Katsomukset ovat koko ajan läsnä koulun elämässä aivan kuten missä tahansa, missä ihmiset ovat. Jokaisella on katsomuksensa, enemmän tai vähemmän tietoisella tasolla jäsennelty, mutta joka tapauksessa arkielämän nopeisiin ja tiedostamattomiin pieniin valintoihin vaikuttavana. Koulussa opettajien ja ohjaajien olisi oltava niitä aikuisia asiantuntijoita, jotka olisivat herkkiä toimimaan katsomuksellisesti vastuullisina kasvattajina, kirjoittaa uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori, dosentti Tapani Innanen.
Tämän tarpeen tiedostamisesta rakentui vuoden 2017 helmikuussa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa suunnitelma opettajankoulutuksen kehittämishankkeeksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) oli varannut merkittävän summan, jota opettajankoulutuksesta vastuussa olevat yliopistot ja korkeakoulut voisivat hakea opettajankoulutuksensa päivittämiseksi. Rahoitusta osoitettiin hankkeisiin, joilla toteutetaan opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen tammikuussa 2016 nimittämän opettajankoulutusfoorumin laatimaa opettajankoulutuksen kehittämisohjelmaa.
Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä -hanke – lyhennettynä KuKaS – oli yksi Helsingin yliopiston rahoitushakemuksen sisältämistä 12 osahankkeesta, joille haettiin ja saatiin kehittämisrahoitusta. KuKaS toimii teologisen tiedekunnan koordinoimana tutkimusperustaisena kehittämishankkeena. Sen johtaja, uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori, dosentti Tapani Innanen on samalla yksi opettajankoulutusfoorumin jäsenistä.
KuKaS-hankkeen verkkosivut
KuKaS-hankkeen lähtökohtana on ollut sensitiivisyyden lisääminen kulttuuriselle ja katsomukselliselle moninaisuudelle. Sillä on tarkoitettu herkkyyttä havaita toisaalta kulttuurien ja katsomusten vaikutusta ja niiden erilaisuutta, mutta toisaalta myös kulttuurien ja katsomusten vaikutusta opettajan ja opettajaksi opiskelevan omiin arvostuksiin ja oletuksiin. On kuitenkin noussut esiin, että pelkkä herkkyys ja havainnointi ei riitä kouluympäristössä, jossa kasvattajalta odotetaan ratkaisuja. Sensitiivisyys näyttää joskus liittyvän arasteluun sallia kulttuuristen tai katsomuksellisten seikkojen esille tulemista tai suorastaan pyrkimykseen poistaa sellaisia elementtejä joitakuita loukkaavina; tällaisia mielleyhtymiä hankkeessa ei ole haluttu tukea. Sensitiivisyys-käsitteen sijasta onkin hankkeen kuluessa alettu korostaa enemmän reflektiivisyyttä. Kulttuuri- ja katsomusreflektiivinen opettaja tai ohjaaja on paitsi sensitiivinen myös kykenevä arvioimaan eri näkökulmia ja toimimaan arviointinsa pohjalta tietoisten ratkaisujensa mukaisesti.
Ylirajaista yhteistyötä
KuKaS tekee OKM:n korostamalla tavalla ylirajaista yhteistyötä. Yksi tällainen alue on ollut teologisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan yhteistyö, jolla on jo ennestäänkin tuettu tulevan uskonnonopettajan opinpolkua. Muiden yhteisten opetus- ja tutkimustapahtumien ohella on suunniteltu viiden opintopisteen laajuinen opintokokonaisuus Katsomusten kohtaaminen koulussa, joka on valittavissa niin teologian kuin kasvatustieteen opintoihin. Tämän opintojakson, kuten eräiden muidenkin opetuskokeilujen, toivotaan saavan paikkansa osana tiedekuntien opintotarjontaa kehittämishankkeen päätyttyä.
Uusi avaus on sen sijaan toinen yhteistyön suunta: Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ohjausala on niveltynyt osaksi hankkeen kokonaisuutta. Sen piirissä tehty tutkimus ja koulutus ovat jo aiemmin paneutuneet katsomuksen merkitykseen ohjausvuorovaikutuksessa, erityisesti monikulttuurisessa ympäristössä.
