Uskonto suomalaisessa koulussa herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Oli keskustelun aiheena katsomusopetusmalli tai koulujen juhlakulttuuri, kysymys siitä, mitä suomalaisten lasten ja nuorten pitäisi osata uskonnoista, jää lähes poikkeuksetta taka-alalle, kirjoittaa uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani.
Erilaisissa koulutuspoliittisissa asiakirjoissa on viimeisten vuosikymmenten aikana havahduttu pohtimaan millaisia taitoja 21. vuosisadan kansalaisen pitäisi omata pystyäkseen toimimaan moninaisissa ja muuttuvissa ympäristöissä. Myös uskontoon, uskontoihin ja katsomuksiin sekä dialogiin liittyvä osaamisen tukeminen on usein nostettu yhdeksi keskeiseksi osaamisalueeksi. Tarve uskontoon liittyvälle osaamiselle on yhä ilmeisempää, mutta millaista kyseisen osaamisen pitäisi olla? Mitä uskonnosta pitäisi tietää?
Joensuussa järjestettiin 14.9.2021 Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa –Argumenta-hankkeen viimeinen seminaari, jonka aiheena oli uskontolukutaito ja koulukasvatus. Seminaarin ensimmäisen puhujan, tunnetun kasvatusfilosofin, professori Gert Biestan esitelmä käsitteli uskontolukutaidon suhdetta yhteiskunnalliseen kasvatukseen ylipäätään. Myös suomalaisen koulujärjestelmän perustana on yhä vahva yleissivistyksen ihanne. Laaja-alaiseen yleissivistykseen kuuluu yhtenä osana uskontoon liittyvä osaaminen.
Toisessa esitelmässä uskontokasvatuksen tutkija Martha Shaw laajensi seminaarin uskontolukutaidon näkökulmaa kattamaan myös erilaiset yksilölliset katsomukset, sekä eritteli katsomuslukutaidon käsitteen ja osaamisen lähtökohtia. Uskontolukutaidon ja katsomuslukutaidon välinen suhde heijastelee laajemmin keskustelua uskonnon ja katsomuksen (worldview) välisestä suhteesta. Tieteellisessä keskustelussahan on usein nähty tarpeelliseksi käyttää molempia käsitteitä eri yhteyksissä.
Illan paneelikeskustelun aloitti apulaisprofessori Tuuli Lähdesmäen alustus. Lähdesmäki käsitteli muun muassa kansainvälisiä tutkimushankkeita, joissa on tarkasteltu kulttuurista osaamista ja kulttuurien välistä toimintaa eri maiden koululaisten keskuudessa. Kulttuurinen lukutaito ja osaaminen liittyvät uskontolukutaitoon monilla tavoin, ja aiheesta oli luontevaa jatkaa illan paneelikeskusteluun. Paneelikeskustelussa asiantuntijat linkittivätkin esitelmän aiheita koulun arkeen ja sieltä nouseviin uskontojen ja katsomusten kysymyksiin.
Koulu muuttuu yhteiskunnan mukana. Yhteiskunnan muuttuessa myös uskontoa koskeva osaamistarve muuttuu. Tänä päivänä monitieteinen uskonnon tutkimus tarkastelee itsekriittisesti uskontoa ja katsomuksia moninäkökulmaisesti esimerkiksi yhteiskunnan ja kulttuurin yhteydessä. Tieteelliseen tutkimukseen on aina sisään rakennettuna kriittisyyden, sekä luotettavaa tietoa ja sen oikeaa tuottamista koskevat ihanteet. Akateeminen uskonnontutkimus tarjoaakin luonnollisen perustan hahmotettaessa hyvää kriittistä uskontolukutaitoa osana jokaisen kansalaisen yleissivistystä.
