Joka toinen vuosi järjestettävät Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät pidettiin kolmatta kertaa toukokuun lopulla Turussa, Åbo Akademin tiloissa ja niiden teemana oli Traditions and Transitions: Milestones and Continuities. Konferenssiin osallistui lähes 300 teologian ja uskonnontutkimuksen tutkijaa ja paikan päällä vapaaehtoisina konferenssiavustajina toimivat opiskelijat Åbo Akademista, Turun yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Päivien annista kertovat Helsingin yliopiston tutkijatohtori Jere Kyyrö, Donner-instituutin tietoasiantuntija Sofia Sjö ja Turun yliopiston väitöskirjatutkija Enni Salo.
Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät kokoavat yhteen Suomessa tehtävän sekä teologisen että humanistis-yhteiskuntatieteellisen uskonnontutkimuksen. Niiden järjestäjinä ovat eri teologisten ja muiden uskonnontutkimuksen alojen omat tieteelliset seurat sekä Polin-instituutti. Tämä moninaisuus näkyikin päivien tarjonnassa. Keynote-luennot sekä työryhmien aiheet olivat niin ajallisen ja maantieteellisen kattavuuden kuin näkökulmien moninaisuuden kannalta erittäin laajat. Esitelmäsessioita oli 64, joista tässä katsauksessa voimme tarjota vain pintaraapaisun.
Konferenssissa oli kolme keynote-luentoa. Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä puhui nuorten uskonnollisuudesta ja hyvinvoinnista kyselyaineistojen valossa. Niiden perusteella näyttää, että uskonnottomuus on naisistumassa ja että nuorilla uskonnollisuus ja henkisyys ovat erkaantumassa toisistaan. Suomen kontekstissa uskonnon ja hyvinvoinnin muissa maissa esiin nouseva yhteys näkyy Suomessa siinä, että läheisyys ja puhuminen johtavat sekä koettuun hyvinvointiin että uskonnollisuuden jatkuvuuteen.
Professori Giulio Maspero Rooman Pyhän Ristin paavillisesta yliopistosta esitelmöi otsikolla From Semantics to Syntax: the Challenge of Tradition from the Perspective of the First Council of Nicea. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 1700 vuotta Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta. Maspero argumentoi, että on tarpeen tarkastella aina kontekstia, kun yritetään ymmärtää perinnettä ja herättää se eloon uutta aikaa varten.
Uskonnon ja sosiaalisen oikeuden professori Sarojini Nadar Etelä-Afrikan Western Capen yliopistosta kuvasi henkilökohtaista ja ajatuksia herättävää matkaansa akateemisessa maailmassa. Nadarin kokemukset vastarinnasta ovat tuskin ainutlaatuisia, niitä jakavat epäilemättä monet muutkin, sekä vähemmistötaustaiset naiset että miehet, mutta se ei tee niistä yhtään vähemmän merkittäviä. Nadar pyrkii muutokseen ja haasteeseen eurosentrisille, valkoisille normeille. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta se on työtä, jota tarvitaan.
Uskonnon ja politiikan moniulotteiset suhteet
Uskontoa ja politiikkaa käsiteltiin Talvikki Ahosen ja Jere Kyyrön vetämässä työryhmässä, jossa oli viisi eri päivinä kokoontunutta sessiota. Mukana oli eri teologisten alojen, uskontotieteen ja yhteiskuntatieteiden edustajia, ja aihepiirit vaihtelivat nationalismista aktivismiin ja ihmisoikeuksiin. Esimerkiksi Miro Leporanta puhui Serbian, Kreikan, Venäjän ja Georgian ortodoksisten kirkkojen suhteista kiistanalaisiin alueisiin, David Huisjen taas kertoi siitä, miten uskonnonvapaus alettiin nähdä yhtenä perusoikeutena. Heta Hurskainen kuvaili, millaisia erilaisia intressejä Inkerin luterilaisella kirkolla sekä sieltä pappisvihkimyksiä hakevien, naispappeutta vastustavien miesten suomalaisilla taustajärjestöillä on. Nuusa Niskala taas kertoi kristillisistä anarkisteista ja heidän poliittisesta teologiasta.
Sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja uskonnosta
Religion, Gender and Sexuality in the History of Christianity -sessio kokosi yhteen joukon mielenkiintoisia tutkimushankkeita. Sara Högberg esitteli väitöskirjaprojektiansa, jossa tutkitaan pientä kristillistä naisryhmää ja heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan siitä, miten kuukautiset ja uskonnollinen elämä liittyvät toisiinsa. Lena Roosin esitys perustui vuonna 1577 julkaistuun tekstiin Seder mitzvot nashim, joka kertoo miten juutalaisen naisen tulisi käyttäytyä, mutta kertoo samalla jotain keskeistä vallitsevista naiskäsityksistä sekä juutalaisten ja kristittyjen suhteesta Puolassa tuolloin. Johanna Tykkösen esityksen keskiössä oli Augustinuksen näkemys seksuaalisuudesta, jossa on paljon kyseenalaistettavaa, mutta joka toi myös uusia näkökulmia aikaansa. Heidi Jokinen ja Päivi Salmesvuori puhuivat kuollessaan naisiksi osoittautuneiden munkkien näkemyksestä, joka on toistuva ilmiö eurooppalaisissa luostareissa. Ajan myötä tutkimus on saanut queer-suuntautuneemman näkökulman, joka tarjoaa laajemman ymmärryksen näiden yksilöiden valinnoista, ajattelusta ja elämästä.
Kuolemasta ja surusta
Torstaina ohjelmassa oli muun muassa Maija Buttersin, Elsa Salosen ja Enni Salon järjestämä Kuolemankulttuurin perinteitä ja muutoksia: Elämän rajallisuuden hahmottaminen nykykulttuurissa –sessio. Panu Pihkala puhui ympäristösurusta, jolla ihmisten aiheuttamista ympäristömuutoksista nousevia surun tunteita. Myös Saila Poulterin esityksessä perehdyttiin surun kohtaamiseen ja ohittamiseen, muun maussa Suomen evankelisluterilaisen kirkon varhaiskasvatuksen käytänteissä. Sofia Sjön tutkimissa pohjoismaisten elokuvien kuolemankuvauksissa yllättävää oli se, että kuolleet ilmestyivät usein läheisilleen ja yhteys tuonpuoleiseen ja kuolleisiin oli kuvattu vahvana. Maija Buttersin antroposeenia ja kuolemaa käsitelleen esityksen tärkeänä huomiona oli se, että ihminen saattaa tavoitella jonkinlaista ikuista elämää ristiriitaisesti kuolevan ympäristön keskellä.
Keskustelua uskonnon roolista julkisuudessa
Torstai-illan virallinen ohjelma päättyi paneelikeskusteluun “Uskonnon muuttuva rooli julkisuudessa ja yhteiskunnassa”, jossa oli mukana varadekaani, dos. Hanna Wass Helsingin yliopistosta, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed sekä moderaattorina professori Mika Vähäkangas. Keskustelu kiertyi sen ympärille, millaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta uskonnolta toisaalta odotetaan tai toisaalta, jota niille ei sallita. Lisäksi keskusteltiin siitä, ketkä voivat edustaa uskontoja.