Pätevä uskonnonopettaja käyttää opetuksessaan tulevaisuuden taitoja – ajattelevat uskonnonopettajaksi opiskelevat. Tästä syystä he odottavat pääsevänsä kehittämään näitä taitoja opettajankoulutuksessaan, kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Kaisa Viinikka
Uskonnonpedagogiikka on monitieteinen tutkimusala, jossa yhdistyvät muun muassa kasvatustieteellinen ja teologinen tutkimus. Viime vuosina uskonnonpedagogiikassa eri vaiheissa uraa olevia uskonnonopettajia ja heidän osaamistaan on tutkittu vähäisesti. Kuitenkin suomalainen yhteiskunta, johon koulutus myös keskeisesti kuuluu, on jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi katsomuksellinen monimuotoisuus ja teknologian kehitys kohdistavat uskonnonopettajan ammatillisuuteen monia odotuksia ja vaatimuksia.
Opettajan työtä määrittää keskeisesti opetussuunnitelma. Voimassa olevat valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ja lukion perusteet (2019) edellyttävät laaja-alaisen osaamisen kehittämistä oppilaille. Laaja-alainen osaaminen muodostuu tiedoista, taidoista asenteista, arvoista ja tahdosta, jotka on tärkeää oppia perus- ja toisen asteen koulutuksessa selviytyäkseen menestyksekkäästi töissä ja elämässä ylipäätään. Myös korkeakoulutuksessa on nykyiseltään korostettu yleisiä taitoja, joita opiskelijoiden tulisi kehittää yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa.
Yhteiskunnan ja koulutuspolitiikan muutoksiin on osaltaan pyritty vastaamaan opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa kehityshankkeessa 21. vuosisadan taidot, monilukutaito ja katsomusaineen opettajankoulutuksen kehittäminen. Projektissa on tutkittu ja kehitetty nykyistä uskonnonopettajankoulutusta Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Hanke on myös osa opettajankoulutusfoorumin toimintaa.
Haastatteluita ja kyselyitä uskonnonopettajaopiskelijoilta
Itä-Suomen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassani 21st Century Skills and RE Teacher Education. A Case Study of Finnish Religious Education Student Teachers and Their Professional Development tutkin uskonnonopettajaopiskelijoiden odotuksia ja käsityksiä 21. vuosisadan eli tulevaisuuden taidoista haastatteluin ja kyselyin. Väitöstutkimus on osa edellä mainittua hanketta. Haastatteluita tehtiin Itä-Suomen yliopistossa ja opiskelijoille suunnattu kysely kerättiin Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista.
Tutkimuksessani tarkastelin, miten uskonnonopettajaopiskelijat tulkitsevat ammatillisen kehittymisensä tulevaisuuden taitojen näkökulmasta opettajankoulutuksensa aikana. Tulevaisuuden taitoja on mahdollista tutkia useiden mallien kautta. Väitöksessäni tutkin 21 taitoa, jotka jakaantuivat neljään ryhmään: 1) oppiminen ja innovaatiotaidot, 2) informaatio, media ja teknologiataidot, 3) elämä ja urataidot ja 4) dialogitaidot. Esimerkiksi tutkittujen taitojen joukossa oli kriittinen ajattelu, oppimaan oppiminen, uskontolukutaito, vuorovaikutustaidot ja globaaliin vastuuseen ja kestävään kehitykseen liittyvät taidot. Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli, mitä taitoja opiskelijat odottivat pääsevänsä kehittämään koulutuksensa eri opinnoissa kuten teologian ja pedagogisissa opinnoissa. Lisäksi tutkin, mitkä taidoista opiskelijat näkevät tärkeänä osana nykyistä ja tulevaa uskonnonopettajan pätevyyttä. Selvitin myös loppuvaiheen uskonnonopettajaksi opiskelevien käsityksiä ammatillisuutensa kehittymisestä koko opettajankoulutuksen ajalta.
