Uskonnollisiin yhteisöihin tehdyt iskut ovat yleistyneet Euroopassa viime vuosina, ja häirintä on lisääntynyt myös Suomessa. Kovasanaiset ilmaisut uskonnollisista vähemmistöistä ovat nousseet pintaan poliittisessa keskustelussa ja vähemmistöjen kokema turvattomuus on yleistynyt. Samaan aikaan nuoret näyttävät kulkevan vastavirtaan uudenlaisen avoimuuden etujoukkona suhtautumisessa uskonnon näkyvyyteen, kirjoittaa Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen johtaja Hanna Salomäki.
Uskonnonvapaus merkitsee oikeutta tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa ja vapautta olla kuulumatta uskonnollisiin yhteisöihin ja olla harjoittamatta uskontoa. Siihen kuuluu myös oikeus tuoda tätä esiin pukeutumisella. Lukuisissa maissa on kuitenkin viime vuosina pyritty rajoittamaan uskonnon näkyvyyttä. Yksi tunnetuimmista on Ranskassa käyty ”huivikiista”, jossa on haluttu poistaa uskontojen näkyvät symbolit laitoksissa ja julkisissa viroissa. Suomessa keskusteluun ovat nousseet muun muassa poliisien ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden oikeus uskonnolliseen pukeutumiseen virka-asun yhteydessä.
Tuore suomalaistutkimus Kirkko epävarmuuksien ajassa osoittaa, että suomalaisten asenteet uskontojen näkyvyyttä kohtaan ovat muuttumassa avoimemmiksi. Kolme viidestä suomalaisesta (59 %) on samaa mieltä väittämästä ”Kaikkien tulisi voida kantaa uskonnollisia symboleja ja pukeutua uskontonsa mukaisesti”, mutta alle 30-vuotiaista nuorista väittämästä on samaa mieltä jopa 75 %.
Myönteisintä suomalaisten suhtautuminen on kristittyjen käyttämiä kaularistejä kohtaan (47 % suhtautuu myönteisesti). Uskonnollisille vähemmistöjen pukeutumistapoja kohtaan suomalaiset ovat varauksellisempia. Juutalaismiesten kipaan suhtautuu myönteisesti joka kolmas suomalainen (33 %) ja musliminaisten huiviin neljännes (25 %).
Alle 30-vuotiaiden asenteet ovat selvästi avoimempia: kipan käyttöön suhtautuu myönteisesti 43 % ja huivin käyttöön lähes yhtä moni (41 %). Erot vahvistuvat entisestään, kun tarkastellaan suhtautumista musliminaisten kasvohuntuun (niqab): siihen suhtautuu myönteisesti joka kymmenes suomalainen (10 %), mutta nuorista vastaajista yli neljännes (28 %). Ajattelutavan muutos on huomattava, sillä Komulaisen raportin mukaan 70-vuotiaiden ja vanhempien ryhmässä myönteisesti suhtautuvia on vain kolme prosenttia.
Uskonnollisten yhteisöjen kokema häirintä lisääntynyt
Suhtautuminen uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksiin on Suomessa ajankohtainen kysymys, sillä yhteisöihin kohdistuvan häirinnän on todettu viime vuosina vahvistuneen. Ilmiö näyttäytyy niin merkittävänä, että Suojelupoliisikin on siihen tarttunut raporteissaan. Sisäministeriön uskonnollisille yhteisöille tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi vain kolmannes (33 %) juutalaisista tunsi olonsa turvalliseksi uskonnollisen tilan läheisyydessä. Kaikista kyselyyn vastanneista jopa viidennes oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa uskonnollisen tilan läheisyydessä. Sosiaalisessa mediassa leviävän uskonnollisia yhteisöjä koskevan vihapuheen vuoksi turvattomuutta koki kaksi viidestä (40 %) vastaajasta.