Kolmas KuKaS-hankkeen ylirajainen yhteistyöalue on ollut työssä toimivien opettajien täydennyskoulutus. Yhteistyökumppanina on hankkeen alusta saakka ollut Espoon kaupungin suomenkielinen opetus. Sen oppilaanohjaajia ja tutoropettajia on osallistunut hankkeen toteuttamaan koulutukseen, joka koostuu sekä kontaktiopetuksesta että etätehtävistä. Tässä yhteydessä on tullut esille, miten kulttuuri- ja katsomussensitiivinen osaaminen on opettajille tärkeätä riippumatta siitä, ovatko he aineenopettajia, luokanopettajia, oppilaanohjaajia tai muutoin koulun kasvatusvastuussa olevia. Samaa herkkyyttä tarvitaan tahollaan niin varhaiskasvatuksessa kuin aikuiskoulutuksessa.
Työvälineitä opettajankoulutukseen
Opettajankoulutuksen kehittämishankkeiden, myös KuKaS-hankkeen, on tarkoitus kokeilla ja tuottaa sellaisia työvälineitä, joista tulisi pysyvämpi rakenteellinen osa suomalaista opettajankoulutusta. Jo useissa KuKaS-koulutustilanteissa on käytetty autenttisiin tapauskertomuksiin liittyvää pienryhmätyöskentelyä, jota edeltää lyhyt teoreettinen johdanto, ja jonka jälkeen tapauksen esille nostamia erilaisia mahdollisia tulkintoja reflektoidaan. Tapauskeskustelu voi avata näkökulmia hyvinkin moninaisen teoriaosaamisen käyttötarpeeseen, vaikkapa uskonnonvapauden ulottuvuuksien toteutumiseen, opettajan oman elämäntarinan tiedostamiseen, organisoidun uskonnon ja eletyn uskonnon erottamiseen, uskonnollisten ja etnisten ryhmien tapakulttuuriin tai lapsen ja nuoren kehittymisvaiheiden tunnistamiseen.
Samalla KuKaS-hankkeessa tutkitaan itse tapauskeskustelua koulutusmenetelmänä. Tutkijatohtori Anuleena Kimanen toteaa hankkeen sivustolla:
KuKaS-hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa on noussut esiin, että monikulttuurisissa kouluissa arvostetaan kulttuureja ja katsomuksia koskevaa tietoa ja kokemusasiantuntijuutta, mutta tietoa jaetaan vain vähän. Tapauskeskustelut pienryhmissä voivat tarjota tilan, jossa opettajat voivat jakaa tietojaan ja kokemuksiaan tasa-arvoisessa ja toisia kunnioittavassa hengessä.
Alustava tuntuma on, että monet kokevat juuri tämäntapaisen reflektiivisyyteen auttavan tuen tärkeäksi. Toisaalta tapauskeskustelun käyttäminen onnistuneena työvälineenä edellyttää sen tutkimusperustaista kehittämistä. Pitkän linjan akateeminen tutkijakouluttaja arvioi tapauskeskustelukokemustaan jälkeenpäin, että sen avulla kulttuurisen tai katsomuksellisen haasteen kohdannut opettaja voi välttää käsittelyn jäämisen opettajan terapoimisen tasolle ja työskentelyn voivan ohjata opettajan omien vahvuuksien esille nostamiseen omassa työssä.
KuKaS:n tutkija-kehittäjiksi on palkattu FT Anuleena Kimanen (HY, teologinen tiedekunta), TT Eija Hanhimäki (JY, opettajankoulutuslaitos) ja TM, tohtorikoulutettava Heidi Rautionmaa (HY, kasvatustieteellinen tiedekunta). Hankerahoituksen tarjoamien rajoitusten vuoksi hankkeen aktiivisin toiminta-aika päättyy syksyn 2018 kuluessa. Hankkeen yksityiskohtaisempia tietoja ja sen kehittymistä voi seurata KuKaS-hankkeen verkkosivuilta.