta rajatiedon kentän tutkimukseen tai paranormaalin käsitteen monenlaisista määritelmistä ja niiden käyttökelpoisuudesta, spiritismin ja spiritualismin (mahdollisista) eroista. Yleisöllä oli myös tilaisuus todistaa aitoa maagista rituaalia.
Akateemisen ohjelman lisäksi symposium sisälsi mieleenpainuvaa oheisohjelmaa. Aloituspäivän vastaanotolla Donner-instituutissa pääsimme näkemään ArtTeatron eli Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin esityksen Spiritism Amusante, jossa 1800-luvun spiritististen istuntojen ja taikuriesitysten lumo yhdistyi nykypäivän akrobatiaan ja tarkkuuteen. Kepeyden ja ilon mahdollisti kurinalaisuus ja ammattitaito.
Spiritism amusante, Donner-instituutti. Kuva: Tiina Mahlamäki.
Se, mikä mahdollisesti (vielä) ammattitaidosta uupui, korvautui suurella sydämellä, innokkuudella ja vilpittömyydellä illan päättäneellä Turun yliopiston opiskelijoiden suunnittelemalla ja toteuttamalla kävelykierroksella esoteeriseen ja okkulttiin Turkuun. Tutkimustietoon, arkistotutkimuksiin ja haastatteluihin perustuvaa opastusta värittivät dramatisoidut osiot, jolloin yleisö sai tutustua menneisyyden ja nykypäivän henkilöihin, kuten swedenborgilainen alkemisti August Nordenskiöld, konsulinna ja teosofi Helene Jacobsson sekä natsiokkultismin suomalainen ruumiillistuma Pekka Siitoin.
Symposiumin loppukeskustelussa keynote-puhujat sekä yleisö keskustelivat siitä, mikä oli tilaisuuden anti ja minkälaisiin suuntiin esoteriatutkimusta kenties tulisi jatkossa suunnata. Tärkeiksi tutkimusteemoiksi nostettiin muun muassa etiikka, politiikka, ruumiillisuus ja estetiikka sekä länsimaisen esoteriatutkimuksen omien metodologisten lähestymistapojen kehittäminen – ehdotuksissa esiintyi vaikkapa digitaalinen humanismi, laajojen aineistojen hyödyntäminen sekä verkostoanalyysi.
Loppupaneeli. Kuva: Tiina Mahlamäki.
Iloa ja hämmästystä koettiin siitä, miten monitieteistä esoteriatutkimus on ja miten se on kerännyt mukaansa yhä laajenevan joukon tutkijoita. Merkille pantiin myös se, miten suuren yleisön ja populaarikulttuurin kiinnostus esoteriaan on kasvanut, ja miten tutkijoiden tulisi tähän kiinnostukseen vastata.