Taide ja populaarikulttuuri toimivat monille nuorille muslimeille identiteettityön välineinä, kirjoittaa islamilaisen teologian yliopistonlehtori Teemu Pauha.
Jokainen ihminen tekee jonkinlaista uskonnon tulkintaa – muotoilee omaa elämänkatsomustaan käytettävissään olevien kulttuuristen ainesten avulla. Pohdimme omia arvojamme, elämämme merkitystä ja suhdettamme elämän rajallisuuteen monissa ihan arkisissakin tilanteissa. Tällaiset pohdinnat ovat kuitenkin erityisen yleisiä tietyissä elämänkaaren vaiheissa.
Nuoruus on niin biologisten, sosiaalisten kuin psykologistenkin muutoksien aikaa, mikä näkyy myös nuorten uskonnollisessa elämässä. Nuoruusiässä on tavallista arvioida uudelleen omaa suhdetta lapsena omaksuttuun uskontoperinteeseen. Identiteettiään rakentava nuori käy läpi elämänkatsomuksellisia vaihtoehtoja, ottaa joitain niistä omikseen ja hylkää toiset. Hän tekee uskonnon tulkintaa.
Identiteettikriisi ja uskonto
Erik H. Erikson on esittänyt, että jokaisella ikäkaudella on omat tyypilliset haasteensa, oma ”kriisinsä”, joka yksilön on ratkaistava päästäkseen kehityksessä eteenpäin. Nuoruusikä on Eriksonin mukaan identiteettikriisin aikaa. Lapsuudenperheestään itsenäistyvän nuoren on tehtävä monia omaa elämäntietään koskevia valintoja. Kysymyksiin vastaaminen edellyttää myös omien arvojen ja maailmankatsomuksen pohdiskelua.
Eriksonin teoriaa kehittänyt James Marcia jäsentää nuoruusiän identiteettikehitystä suhteessa kahteen eri ulottuvuuteen – etsintään ja sitoutumiseen (ks. Kuva 1). Identiteetin saavuttaminen edellyttää sitä, että henkilö tutkiskelee erilaisia vaihtoehtoja esimerkiksi ammattiuran tai maailmankatsomuksen suhteen ja sitoutuu sitten joihinkin vaihtoehtoihin. Moratorio puolestaan on identiteetin aktiivista etsintää: yksilö kokeilee erilaisia vaihtoehtoja, mutta ei ole vielä sitoutunut niistä mihinkään. Identiteetin lainaamisesta on kyse silloin, kun yksilö sitoutuu esimerkiksi vanhempiensa arvoihin ja tavoitteisiin ilman, että on pohtinut niille vaihtoehtoja. Jos taas yksilö ei ole sitoutunut mihinkään elämänvalintoihin eikä etsinyt omaa elämäntietään, hänellä on epäselvä identiteetti tai ”identiteetin hajaannus”.
Tutkiskelu ja sitoutuminen ilmenevät myös suhteessa uskontoon: Identiteetin lainannut nuori on ehkä omaksunut vanhempiensa uskontoperinteen sitä sen kummemmin kyseenalaistamatta. Moratoriota läpikäyvä nuori saattaa käydä erilaisissa henkisissä tilaisuuksissa ja lueskella eri uskontoperinteiden kirjallisuutta etsien niistä vastauksia omiin elämänkysymyksiinsä. Jotkin kokeilut eivät ehkä jää pelkiksi kokeiluiksi, vaan muodostuvat kiinteäksi osaksi omaa elämäntapaa ja uskonnollista identiteettiä. Nuoruusiän psykologisen kehityksen päämääränä onkin Eriksonin mukaan identiteetin saavuttaminen, johon kuuluu myös tunne omasta henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Vakaumus voi olla uskonnollinen tai ei-uskonnollinen, kunhan se on siinä määrin pysyvä, että se auttaa säilyttämään suunnan elämän myrskyissä. Epäselvältä identiteetiltä tällainen suunta puuttuu.
