Viime vuosina tapahtuneen antisemitismin globaalin nousun myötä antisemitismistä ilmiönä on keskusteltu useissa eri yhteyksissä. Kysymykset siitä, mitä antisemitismi on ja mitä se ei ole, sekä siitä, millaisia vaikutuksia sillä on sekä diasporassa eläville juutalaisille, että juutalaisille yleensä, ovat olleet viime aikoina enenevästi esillä. Samanlaisia keskusteluja on käyty myös Suomessa. Lisäksi keskustelut siitä, kenellä on oikeus määritellä antisemitismi ja puhua sen uhrien nimissä ovat yleistyneet. Etenkin Hamasin hyökättyä Israelissa olleiden israelilaisten ja muiden maiden kansalaisten kimppuun 7.10.2023, keskustelu on ollut kiihkeää. Tähän keskusteluun tuovat näkökulmaa Åbo Akademissa toimivan, Koneen säätiön ja Polin-instituutin rahoittaman Antisemitism Undermining Democracy ‑tutkimushankkeen johtaja, FT Mercédesz Czimbalmos ja varajohtaja FT Dóra Pataricza. He ovat julkaisseet toukokuussa Oikeusministeriön ja Ihmisoikeuskeskuksen tilaaman raportin antisemitismistä Suomessa.
Nykyisessä muodossaan antisemitismiä on vaikea paikantaa ja vielä vaikeampi analysoida tieteellisesti. Antisemitismille on olemassa useita määritelmiä sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella. Yleisimmin hyväksytty näistä on laillisesti sitomaton, International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) määritelmä, johon viitataan usein ja jota pidetään keskeisenä antisemitismin tunnistamisen ja vastustamisen välineenä. Tästä huolimatta sitä on myös kritisoitu laajasti, pääasiassa kahdesta näkökulmasta: ensiksi, koska se on käyttökelvoton laillisena välineenä ja toiseksi, koska se joidenkin mukaan rajoittaa sananvapautta. ”Kilpailevaa”, Jerusalemin antisemitismijulistuksen määritelmää taas on kritisoitu, koska sen on sanottu enemmänkin mahdollistavan kuin haastavan niin sanottua ”uutta antisemitismiä”. Tämä antisemitismin muoto viittaa esimerkiksi toimintaan, jossa sionisteja tai keitä tahansa Israelin olemassaoloa puolustavia henkilöitä syytetään käytöksestä, joka yleisesti on liitetty ikivanhoihin stereotypioihin juutalaisista, kuten ahneuteen, verenhimoon ja valtaan.
Ilman konsensusta antisemitismin määritelmästä ja tieteellisen analyysin vaikeuden takia termin käyttäminen eri ryhmiä vastaan on myös melko yleistä. Tämän tekstin tarkoitus ei ole määritellä antisemitismiä, vaan pohtia asioita, joilla on merkitystä eri määritelmien sekä niiden relevanssin ja legitiimiyden kannalta.
Antisemitismi, rasismi ja tokenismi
Antisemitismistä puhutaan usein yhtenä rasismin muotona, mutta sitä ei voi suoraan vain pelkistää rasismiksi. Vaikka onkin selvää, että antisemitismi operoi osana erilaisia rasistisia, homofobisia, seksistisiä tai nationalistisia elementtejä, siihen kuuluu myös salaliittoideologioita, jotka ovat harvoin, jos koskaan, muiden rasistisien ideologioiden osana. Lisäksi, kehykset jotka mahdollistavat rakenteellisen rasismin näkyväksi tekemisen eivät toimi antisemitismin tutkimuksessa. Kuten David Schraub on osoittanut, ne voivat jopa vahvistaa sitä tilanteissa, joissa valkoisuus-näkökulma kohdistetaan juutalaisiin.
Kun puhutaan määritelmistä, voidaan kysyä, kenellä on oikeus määritellä se, mitä voidaan ja mitä ei voida kutsua antisemitismiksi, tai kenellä on oikeus puhua juutalaisten nimissä tässä, tai missä tahansa muussa heitä koskevassa asiassa. Kaikilla on oikeus osallistua ajatustenvaihtoon älyllisellä ei-vahingollisella tavalla. Samaten jokaisella juutalaisella yksilöllä on oikeus puhua omasta puolestaan. Näitä lähtökohtia ei voida kiistää. Kuitenkin, kuten muidenkin vähemmistöjen kohdalla, juutalaisuutta koskeviin keskustelunaiheisiin, käytäntöihin tai ongelmiin, kuten juutalaisten uskonnollisiin käytäntöihin, juutalaisyhteisöjen representaatiokysymyksiin tai antisemitismiin voi liittyä myös tokenismia.
