Juhani Pohjanmies (1893–1959) oli suomalaisen musiikkielämän monitaituri. Hän oli muun muassa muusikko, urkusuunnittelija, säveltäjä, musiikinopettaja, taidemaalari, kirjailija ja Suomen toistaiseksi tuotteliain soitinkeksijä. Suurelle yleisölle Pohjanmiehen nimi on tuntematon mutta erityisesti ruusuristiläisille läheinen. Musiikkimiehen elämäntyötä avaavat Hannele Pohjanmiehen isästään 2024 julkaisema elämäkerta Kuutamoprinssi sekä Sibelius-museon meneillään oleva näyttely. Näyttelyn kuratoinut amanuenssi Ilona Vanhakartano kirjoittaa Pohjanmiehen panoksesta Ruusu-Ristin hyväksi.
Urkurin penkiltä Pekka Ervastin hovisäveltäjäksi
Köyhistä oloista ponnistanut Juhani Pohjanmies kouluttautui kirkkomuusikoksi. Miltei koko 1920-luvun hän työskentelikin Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa kanttori-urkurina. Vähitellen hän kuitenkin havaitsi, että evankelis-luterilaisen kirkon sanoma ei enää tuntunut kutsuvalta. Seurasi akuutti uskonkriisi, jota Pohjanmies lääkitsi osallistumalla kaikkiin Jyväskylässä järjestettyihin henkisiä aiheita käsitteleviin esitelmätilaisuuksiin. Lopulta hän osui kuuntelemaan teosofi Pekka Ervastin esitelmää, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Vuonna 1924 Pohjanmies liittyi yhteisvapaamuurarillisen Le Droit Humainin Jyväskylän opintopiiriin ja Ervastin vuonna 1920 perustamaan teosofiseen yhteisöön, Ruusu-Ristiin. Teosofia ei ollut Pohjanmiehelle uusi tuttavuus: olihan hän ollut teosofiasta niin ikään innostuneen Erkki Melartinin sävellysoppilas.
Ruusu-Risti täytti Pohjanmiehen elämän: hän maalasi järjestön Jyväskylän temppelin ikkunoihin lasimaalaukset, lahjoitti temppeliin flyygelinsä, johti järjestön kuoroa sekä lukupiiriä ja sävelsi sille musiikkia. Pekka Ervast nimittikin Pohjanmiestä hovisäveltäjäkseen. Pohjanmies ihaili Ervastia valtavasti ja sävelsi ainakin yhden naiskuorolaulun Ervastin kirjoittamaan tekstiin. Kunnianosoituksena Ervastille Pohjanmies sijoitti useisiin filosofisiin kirjoituksiinsa viisaan Pekka-nimisen hahmon ja nimesi nuorimman lapsensa Hannu-Pekaksi. Pohjanmiehen Kangasalan kodissa otetut valokuvat paljastavat, että Ervastin valokuva oli samalla pöydällä Pohjanmiehen ja tämän puolison hääpotrettien kanssa.
Evankelis-luterilainen kirkko ei hyväksynyt Pohjanmiehen uutta henkistä suuntaa ja pakotti tämän eroamaan kanttori-urkurin tehtävästä vuonna 1928. Ruusu-Risti kuitenkin kantoi Pohjanmiestä eteenpäin: hän työllistyi musiikinopettajaksi järjestön ylläpitämään Kulmakouluun Helsingissä.
Muutettuaan rakkauden perässä Lahteen Pohjanmies johti Ruusu-Ristin paikallista lukupiiriä ja osallistui sen musiikkielämään. Vuonna 1950 hän suunnitteli ja rakennutti Hollolaan tyyliltään kalevalaisen ateljeekodin, nimeltä Pohjanpirtti, joka seuraavana vuonna vihittiin Ruusu-Ristin sisään syntyneen yhteisön, Kalevan Poikien, temppeliksi. Ateljeekoti toimi Kalevan Poikien loosin numero kolme, Kalevan Ristin, kokoontumispaikkana. Loosiin kuuluivat Pohjanmiehen lisäksi hänen puolisonsa Lii Hannukkala-Pohjanmies sekä taiteilijat Aleksandra Ionowa ja Selma Mäkelä.