Taide ja populaarikulttuuri identiteettityön välineinä
Taide ja populaarikulttuuri tarjoavat monille nuorille muslimeille työkaluja uskonnon tulkitsemiseen ja uskonnollisen identiteetin rakentamiseen. Rap-musiikin yhteys islamiin on hyvin tunnettu, mutta muslimit ovat käsitelleet omaa uskontoperinnettään myös esimerkiksi punk-musiikin ja stand up -komedian keinoin. Uskonnolliset pohdintansa voi pukea runoudeksikin, kuten erimerkiksi Islamia Queeristi -hankkeen Mire Mroué on tehnyt.
Punkbändi the Kominasin jäsen Basim Usmani. Kominasin kappaleet rikkovat ennakkoluuloja mm. siitä, mitä tarkoittaa olla amerikkalainen, muslimi tai punk. Kuva: Flickr.
Muslimitaustaisen taiteilijan tekemä työ ei välttämättä millään tavalla käsittele uskontoa, ja sen kutsuminen ”islamilaiseksi” voikin olla yhtä lailla harhaanjohtavaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen kutsuminen ”kristilliseksi kirjaksi”. Tästä huolimatta on valitettavan yleistä viitata kaikkeen muslimien tekemään tai muslimienemmistöisissä maissa tuotettuun kulttuuriin ”islamilaisena kulttuurina”.
Historioitsija Marshall Hodgson on ehdottanut, että termillä islamilainen (Islamic) pitäisi viitata ainoastaan kulttuurituotteisiin, jotka nimenomaisesti käsittelevät uskontoa. Kaikkiin muihin muslimitaustaisten tekijöiden töihin pitäisi viitata termillä Islamicate. Islamicate on uudissana, joka on johdettu englannin kielen sanasta Italianate, jolla puolestaan tarkoitetaan Italian ulkopuolella rakennettua mutta italialaistyylistä arkkitehtuuria. Italianate ei ole Italiasta, vaikka ammentaakin vaikutteita siltä suunnalta – ja Islamicate ei vastaavasti käsittele islamia, vaikka saattaakin hyödyntää uskonnon piiristä tuttua kuvastoa (vähän samaan tapaan kuin Seitsemän veljestä, jonka päähenkilöt pänttäävät kristillistä katekismusta).
Yhtä lailla on tärkeä pitää mielessä, ettei uskonnollista populaarikulttuuria välttämättä kuluteta uskonnollisista syistä. Moni voi kuunnella vaikkapa islamista vaikutteita saanutta rap-musiikkia välittämättä lainkaan sen uskonnollisista teemoista. Olen itse asiassa melkoisen varma, etteivät esimerkiksi useimmat rap-kokoonpano Wu-Tang Clanin kuuntelijoista ole edes tietoisia yhtyeen yhteyksistä islamista ponnistavaan Five Percent Nation -liikkeeseen.
Uskonto ja sukupuoli islamilaisessa populaarikulttuurissa
Tämän viikon Katsomukset-blogitekstit on kirjoitettu Musliminuorten muuttuvat identiteetit ja auktoriteetit -kurssilla, jota opetin Helsingin yliopistossa syksyllä 2020. Yhtenä tehtävänä kurssilla oli kirjoittaa blogiteksti jostain populaarikulttuurin tuotteesta, jonka tekijät identifioituvat muslimeiksi ja käsittelevät uskontoa työssään. Tällä viikolla julkaistavat tekstit keskittyvät erityisesti siihen, kuinka islamiin ja sukupuoleen liittyviä kysymyksiä käsitellään populaarikulttuurin keinoin.
Yleinen perustelu islamiin kohdistuville epäluuloille ja vastustukselle on, että islam alistaa naisia. Islamin suhde sukupuoleen ei ole ihan näin yksinkertainen, mutta on totta, että monet perinteiset tulkinnat ovat tehneet selvän eron miehen ja naisen roolien välille. Erityisesti Euroopassa ja muissa niin sanotuissa ”länsimaissa” kasvaneet nuoret musliminaiset joutuvatkin usein sovittamaan yhteen erilaisia naiseuteen kohdistuvia oletuksia ja odotuksia. Nämä sukupuoleen liittyvät pohdinnat heijastuvat myös populaarikulttuuriin, kuten tämän viikon blogitekstit osoittavat.