Katsomustietoisuus koko koulun kysymyksenä

Katsomuksiin liittyvät erityiskysymykset ovat viime vuosina alkaneet saada enemmän huomiota kulttuuri- ja kielitietoisuuden teemoja opetuksessa tutkivissa ja kehittävissä hankkeissa, joita on Suomessa meneillään useampia. Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa on käynnissä koulun katsomustietoisiin käytänteisiin keskittyvä hanke, joka on osa Oulun yliopiston johtamaa Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulun arkea ja käytänteitä (KuTiMat) -hanketta. Hanketta esittelevät seuraavassa Elina Hirvonen, Kristiina Holm, Vesa Åhs ja Inkeri Rissanen.

abc books chalk chalkboard

Photo by Pixabay on Pexels.com

Katsomukset koskettavat koko koulua

Opetushallituksen rahoittaman Katsomustietoinen koulu -hankkeen päätarkoituksena on tukea kentällä toimivien opettajien työtä kokoamalla yhteen jo olemassa olevia katsomustietoisia materiaaleja sekä luomalla kriteeristöä, jonka avulla opettajat voivat arvioida materiaaleja katsomustietoisuuden näkökulmasta. Perusajatuksena on, että koska katsomukset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti koulun oppilaiden ja henkilökunnan elämään, katsomusten käsittely ja katsomusten vaikutus koulussa ulottuu varsinaisen katsomusaineiden opetuksen ulkopuolellekin. Katsomuksia tulisi tarkastella koko koulun ja koulukulttuurin kysymyksinä, ja katsomustietoisuutta osana jokaisen opettajan eettistä ammattitaitoa. Katsomuksilla viittaamme sekä uskonnollisiin että ei-uskonnollisiin katsomuksiin, jotka näkyvät sekä yhteisön että yksilön oman elämänkatsomuksen tasolla.

Hankkeen lähtökohtana on käsitys katsomustietoisuudesta elämän katsomuksellisen puolen tunnustamisena ja ymmärtämisenä. Katsomustietoisuuteen liittyy katsomussensitiivisyys, eli herkkyys havaita ja kunnioittaa katsomuksiin liittyviä asioita omassa sekä toisten ajattelussa ja toiminnassa, sekä pyrkimys katsomusten väliseen yhdenvertaisuuteen. Uskontolukutaito on katsomustietoisuuden lähikäsite, joskin katsomustietoisuus kattaa uskonnollisten katsomusten lisäksi ei-uskonnolliset katsomukset. Tutkimusten mukaan monikulttuurisuuskasvatuksen diskursseissa ja kulttuurisesti moninaisissa kouluissa huomioidaan kyllä esimerkiksi kielen moninaisuutta, mutta usein katsomukset, etenkin uskonnolliset, jäävät huomiotta. Opettajat saattavat mieltää katsomuksellisesti neutraaliksi sellaisen koulukulttuurin, jossa enemmistön katsomus saa näkyvyyttä kulttuuriperimän roolissa, mutta vähemmistökatsomukset mielletään oppilaiden ja perheiden yksityisasioiksi. Niinpä on tärkeää herättää kysymyksiä ja ajatuksia siitä, miten katsomuksiltaan erilaisten oppilaiden identiteettiä ja osallisuutta tuetaan yhdenvertaisesti kouluissa.

 

Katsomustietoisuus ja koulukulttuuri

Katsomustietoinen koulu -hankkeessa teimme kyselyn peruskoulujen opettajille selvittääksemme opettajien näkemyksiä ja asenteita katsomuksiin liittyen, sekä millaisia materiaaleja opettajat kokevat tarvitsevansa katsomustietoisen koulukulttuurin kehittämiseksi. Opettajien vastauksista löysimme kolme erilaista tyypillistä tapaa suhtautua katsomuksiin koulussa: 1) katsomusneutraaliuteen pyrkivä 2) oppiainelähtöinen ja 3) katsomustietoinen tapa. Kyselyaineisto oli pieni (n=46) ja tapausotoksen kaltainen, mutta vahvistaa aiempien tutkimusten havaintoja ja osoittaa tarpeen tutkia opettajien orientaatioita tarkemmin.