Ruusu-Ristin tunnus soittimen etupaneelissa
Soitinten keksiminen työllisti Pohjanmiestä 1920-luvulta lähtien. Keksijyys kumpusi enemmän omasta halusta täydellistää ääntä ja sointia kuin kuuluisuuden tavoittelusta. Elämänsä aikana Pohjanmies ehtikin lopulta keksiä noin 30 täysin uutta soitinta ja rakentaa niistä noin 50 erilaista mallia. Suuri osa soitinkeksinnöistä on soitonopiskeluun tarkoitettuja harjoitussoittimia, mutta Pohjanmies kehitteli myös sähkövahvisteisia soittimia yhtenä ensimmäisistä suomalaisista.
Pohjanmiehen keksimät pianokanteleet ovat nimensä mukaisesti pianon ja kanteleen yhdistelmiä: kanteleen muotoiseen kaikukoppaan kiinnitettyjä kieliä soitetaan pianon koskettimilla. Pohjanmies kehitteli soittimesta viisi erilaista versiota, joista kaikki kuuluvat nykyään Sibelius-museon kokoelmaan. Kanteleesta soittimissa muistuttaa vain muoto; ääni on mekaniikasta riippuen joko pianon tai cembalon. Kanteleen muodon tavoittelu todennäköisesti liittyi Pohjanmiehen Kalevala-kiinnostukseen ja suomalaisen ruusuristiläisyyden kalevalaisiin painotuksiin.
Pianokanteleen kolmas versio on uniikki ja rakennettu Helsingin Kulmakoulun käyttöön. Sieltä se on koulun lakkauttamisen yhteydessä lahjoitettu Sibelius-museolle yhdessä useiden Pohjanmiehen rakentamien harjoitussoitinten kanssa. Alkuperänsä perusteella tämä pianokanteleen versio sai myöhemmin nimen temppelikantele – toimihan Kulmakoulun rakennus myös Ruusu-Ristin temppelinä. Oletettavasti soitin on ollut käytössä niin koulutoiminnassa kuin Ruusu-Ristin kokoontumisissa. Sen ympärillä vietetystä seuraelämästä kertovat lukuisat juomalasin jäljet sen kannessa. Soittimen etupaneeliin koskettimiston yläpuolelle Pohjanmies kiinnitti Ruusu-Ristin tunnuksen.
Teosofian läpileikkaama tuotanto
WSOY julkaisi 1940-luvun lopulla Pohjanmiehen kolmiosaisen, nuorille suunnatun scifikirjasarjan. Kirjat voi lukea seikkailukertomuksina mutta myös teosofisena kirjallisuutena; päätyyhän päähenkilö – nimeltään tietenkin Pekka – niissä lopulta Venus-planeetalle teosofisia mestareita tapaamaan. Mahdollisuus teosofiseen tulkintaan pätee kaikkeen Pohjanmiehen tuotantoon, mikä käy selkeästi ilmi Sibelius-museon näyttelystä. Pohjanmiehen tekeleet voi tulkita levottoman mielen haluna luoda ja kokeilla jatkuvasti uutta, mutta lopulta miltei kaikista hänen luomuksistaan on tavalla tai toisella mahdollista nähdä yhteys esoteerisiin aiheisiin. Poikkeusta ei muodosta edes hänen sävellyksistään nykyään tunnetuin, vuonna 1930 Unto Koskelan runoon sävelletty laulu, Kuubalainen serenadi. Sen hän, kenties sanoituksen riettaudesta johtuen, signeerasi nimellä Salamanteri. Jo keskiajalla mystisenä pidettyyn salamanteriin liitetään usein esoteriaan viittaavia mielikuvia esimerkiksi jälleensyntymästä, elementaarisista henkiolennoista ja alkemiasta. Ei lienekään sattumaa, että Pohjanmies valitsi pseudonyymikseen juuri salamanterin.
—
Näyttely Urkuja, kanteleita ja vähän scifiä – J. Pohjanmies on esillä Turun Sibelius-museossa 1.6.2025 asti. Samaan aikaan Gallen-Kallelan museossa Pohjanmiehen ystävän, Aleksandra Ionowan tuotantoa esittelevä näyttely Näkyjä henkimaailmasta ja rauhasta.