Elämänkatsomustiedon avaaminen kaikille on hyvin perusteltua

Lukuaika: 3 min.

Elämänkatsomustiedon (ET) opiskelun avaaminen kaikille valittavissa olevaksi katsomusaineeksi peruskoulussa ja lukiossa voidaan nähdä luontevana kehitysaskeleena nyky-Suomessa. Sille on myös vahvat oikeudelliset perusteet liittyen yhdenvertaisuuteen ja lapsen oikeuksiin. Mielipidetiedustelujen mukaan valinnan mahdollisuus saa kansalaisten hyväksynnän periaatteessa. Miten se realisoituu vireillä olevan kansalaisaloitteen allekirjoituksissa, jää nähtäväksi, kirjoittaa yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsen Esa Ylikoski.

Historiallisesti tämä vuonna 1985 alkanut, ensin vain uskontokuntaan kuulumattomille tarkoitettu oppiaine on melko nuori. Alkuvaiheissa ET-opetukseen päästäkseen huoltajien ja lukiolaisen piti hakea ”vapautusta” enemmistön evankelis-luterilaisesta uskonnosta. Siltä osin tilanne oli sama kuin uskontojen historiassa ja siveysopissa, jonka sisällöllisistä heikkouksista tehdyn kantelun menestyminen YK:n ihmisoikeuskomiteassa vauhditti sisällöltään aivan uuden aineen syntyä. Käytännössä ET:n oppilasmäärät jäivät melko pieniksi, mihin vaikutti heikko tiedotus huoltajille. ET ei ollut Vapaan koulutuksen tukisäätiön organisoiman konservatiivisten rehtorien verkoston suosiossa, vaikka se ei ollutkaan verkoston toiminnan pääkohteena.

Kuva: Mint_Images via Envato Elements

2000-luvun alussa ET:stä tuli uskontokuntaan kuulumattomille ensisijaisesti tarjottava katsomusaine. Sen lisäksi ET-opetukseen hyväksyttiin muihin uskontokuntiin kuin evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat, joiden oman uskonnon opetusta ei ollut saatavilla. Käytännössä ET on ollut yhä vajaakäytössä, kun oppilasosuus on ollut pitkään selvästi alle 10 prosentin. Tämä johtuu siitä, että alakoulujen pienissä toimipaikoissa ja maaseutukunnissa ET-opetuksen tarjoaminen ekaluokalle tuleville usein puuttuu tai on heikosti järjestetty. Näin monet huoltajat suostuvat ”valitsemaan” uskonnonopetuksen. Ensisijaisuuden soveltamista viivytettiin sanomalla katsomusaineen valintaa pysyväksi, vaikka uuden opetusryhmän syntyedellytykset olivatkin muodostuneet.

Vaikka ET-opetuksessa olevien oppilaiden osuus on nyt noussut 10 prosentin tuntumaan, Helsingissä 25 prosenttiin, kyse on yhä vajaakäytöstä. Aineen pääsyssä ”normaaliksi”, hyväksytyksi oppiaineeksi on vieläkin eriaikaisuutta ja osittaisuutta monin paikoin maata. Toki näihin yleisen sekularisaation valossa pienehköihin lukemiin vaikuttaa myös se, että kouluikäisten keskuudessa kirkon jäsenyysosuus on yhä selvästi yli 80 prosentin. Usein ainakin toinen oppilaan huoltajista on eronnut kirkosta, mutta ikäryhmäkohtaisten tilastojen mukaan lapsia on erotettu varsin harvoin. Kirkollisen kasteen saavien vauvojen ja alle 1-vuotiaiden osuus on aivan viime vuosina laskenut jyrkästi, mutta peruskouluissa ET-opetukseen oikeutettujen määrän kasvu realisoituu vasta parin-kolmen vuoden päästä, ensin 1.-2. luokilla. ET:n oppilasmäärä on lähivuosina kasvamassa vuosi vuodelta.

Uuteen kehitysvaiheeseen kansalaisaloitteella?