Suomalaisten asenteita uskonnollisten yhteisöjen tiloja kohtaan omalla asuinalueellaan on leimannut myönteinen suhtautuminen tai neutraalius. Yleisintä kielteinen suhtautuminen on ollut vähemmän tunnettujen uskonnollisten yhteisöjen, kuten mormonien tai Hare Krishna -liikkeen temppelien kohdalla. Tämänkaltaisiin yhteisöihin suhtautumisessa kriittisyys on kuitenkin vähentynyt 2020-luvulle tultaessa.
Torjuvimmin suomalaiset suhtautuvat moskeijoihin. Se on ainoa uskonnollinen tila, johon suhtaudutaan useammin kielteisesti (36 %) kuin myönteisesti (20 %). Merkillepantavaa on myös, että vuodesta 2015 kriittisyys ei ole lainkaan vähentynyt, vaikka muslimien määrä on huomattavasti lisääntynyt. Nuorten asennemaailma on kuitenkin erilainen: alle 30-vuotiaiden ryhmässä myönteisesti suhtautuvien osuus (32 %) onkin jo ohittanut kielteisesti suhtautuvien määrän (23 %). Kielteisimmin moskeijoihin omalla asuinalueellaan suhtautuvat 50–69-vuotiaat, joista torjuvia on kaksi viidestä.
Nuoret kannattavat uskonnon näkymistä kouluissa
Havaitun asennemuutoksen äärellä on tarpeen tarkastella myös sitä, millainen on nuorten asennemaailma uskontoa kohtaan heidän arkisessa ympäristössään eli koulun kontekstissa. Miten nuoret suhtautuvat siihen, että uskonto näkyy koulun oppitunneilla, oppilaiden tai opettajien pukeutumisessa tai vapaaehtoisissa uskonnollisissa tilaisuuksissa?
Hyvin harvat nuoret kannattavat sitä, että uskonnot ja muut katsomukset eivät näkyisi ollenkaan kouluissa. Tätä mieltä on Nuorisobarometrin (2023) mukaan vain 13 prosenttia nuorista. Arvattavasti vähiten tukea ajatus saa uskonnollisilta nuorilta (7 %), mutta uskonnottomistakin vain viidennes (20 %) kannattaa ajatusta. Saman linjan mukaan vain yksi kymmenestä ajattelee, että suvivirren laulaminen koulun kevätjuhlassa ei ole sopivaa.
Kokonaisuudessaan nuoret ovat varsin avoimia uskonnon näkyvyyttä kohtaan kouluissa. Jopa 86 % ajattelee, että kouluissa pitäisi olla mahdollisuus tuoda avoimesti esiin omaa uskontoaan ja katsomustaan. Kolme viidestä (63 %) katsoo, että vapaaehtoiset uskonnolliset tilaisuudet voivat olla osa koulun arkea.
Kirkko epävarmuuden ajassa -tutkimus osoittaa, että nuorten ajatukset ovat muuttumassa myös suhteessa uskonnonopetukseen. Kriittisin ryhmä uskonnonopetusta kohtaan ovat 30–39-vuotiaat, joista 40 % suhtautuu myönteisesti ja 28 % kielteisesti. Sen sijaan alle 30-vuotiaissa myönteisesti suhtautuvia on yli puolet (54 %).
Uskonnonvapauskysymykset moninaistuvat Suomessakin
Uskonnollisen kirjon lisääntyminen tulevaisuudessa nostaa esille yhä moninaisempia uskonnonvapauteen liittyviä kysymyksiä. Tätä ennakoi sekin, että monissa muissa kulttuureissa uskontoa ei mielletä yksityisasiaksi samalla tavoin kuin Suomessa.
Aihepiiriä tutkinut Katri Karhunen kiteyttääkin, että, kyse ei ole vain uskonnon näkymisestä julkisessa elinpiirissä, vaan myös eri ryhmittymien yhdenvertaisuudesta ja muokkautuvasta käsityksestä suomalaisuudesta.
Kansainvälisesti nykyistä aikaa leimaa pikemminkin uskonnonvapauden rajoittuminen kuin helpottuminen, eikä ilmapiiri Euroopassa näytä sen valoisammalta. Nuorten vastaliikkeelle näyttää siis olevan tarvetta.