Taidot osa uskonnonopettajuutta
Kaiken kaikkiaan opiskelijat odottavat pääsevänsä kehittämään kaikkia tutkittuja taitoja opettajankoulutuksensa aikana, koska he näkivät niiden auttavan heitä jatkossa uskonnonopettajan työssä. Esimerkiksi digitalisaatio on heijastunut opettajan työhön lisääntyneenä tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttönä, joka edellyttää opettajalta teknologiaan liittyviä taitoja. Sen sijaan lisääntyneen informaation hyödyntäminen edellyttää opettajalta monenlaisten lukutaitojen ja kriittisen ajattelun hallintaa. Toisaalta väitöstutkimuksessa koviksi taidoiksi mielletyt ja taloudellista tehokkuutta kuvastavat, tuottavuus ja johtajuus, eivät olleet opiskelijoiden mielestä kovin tärkeitä kehittää uskonnonopettajankoulutuksessa.
Opiskelijat haluavat päästä kehittämään erilaisia taitoja riippuen, millaisista opinnoista on kyse. Yleisesti akateemisissa opinnoissa tulevat uskonnonopettajat ajattelivat kriittisen ajattelun ja oppimaan oppimisen kehittyvän. Teologian opinnoissa opiskelijat puolestaan odottivat erityisesti uskontolukutaidon ja dialogitaitojen kehittymistä. Sen sijaan pedagogisissa opinnoissa ja opetusharjoitteluissa korostuivat vuorovaikutukseen liittyvien taitojen kehittyminen, muun muassa sosiaaliset taidot ja yhteistyö. Toisaalta opinnäytteiden aikana opiskelijat toivoivat erilaisten lukutaitojen kehittyvän.
Tulosten mukaan uskonnonopettajankoulutuksessa voitiin havaita kolme ammatillisen kehittymisen vaihetta: tutkiva vaihe, vahvistava vaihe ja induktiovaihe. Tutkivassa vaiheessa korostuivat opiskelijoiden opettajan ammattiin ja koulutukseen liittyvät epävarmuudet. Lisäksi sisältötiedon haltuun ottaminen korostui opiskelijoiden käsityksissä. Vahvistavassa vaiheessa opiskelijat kokivat opettajan ammatin omakseen ja koulutuksessa painottui teorian ja käytännön yhdistäminen. Koska opiskelijat kokivat aineenhallinnan kehittyneen, painopiste opiskelijoiden kuvauksissa siirtyi pedagogisten taitojen hallintaan. Induktiovaiheeseen liittyvissä käsityksissä opiskelijat pohtivat opettajatyökokemuksen kerryttämistä, työelämän ja muun elämän yhteensovittamista ja ammatillisen kehittymisen jatkuvuutta.
Ammatillinen kehittyminen opettajankoulutuksessa
Tulosten perusteella opettajankoulutusta tulisi kehittää yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi. Tulevaisuuden taidot, korkeakoulutuksessa tunnetummin geneeriset taidot, olisi huomioitava opetussuunnitelmatasolla sekä ainelaitoksen järjestämissä että pedagogisissa opinnoissa. Kursseittain on mahdollista määrittää, mitä taitoja kyseisellä opintojaksolla kehitetään. Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota myös yliopisto-opettajien valmiuksiin opettaa taitoja ja tarvittaessa kehittää tukitoimia opettajien avuksi.
Kuva: Alexas_Fotos via Pixabay
Opettajankoulutuksen alusta alkaen ammatillisuuden kehittymistä olisi mahdollista tukea esimerkiksi portfolion avulla. Opiskelija voisi koota portfolioon materiaaleja ja ammatillista reflektointia eri opinnoistaan. Toisaalta tulevaisuuden taitojen opettaminen koulussa oppilaille edellyttää täydennyskoulutusta uskonnonopettajille ja luokanopettajille, jotka opettavat uskontoa. Lisäksi väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat, että opettajan uran alkuvaiheeseen kaivataan tukitoimia.
Ylipäänsä voidaan todeta, että tutkimuksen tulosten perusteella opiskelijoilla oli varsin varaukseton suhtautuminen taitoihin. 21. vuosisadan taitojen taustalla voidaan nähdä taloudellisia tarkoitusperiä ja koulutuksen tehokkuuden tavoittelua. Huomionarvoista on, että opettajankoulutus on laaja kokonaisuus, jossa opiskelijoiden tietojen, taitojen, asenteiden ja muun ammatillisuuden osa-alueiden kehittämisellä on oma sijansa ja tarkoituksensa. Opettajankoulutuksen kehittämisessä on jatkossakin huomioitava muuttuva yhteiskunta ja sen tarpeet, mutta yksistään niiden ei voida antaa määrittää koulutuksen tavoitteita, sisältöjä ja toteuttamistapoja.