Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa ottivat mittaa toisistaan kaksi hyvin erilaista käsitystä kristinuskon yhteiskunnallisista opetuksista ja sovelletun uskon oikein ymmärretystä ytimestä, kirjoittaa Markku Ruotsila. Hän on Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa ja vieraileva professori ja tutkija liettualaisessa LCC International Universityssa.
Yhdysvalloissa ei ole koskaan valittu presidentiksi ehdokasta, jota äänestäjien enemmistö on pitänyt tarjolla olleista vähemmän uskonnollisena. Niin kauan kun näistä asioista on yleensäkin kyselty, noin seitsemän kymmenestä yhdysvaltalaisesta on sanonut pitävänsä tärkeänä, että presidentti on uskonnollinen ihminen. Nykyisessäkin nopeaan tahtiin maallistuvassa Yhdysvalloissa itsensä ateistiksi määrittelevän henkilön valinta presidentiksi olisi sula mahdottomuus.
Kuva: Anthony DELANOIX, Unsplash
Yhdysvaltain perustuslaissa nimenomaisesti kielletään paitsi valtionkirkon ylläpitäminen myös kaikenlaisten uskonnollisten kriteerien asettaminen ehdoksi liittovaltiotason viranhoidolle. Silti äänestäjät ovat aina käytännössä toimineet niin kuin tällaiset kriteerit olisivat olemassa. Tässä politiikanteoltaan aina hyvin uskonnollisväritteisessä maassa, jossa myös kristinusko on aina ollut korostuneen poliittista, kansalaisten kristillinen enemmistö on halunnut tuoda oman uskonvakaumuksensa keskelle yhteiskunnallisista asioista päättämistä.
Jo ennen tämän vuoden vaaleja oli kuitenkin perusteltuja syitä olettaa, että tässä kohdin voitaisiin tehdä historiaa. Ensimmäistä kertaa modernin Yhdysvaltain historiassa alkoi näyttää mahdolliselta, että vähemmän uskonnollisena pidetty ehdokas voisi tulla valituksi. Vaalitaiston loppumetreillä ehdokkaiden kannatusluvut olivat miltei tasoissa, ja heistä kummankin voittomahdollisuudet näyttivät jotakuinkin yhtäläisiltä.
Edellisissä vaaleissa äänestäjien enemmistö piti sekä Donald Trumpia että Hillary Clintonia vain heiveröisesti uskonnollisena, mutta Trump koettiin heistä siltikin hiukan uskonnollisemmaksi, joskin vain yhden prosenttiyksikön erolla. Neljä vuotta myöhemmin Trumpia piti Pew Research Centerin tutkimusten mukaan uskonnollisena miehenä vain 35 prosenttia äänestäjistä, mutta hänen demokraattisen vastaehdokkaansa, katolilaisen Joe Bidenin koki uskonnolliseksi hieman yli puolet.
Vaaleissa valittiin siis kahdesta miehestä, joista toinen on kaiken tiedetyn mukaan elänyt uskonnollista elämää, toinen ei niinkään. Heistä vähemmän uskonnollisena pidetty Trump oli kuitenkin tarjoamassa yhdysvaltalaisen kristikunnan enemmistölle kaikkea sen koskaan presidentiltä toivomaa. Uskonnollisempana pidetty Biden taas oli sitoutunut puolueensa sekularistiseen vaaliohjelmaan, jota kannatetaan kyllä Yhdysvaltain vähälukuisen uskonnollisen vasemmiston riveissä, mutta jota uskonnollisten äänestäjien enemmistö pitää suurena uhkana.
Joe Bidenin vaalitilaisuus Michiganissa lokakuussa 2020. Kuva: Adam Schultz / Biden for President.
Nimenomaan tämän ristiriidan takia vähemmän uskonnollisella presidenttiehdokkaalla oli vuoden 2020 vaaleissa jotakuinkin yhtäläiset mahdollisuudet yltää vaalivoittoon kuin heistä uskonnollisempana pidetyllä.
