Lukuaika: 3 min.

Kuluvan vuoden tammikuussa Katsomukset järjesti Helsingissä Pyhät Pikselit! -nimisen tapahtuman, jossa kävijät pääsivät tutustumaan eri uskontojen pyhiin paikkoihin virtuaalilasien kautta. Tapahtuma oli osa vuosittaista Tieteiden yötä, johon Katsomukset osallistui toista kertaa. Tapahtuman ideoinnista, toteutuksesta ja palautteesta kirjoittavat sitä järjestämässä olleet Katsomusten Heidi Rautalahti ja Johanna Konttori.

 

Huoli ympäristöstä, ja kukkarosta

Tapahtumamme taustalla olivat Helsingin yliopiston uskontotieteen kahvihuoneessa ja käytävillä käydyt moninaiset keskustelut. Olimme työtovereiden kanssa pohtineet muun muassa maapallon toisella puolella järjestettävien konferenssien ongelmallisuutta niin ympäristölle kuin kukkarollekin. Samoin olimme miettineet alati kehittyvän teknologian mukanaan tuomia mahdollisuuksia opetukselle. Näistä jalostui ajatus siitä, että maailman pyhissä paikoissa voisi varmaan vierailla virtuaalisestikin. Mutta olisiko siinä järkeä? Päätimme kokeilla.

Virtuaalilasien käyttö on viime vuosina ollut yleistymään päin, mutta mistään joka oppilaitoksen, saati joka kodin tuotteesta ei vielä ole kyse. Lähdimme siitä ajatuksesta, että virtuaalilasit voisivat tuoda opetukseen, samaten kuin tiedeviestintään, lisää kokemuksellisuutta. Skeptisemmin asiaan suhtautuvat huomauttivat, että eihän virtuaalivierailu ole sama kuin oikea vierailu. Ei se olekaan, mutta maailmassa, jossa on yhä enenevässä määrin mietittävä ympäristön kestokykyä, lentäminen paikasta toiseen ei voi olla ainoa ratkaisu. Ajattelimme, että kyllä virtuaalivierailu paremman kokemuksen tuottaa, kuin videon katsominen televisiosta.

 

Järjestelyistä

Pyhät Pikselit! -tapahtuman järjestämisessä oli kaksi keskeistä, ratkaistavaa kysymystä: mistä saamme käyttöömme lasit ja millaista sisältöä näytämme.

Ensimmäinen kysymys ratkesi varsin helposti, kun saimme sovittua suomalaisen virtuaalilaseja valmistavan yrityksen Varjon kanssa pienimuotoisesta yhteistyöstä. Tilaisuudessamme oli käytössä kahdet Varjon lasit, sekä yhdet Oculuksen lasit. Varjon lasit on suunnattu yrityskäyttöön, ja meille oli tärkeää, että saimme lasien mukana myös niille osaavat käyttäjät. Oculuksen laseilla sisältöä näytti Johanna.

Koska kyseessä oli kokeiluluontoinen tilaisuus, päätimme, ettemme tuota omaa sisältöä. Halusimme tarjota mahdollisimman korkealaatuista katsottavaa, koska kukaan ei innostuisi virtuaalitodellisuuden opetuskäytöstä, jos näkisi rakeisia pikseleitä. Päädyimme näyttämään (luvan kanssa) sisältöä kahdelta sivustolta: Roundme.com -sivustolta löysimme Australian aboriginaaleille pyhän Uluru-vuoren ja 360cities.net-sivustolta näytimme usean eri uskontoperinteen pyhiä paikkoja kuten Notre Damen kirkon Pariisissa, Dubain Jumeirahin moskeijan ja Mount Everestin rinteellä sijaitsevan tiibetinbuddhalaisen Rongbuk-luostarin. Lisäksi saimme näytettävää materiaalia myös Varjolta; kuvauksen buddhalaisesta Ekoin temppelistä, joka sijaitsee Japanissa Wakayaman prefektuurissa.

 

Kävijäpalautetta

Heidi keräsi kävijöiltä palautetta, jotta pystyisimme paremmin arvioimaan virtuaalisisältöjen mahdollisuuksia opetuskäytössä ja tiedeviestinnässä.

Paikan päällä täytettävän kyselymme perusteella (17 vastaajaa) kaukaisiin paikkoihin tutustuminen virtuaalilasien avulla oli positiivinen ja avartava kokemus. Useat kokeilivat laseja ensimmäistä kertaa, mutta moni oli tutustunut virtuaaliteknologiaan esimerkiksi museoissa. Tutut kohteet tunnistettiin, ja todettiin virtuaalimatkailun edut matkustuskulujen ja päästöjen leikkaamisessa.

Lasien käyttöä kuvailtiin jännittäväksi, mielenkiintoiseksi ja kauniiksi kokemukseksi. Avautuvaan maailmaan oli helppo upota ja välillä ympäriltä unohtui muut ihmiset. Todentuntuista maisemaa ihasteltiin, mutta tunnustettiin vielä nykyteknologian rajoitukset. Muutamat kaipasivat enemmän liikkumistilaa tai äänimaisemaa mukaan elämykseen. Osassa vastauksia toivottiin myös liikkuvaa kuvaa, vaikkapa pyhistä toimituksista tai juhlista. Tilaisuudessamme laseista pystyi pääasiassa katsomaan pysähtynyttä maisemakuvaa, mutta japanilaisen temppelin kuviin oli sovellettu liikettä.

Vierailtavista pyhistä paikoista Uluru koettiin vaikuttavana ja moni pohti sitä, miten ennakkokäsitykset kohteesta olivat muuttuneet nähtyään kivimuodostelman läheltä. Kiven saavutettavuus, väri tai koko tarjosivat ihmettelyä, ”Kivi olikin oranssi eikä punainen, kuten useimmissa kuvissa!”. Vastauksissa todettiin myös virtuaalilasien tarjoavan läheisyyttä, ymmärrettävyyttä ja avoimuutta eri katsomuksista oppimiseen tai tutustumiseen. Eräs vastaus totesi osuvasti, vapaasti mukaillen: ”Lasit toimivat helppona tapana tutustua uusiin katsomuksiin ja vähentää “me” ja “muut” ajattelua”.

Kyselymme perusteella virtuaalilasit katsomusopetuksessa voisivat olla tämän hetken oiva väline tuomaan ”muita” ja ”toisia” lähemmäs. Vastauksissa toistui myös Katsomusten tapahtuman myönteinen ilmapiiri, tunnelma sekä kiitokset tilaisuuden järjestäjille ystävällisestä ohjauksesta. Tieteiden yö osoitti jälleen sen, miten tieteentekijät ja tieteestä kiinnostuneet voivat kohdata mitä monipuolisimmilla tavoilla – mahdollisesti samalla tehden yhdessä tiedettä!

 

Pyhät Pikselit -tapahtuma houkutteli laskujemme mukaan paikalle hieman päälle 120 kävijää. Tapahtuman järjestelykulut katettiin Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2019 myöntämällä, Katsomusten toiminnan kehittämistä varten myönnetyllä apurahalla. Kiitämme!