Mitä tokenismilla sitten tarkoitetaan, kun puhutaan juutalaisuudesta? Kuten minkä tahansa vähemmistön kohdalla, tokenismi voi ilmetä symbolisesti, esimerkiksi kun yhden tai useamman vähemmistöryhmän, kuten juutalaisyhteisön edustaja on otettu inklusiivisuuden nimissä mukaan keskusteluun, kun tosiasiassa ryhmän mielipiteitä ei oteta huomioon. Tokenismia voi ilmetä myös silloin, kun epäedustavan otoksen juutalaisista esitetään puhuvan kaikkien juutalaisten puolesta, olipa juutalaisten enemmistö heidän sanomansa kanssa samaa mieltä tai ei. Kolmas esimerkki on se, kun tietyiltä juutalaisilta, kuten valkoisiksi identifioituvilta tai valkoisiksi tunnistettavilta kielletään oikeus kertoa syrjinnän tai antisemitismin kokemuksistaan.
Antisemitismin jatkumot
Kuten mikä tahansa syrjinnän tai vihan muoto, antisemitismi on tuhoisaa yhteisöille ja sen sietäminen voi viestiä demokratian särkyvyydestä. Hamasin lokakuussa 2023 Israeliin tekemän hyökkäyksen ja antisemitismin globaalin kasvun (ks. esimerkiksi Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska) myötä keskustelut antisemitismin määritelmästä ovat nousseet tärkeämmäksi kuin koskaan ennen: maailmanlaajuista juutalaisyhteisöä on pidetty syntipukkina asioista, joihin heillä on hyvin vähän, jos lainkaan vaikutusvaltaa. Antisemitismin ilmiasu vaihtelee ajan myötä, mutta kuoren alla olevat asenteet, stereotyypit ja salaliittoteoriat – sekä niiden tuottamat vahingot – pysyvät pääosin samoina.
On olemassa historiallisia esimerkkejä tilanteista, joissa pienen ryhmän olemassaolo voi vahvistaa epätäydellistä kuvaa ilmiöistä, josta on riisuttu sen sisältämät monimutkaisuudet. Seuraava esimerkki voi olla äärimmäinen ja kuulostaa kaukaa haetulta, mutta kertoo siitä, miten vainotun ryhmän osallisuus ei aina vähennä vainoajien antisemitismiä. Holokaustin aikana osa juutalaisista joutui osallistumaan pakkotyöhön ja kuolemaan matkalle olleen juutalaisväestön hallinnoinnista vastanneeseen Judenratin toimintaan. Heitä ei kuitenkaan pidetä kaikkien keskitysleireillä kärsineiden tai muiden juutalaisten edustajina. Tokenismia ei yleensä pidetä hyväksyttävänä minkään vähemmistöryhmän tuntiessa olonsa uhatuksi. Tämä pitäisi ottaa huomioon tilanteissa, joissa antisemitismiä määritellään. Jos suuri enemmistö juutalaisista pitää jotakin tiettynä ajankohtana, tietyssä kontekstissa tai tilanteessa antisemitistisenä, heillä pitäisi olla oikeus antisemitismin määritelmäänsä.
Koska tunnettuja antisemitismin määritelmiä (esimerkiksi IHRAn määritelmää ja Jerusalemin julistusta) pidetään tieteellisen analyysin näkökulmasta melko puutteellisina, liian yleisluontoisina ja voimakkaasti politisoituneina, on tärkeää kysyä juutalaisyhteisöjen näkemyksiä ilmiöstä. Kun itsemääräämisoikeuden periaate pätee muiden vähemmistöryhmien kohdalla, sen pitäisi päteä myös juutalaisten kohdalla.
(Englannista kääntänyt Jere Kyyrö.)
Tekstiä päivitetty 6.6.2024: lisätty tarkennus, että IHRA:n määritelmä rajoittaa sananvapautta ”joidenkin mukaan”.