Elokuun lopussa avautuneen kansalaisaloitteen tavoite on sallia elämänkatsomustiedon opiskeleminen kaikille peruskoulussa ja lukiossa. Nykyinen laki estää elämänkatsomustiedon opiskelun alle 18-vuotiailta evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniltä. Peruskoulu- ja lukiolain muutoksilla elämänkatsomustieto katsomusaineena avattaisiin kaikkien ulottuville. Muutoksen jälkeenkin huoltajat valitsisivat peruskoulun oppilaan katsomusaineen, ja lukiossa valinnan tekisi nuori itse.

Lakimuutos korjaisi epäsymmetrian: uskontokuntiin kuulumattomat voivat osallistua joko uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen, mutta kirkon jäsenet eivät saa opiskella elämänkatsomustietoa. Muutokselle on vahvat oikeudelliset perustelut. Kysymys on oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisuudesta. Muun muassa lapsiasiainvaltuutettu on kiinnittänyt huomiota nykylain ongelmiin. ”Sääntely on yhdenvertaisuutta loukkaavaa ja lasten oikeuksien sopimuksen 2. artiklan vastainen”, todetaan lapsiasiainvaltuutetun nelivuotiskertomuksessa eduskunnalle 2018 (s. 154). Asiaan kiinnitetään huomiota myös Ihmisoikeuskeskuksen julkaisussa Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa – koottuja havaintoja vuodelta 2019 (Ihmisoikeuskeskuksen julkaisuja 1/2021). Nykymallia ovat kritisoineet myös esimerkiksi Kuntaliitto, Lukiolaisten liitto ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto uuden lukiolain luonnokseen antamassaan lausunnossa. Voidaan myös kysyä arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan näkökulmasta, tarvitseeko koulun ja rehtorin tietää, kuuluuko oppilas tai lukiolainen kirkkoon vai ei.

Lain muuttaminen saa laajaa hyväksyntää kansalaisten keskuudessa. Taloustutkimuksen elokuussa 2020 toteuttamassa mielipidekyselyssä elämänkatsomustiedon avaamista kaikille mahdolliseksi katsomusaineeksi kannatti 79 prosenttia vastaajista. Nuorista sitä kannatti 86 prosenttia. Samoin sitä kannatti enemmistö kaikkien puolueiden kannattajista kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta.

Pääsevätkö kansanedustajat päättämään?

Koska perusopetus- ja lukiolain korjaamista ei ole kirjattu hallitusohjelmaan, asian voi saada eduskunnan käsittelyyn vain kansalaisaloitteen avulla. Tämä on käynyt ilmi opetusministerin teettämän selvityksen tuloksena. Tarvittavat korjaukset peruskoulu- ja lukiolakeihin ovat muodollisesti pieniä ja lakiteknisesti helppoja. 

Muutos voidaan toteuttaa käytännössä nopeasti, sillä ehdotettu uudistus ei edellytä muutoksia oppiaine- tai tuntijakoon, eikä valtakunnallisia opetussuunnitelmiakaan tarvitse muuttaa. Nykyiset oppimateriaalitkin käyvät. Käytännön järjestetyistä ei olisi isompaa vaivaa. Elämänkatsomustiedon oppilaiden määrä todennäköisesti hieman kasvaisi, mutta opetusryhmien kokojen tasoittuminen eri katsomusaineiden välillä ei juuri toisi uusia kustannuksia. Uudistuksen kustannusvaikutus on vähäinen.

Opetin elämänkatsomustietoa peruskoulussa 1980-luvulla, ja 1990-luvulla opetin kansanopistossa useita vuosia aikuisopetusryhmää aikuislukion opetussuunnitelman mukaisesti. Tällöin suuri osa 18 vuotta täyttäneistä opiskelijoista, jotka olivat kirkon jäseniä, valitsivat katsomusaineekseen elämänkatsomustiedon. Opetus sujui ongelmitta, ja tämän myönteisen kokemukseni nojalla olen lämpimästi kannattamassa ja suosittamassa vireillä olevan kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Vastaa