Tämänkin vuoden vaaleissa ottivat Yhdysvalloissa toisin sanoen mittaa kaksi hyvin erilaista käsitystä kristinuskon yhteiskunnallisista opetuksista ja sovelletun uskon oikeasta, tarkoitetusta ytimestä. Toisin sanoen, kaksi täysin erilaista poliittista teologiaa. Protestanttien selvän ja katolilaisten niukan enemmistön kannattama kristillisen oikeiston visio kamppaili kulttuurisesta ja poliittisesta ylivallasta vaihtoehtoisen vision kanssa, jota kannattivat protestanttien vähemmistö, katolilaisten toinen puolisko, juutalaisten enemmistö ja uskontokuntiin kuulumattomat.
Kristillisen oikeiston vision pääpilareita ovat aina olleet rajoittamaton uskonvapaus ja mahdollisimman vapaa markkinatalous. Kapitalismi on teologisoitu luovuttamattomaksi osaksi raamatullista yhteiskuntajärjestystä. Vapaudessa puhua omasta uskosta, elää sen mukaan, käännyttää toisia sen kannalle ja soveltaa sitä myös politiikassa on nähty olevan yhteishyvän toinen ehdoton edellytys. Syntymättömien lasten oikeutta elämään on pidetty aikamme suurimpana moraalisena kysymyksenä, mutta sen rinnalla on yritetty turvata myös perinteisiä kristillisiä avioliitto- ja perhekäsityksiä.
Uskonnollisen ja sekulaarivasemmiston mukaan nämä tavoitteenasettelut ovat harhautuneita, toissijaisia taikka merkityksettömiä, jopa vaarallisia. Usko on tässä vaihtoehtoisessa visiossa yhteiskunnallisesti relevanttia vain, kun se tarkkaa hyvinvointivaltion laajentamista ja köyhyyden vähentämistä valtiollisin toimin, etnisten ja seksuaalisten sekä sukupuolivähemmistöjen voimauttamista, naisten aseman parantamista ja globaaliin ilmastonmuutokseen ylikansallisesti puuttumista. Uskonvapaus ei tässä visiossa sisällä oikeutta puhua ja toimia esimerkiksi samansukupuolisia avioliittoja tai aborttia vastaan, ei ainakaan rangaistuksettomasti.
Joe Biden lupasi toimia jälkimmäisen vision mukaisesti ja Donald Trump oli presidenttinä toiminut ja lupasi jatkavansa ensin mainitun mukaan. Nämä lupaukset olivat näissäkin vaaleissa merkityksellisempiä kuin ehdokkaiden oman uskon syvyys tai näkyvyys. Ratkaisevaa oli kahden hyvin erilaisen yhteiskunnallisen uskopohjaisen vision vetoavuus ja niitä tarjoavien kyky innostaa kannattajansa äänestyspaikoille. Kummallakin puolella oli aivan vaalipäivään saakka käynnissä ennen näkemättömän mittavia mobilisointikampanjoita.
Presidentti Donald Trump ja varapresidentti Mike Pence. Kuva: History in HD, Unsplash.
Koska uskonnolliseen vasemmistoon kokee kuuluvansa vain nelisen prosenttia yhdysvaltalaisista, pelkillä sitä kannattavien äänillä ei vaaleja voitu voittaa, mutta uskonnottomien ja sekularistien kanssa yhdessä tämä oli mahdollista – jos kaikki kynnelle kykenevät saatiin mukaan. Yhtä lailla oli vaalit mahdollista voittaa kristillisen oikeiston äänillä – mutta vain, jos tätä kannattavat rynnivät äänestyspaikoille ainakin yhtä sankoin joukoin kuin neljä vuotta sitten. Silloin äänestäneistä oli herätyskristillisiä ennätykselliset 26% ja itsensä konservatiivisiksi kristityiksi mieltäneitä 33%.
Vaalituloksesta riippumatta Yhdysvalloissa ei näy loppua keskenään kamppailevan kahden eri poliittisen teologian jäsentämille kulttuurisodille. Käynnissä on edelleen, kuten Joe Biden on korostanut, ”taistelu Yhdysvaltain sielusta” ja siitä, kuten varapresidentti Mike Pence on sanonut, ”säilyykö Amerikka Amerikkana”. Kompromissi ei ole mahdollinen, koska osapuolten käsitykset kristinuskon yhteiskunnallisista sovelluksista ovat perusteitaan myöten vastakkaiset ja yhteen sovittamattomat.