Katsomusneutraliuteen pyrkivät opettajat joko kokivat, etteivät katsomukset tule esille koulukulttuurissa millään tavoin, tai pitivät tätä tavoitteena – heidän mukaansa koulun tulisi olla ikään kuin katsomuksista vapaa alue. Mikäli katsomukset olivat näiden opettajien kokemuksen mukaan tulleet koulussa esille, niiden koettiin aiheuttaneen ongelmia joko yksilöiden välillä tai opetuksen järjestämisen kannalta. Katsomusneutraaliuden ideaali ja käsitykset katsomuksista ensisijaisesti ongelmien tai hankaluuksien aiheuttajina liittyivät aineistossa siis yhteen.

Katsomuksiin oppiainelähtöisesti suhtautuvat opettajat liittivät katsomuksiin kytkeytyvät kysymykset pääasiassa uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineisiin ja koulun (juhla)perinteeseen. Kuvauksissa mainittiin usein evankelisluterilaisen kirkon kanssa tehtävä yhteistyö ja katsomuksiin liittyviä kysymyksiä pohdittiin uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen näkökulmasta. Katsomusten muuta näkymistä koulussa nämä opettajat kuvasivat vain näkyvien merkkien kautta, kuten pukeutumiseen tai ruokailuun liittyvinä seikkoina. Mahdolliset katsomuksiin liittyvät ongelmat kuvattiin opetuksen järjestämisen tai oppilaiden osallistumisen kautta. Kaiken kaikkiaan vastauksista kuvastuu melko pinnallinen ja ulkokohtainen suhtautuminen katsomuksiin ja niiden merkityksiin.

Katsomustietoisiksi luokiteltujen opettajien kuvauksissa katsomusten kokonaisvaltaisuus tunnistettiin ja tunnustettiin. Opettajien ja muiden koulun aikuisten, sekä oppilaiden ja näiden perheiden katsomusten katsottiin vaikuttavan ja näkyvän koulussa. Katsomukset kokonaisvaltaisena ilmiönä näkevät opettajat kuvasivat katsomusten näkyvän laajasti koulukulttuurissa ja ihmisten toiminnassa. He kuvasivat katsomuksia sisäisesti moninaisina tai yksilöllisinä ja tekivät eron uskonnon, ideologioiden ja katsomusten välille kuvaten katsomustermin tarkoittavan vain yksilön omaa (maailman)katsomusta. Katsomusten näkymistä koulun arjessa he kuvasivat ulkoisten merkkien, kuten vaatetuksen ja ruokavalintojen lisäksi myös opettajan toimintaan liittyen sekä koulun toimintakulttuurissa ilmenevinä käytänteinä ja toimintatapoina. Tässä ryhmässä, jossa oli mukana paljon katsomusaineiden opettajia, korostui huoli toisten opettajien osaamisesta katsomustietoisuuden alalla.

 

Tukea opettajille ja opettajankoulutukseen

Katsomustietoinen koulu -hankkeessa tuotetaan KuTiMat-hankkeen opettajan oppaaseen 1) teoreettinen osio katsomustietoisuudesta, johon sisältyvät katsomustietoisuutta koskevat kriteerit, 2) listaus olemassa olevista hyvistä katsomustietoisuutta edistävistä materiaaleista, sekä 3) käytännön materiaalia kouluille. Hankkeessa laaditaan koulujen käyttöön opasmateriaali, jossa annetaan konkreettisia ohjeita esimerkiksi monikatsomuksellisten juhlien järjestämisen tueksi.  Lisäksi katsomustietoisuutta koskevan kriteeristön avulla opettajien tai opetuksen järjestäjien on mahdollista arvioida jo olemassa olevaa katsomusten moninaisuuteen liittyvää materiaalia katsomustietoisuuden näkökulmasta. Lisäksi hankkeessa kehitetään ja testataan opettajankoulutukseen tarkoitettua reflektiotyökalua, jota opettajankouluttajat ja opetusharjoittelua ohjaavat opettajat voivat hyödyntää, kun he ohjaavat tulevia opettajia katsomustietosuuteen liittyvissä teemoissa.