Uskonnolla on harvinaislaatuinen voima sekä yhdistää ihmisiä että erottaa näitä toisistaan. Esimerkiksi uskonnolliset sosiaaliset tilat, eli ryhmät ja ihmisten välisyys, kuten myös faktiset tilat kuten kirkkorakennukset, ovat lähteitä sekä lämpimälle turvallisuudelle että ulossulkemiselle, väkivallallekin. Suomen Akatemian rahoittamassa Contested constructions of sense of safety in religious spaces (CoCo) -tutkimushankkeessa tutkitaan turvallisuuden – ja turvattomuuden – tunnetta ja kokemuksia uskonnollisissa tiloissa ja niihin liittyen. Tässä kirjoituksessa hankkeen johtaja Anne Birgitta Pessi, varajohtaja Henrietta Grönlund sekä tutkijat Ruth Illman, Teemu Pauha, Meri-Anna Paloniemi, Ritva Palmén ja Jenni Spännäri esittelevät hanketta ja kuvaavat, millaisia näkökulmia uskonnollinen tila avaa uskonnon, tunteiden ja esimerkiksi yhdenvertaisuuden tutkimukseen.
Turvallisuudentunne määritellään CoCo-tutkimushankkeessa jatkuvasti neuvoteltavaksi kokemukseksi, joka muodostuu yksilön sisäisessä maailmassa, suhteessa muihin sekä yhteiskunnallisesti. Kiehtovaa on, että vaikka turvallisuus ja turvallisuudentunne helposti mielletään synonyymeiksi, ne voivat ihmisten kokemuksissa ja tunteissa olla jopa päinvastaisia.
Myös tilat ja niiden merkitykset ovat jatkuvasti neuvoteltuja. Nämä neuvottelut kietoutuvat yhteen tunteiden, myös turvallisuudentunteen, kanssa. Uskonnolliset tilat ovat erityisen vahvasti erilaisten tunteiden ympäristöjä ja symboleja. Niihin liittyy voimakkaita turvallisuuden ja kuulumisen kokemuksia, mutta myös valtakysymyksiä, ulkopuolisuutta ja turvattomuutta. Esimerkiksi uskonnolliset rakennukset eivät kaupunkitilan katsomuksellisessa moninaisuudessa ole koskaan vain neutraalia materiaa, vaan ne ovat yhteisöllisiä symboleja, joihin liittyy identiteettejä ja yhteisöllisyyttä mutta myös vastustusta ja ennakkoluuloja. Vahvoja tunteita voi kokea myös ryhmän ulkopuolelta, esimerkiksi turistina kirkkorakennuksissa vieraillen. Tilat kutsuvat.
Tapaustutkimuksia tilan kokemuksista
Tutkimalla tiloja ja niissä tapahtuvia ja niihin liittyviä tunteita abstraktit kokemukset ja valtasuhteet tulevat konkreettisemmiksi. Hankkeen tapaustutkimukset tarkastelevat turvallisuudentunteen ja uskonnollisten tilojen suhdetta juutalaisten, muslimien ja luterilaisten kristittyjen näkökulmista. Yksi hankkeen osatutkimuksista keskittyy juutalaisten naisten mikve-kokemuksiin Pohjoismaissa. Mikvet ovat rituaalisia puhdistautumisaltaita, joissa naiset käyvät esimerkiksi ennen häitä ja jotkut naimisissa olevat naiset tietyn ajan kuukautisten jälkeen. Aiheessa yhdistyvät siis muun muassa uskonnollisen vähemmistön, sukupuolen ja hyvin kehollisen rituaalin näkökulmat.
Toinen osatutkimus tarkastelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin identifioituvien muslimien kokemuksia uskonnollisista tiloista Euroopassa. Se tuo erilaisen näkökulman turvallisuudentunteeseen ja kuulumisen kokemuksiin vähemmistön kautta. Kolmas, luterilaisiin kristittyihin keskittyvä osatutkimus taas tarkastelee uutta urbaania kirkkorakennusta ja sen saamia merkityksiä ja herättämiä tunteita Suomessa. Kaikissa osatutkimuksissa keskitytään tilojen kokemuksellisuuteen yksilötasolla, mutta myös tilaan kiinnittyvään yhteisöön, sen sisäisiin suhteisiin sekä suhteisiin yhteisön ulkopuolisten ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
Turvallisuudentunne, yhteisö ja tilat
Turvallisuudentunne rakentuu keskeisesti suhteessa toisiin ihmisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Hankkeessa hyödynnetään kuulumisen politiikan ja tunnustusteorian teoreettisia lähestymistapoja turvallisuudentunteen ymmärtämiseksi. Uskonto liittyy kuulumisen, solidaarisuuden, identiteetin ja emotionaalisen liittymisen kysymyksiin ja niiden myötä turvallisuuden ja turvattomuuden tunteisiin yhteisöissä ja laajemmin yhteiskunnassa.
Kuulumisen politiikan ja tunnustusteorian näkökulmilla näitä sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti muodostuvia ulottuvuuksia voidaan analysoida suhteessa yksilötason kokemuksiin ja yksittäisten yhteisöjen ja tilojen tapahtumisiin. Huomio kiinnittyy tällöin esimerkiksi siihen, miten erilaisuutta tai vähemmistöjä tunnustetaan ja huomioidaan tai torjutaan, hallinnoidaan tai vastustetaan tietyn yhteisön sisällä tai esimerkiksi julkisessa tilassa.
Uusia lähestymistapoja
Hankkeessa myös kokeillaan ja kehitetään uusia teoreettisia ja menetelmällisiä näkökulmia turvallisuudentunteen tutkimiseen uskonnollisissa tiloissa. Esimerkki: hanke järjesti yhteistyössä Tanssiteatteri Erin kanssa tapahtuman, jossa tanssiteos esitettiin Helsingin Johanneksenkirkossa. Teoksen katsojien kokemuksia tutkittiin uskonnollisen tilan ja turvallisuudentunteen näkökulmista.
Ryhmältä teoksen katsojia kerättiin myös biometristä tutkimusaineistoa (esim. sydämen sykevälivaihtelu, ihon sähkönjohtavuus) yhteistyössä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa. Tanssiteoksen liittyvät keholliset kokemukset tulevat näin vuoropuheluun ihmisten omien sanoitusten kanssa ja avaavat uuden lähestymistavan turvallisuudentunteen, uskonnollisen tilan ja myös spirituaalisten kokemusten yhtymäkohtien tutkimiseen.
Hankkeen laajempina tavoitteina on kehittää uskonnon tilallista ja kehollista tutkimusta sekä tuottaa uutta ymmärrystä tunteiden sosiaalisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta myös uskonnon ilmiöön liittyen. Se yhdistää empiiristä ja filosofista tutkimusotetta ja ammentaa uskonnontutkimuksen lisäksi muun muassa yhteiskuntatieteiden, psykologian sekä kaupunkitutkimuksen teoreettisista lähestymistavoista.
Hankkeen ensimmäisiä tuloksia odotetaan julki jo tänä vuonna, empiiristen tapaustutkimusten tuloksia lähivuosina. Tutkijoiden toive on, että tulokset voisivat osaltaan olla jatkokäytettävissä turvallisuudentunteen vahvistajina mitä erilaisimmissa yhteisöissä.
