Ollaanko herättäjäjuhlilla festareilla?  

Institutionaalinen uskonto ja sen rituaalit ovat joutuneet antamaan tilaa yksityiselle ja yksityistyneelle henkisyydelle tai ”moniuskolle”. Sen harjoittaminen on helppoa: se ei ole paikkaan eikä uskonoppien kokonaisuuksiin sidottua. Evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden perinteiset kesätapahtumat ovat kuitenkin yhä suosittuja. Mitä tällainen uskonnollinen ulkoilmatapahtuma traditionaalisissa kehyksissä merkitsee 14–18-vuotiaille nuorille, kysyy yhteiskuntatieteiden tohtori Paula Nissilä.

1800-luvulta peräisin oleva herännäisyys eli körttiläisyys on yksi kirkon sisäisistä ja suurimmista herätysliikkeistä. Se korostaa välitöntä jumalasuhdetta, armoa ja odottavaa uskoa, jonka maestro on Jumala, ei ihminen. Oppien sijaan körteille ovat keskeisempiä seurat ja Siionin virret. Liikkeen yhdistykseen kuuluu reilut 5 000 jäsentä, mutta vuosittaisille herättäjäjuhlille osallistuu joka kesä noin 30 000 kävijää.

Hengellisiä kesäjuhlia ei pidetä festivaaleina, vaikka ne keräävät muiden festivaalien kanssa vähintään kilpailukykyisiä kävijämääriä. Entä jos nuorten herättäjäjuhlia peilaa yhteisön juhlintana ja ilonpitona festivaalitutkimukseen, millaiselta uskonto rituaaleineen sitten näyttää? Tutkin sosiologian väitöskirjassani haastattelujen, nuorten kirjoitusten ja havainnoinnin kautta, millaisia merkityksiä körttinuoret liittävät tähän herännäisyyden juhlaan.

 

Erillisyyden areena

Körttinuorten juhlamerkitykset liittyvät monella tapaa erillisyyden kokemuksiin. Ensinnäkin herättäjäjuhlat ovat uniikki massatapahtuma etäällä arjen sosiaalisista ympyröistä, toinen maailma. Ne irrottavat festivaalien tapaan arjesta. Juhlilla jaetaan intensiivisiä elämyksiä ja tunnelmia. Juhlat ovat myös ikään kuin pyhiinvaellus aiemman rippileirin kaveriporukkaan. Herättäjäjuhlat ovat nuorille tapa osallistua herännäisyyteen. Aiemman tutkimuksen mukaan vain 17 % herättäjäjuhlien alle 25-vuotiaista nuorista osallistui muuten säännöllisesti eli vähintään kerran kuussa liikkeen toimintaan. Körttinuorille aiemmin tehdyn kyselyn mukaan herättäjäjuhlat ovat suosituin rippikoulun jälkeinen toimintamuoto. Nuorisotyöntekijä kuvasi niitä ”nuorisotyön lippulaivatapahtumaksi”.

Kuva1

Kuva: Paula Nissilä.

Toisekseen nuoret korostavat omaa toimijuuttaan suhteessa mahdolliseen körttitaustaan. Herättäjäjuhliin osallistuminen nuorten ryhmässä edustaa körttinuorille itsenäistymistä ja erillisyyttä perheestä ja muista sukupolvista. Festivaaleihin liitetyn siirtymäriitin tavoin juhlilla ei enää olla lapsina perheen seurassa – nuortenryhmässä kokemus on kuin ensikertalaisella –, mutta ei vielä itsenäisinä aikuisinakaan. ”Sosiaalinen limbo” tekee monista hieman noviiseja ja lisää nuorten yhteenkuuluvuutta.

Kolmanneksi nuoret liittävät emotionaalisia merkityksiä juuri nuorten erilliseen ohjelmaan. Herännäisyyden parissa on 1960-luvun lopulta asti tuettu nuorisotyötä ja erillinen nuortenohjelma, nuorten omat talkootyöt ja myöhemmin nuortenmajoitus ovat mahdollistaneet alakulttuuria. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten Suviseuroilla tällaista sukupolvien toiminnallista erottelua ei ole. Tällaisen voisi nähdä myös emotionaalisena motivointina.

 

Vertaisia ja ilonpitoa

Juhlapaikkakunnalle tullaan usein kavereiden kanssa ja juna-asemalla tavataan lisää tuttuja. Nuorisokojulla ilmoittautuessa koetaan silminnähtävää jälleennäkemisen riemua. Jotkut tulevat vanhempien autokyydillä, mutta tiet eroavat juhla-alueella. Nuoret majoittuvat keskenään valvotussa koulumajoituksessa.

Kuva2.jpg

Kuva: Paula Nissilä.

Herättäjäjuhlilla myydään karkkipusseja eli körttipastilleja, ja nuoret saavat niiden etikettien kiinnittämisestä ilmaisen majoituksen. Myyntityötä vauhdittavat myyntilaulut, joskus tanssikoreografioiden kera.

Kuva3.jpg

Kuva: Paula Nissilä.

Kuva4.jpg

Kuva: Paula Nissilä.

Yöllä monet valvovat. Erään nuoren sanoin: ”Unta saa aina vähän, mutta niiden nimet onkin Herikset eli pitää pysyä hereillä”.

Vanhempien ihmisten kanssa jaettavat seurapenkit ja pääohjelman seurat eivät näitä nuoria juuri kiinnosta. Nuorten kesken on vain hauskempaa. Siionin virsikirja aukeaa kuitenkin nuorten yöveisuissa, siellä missä vierestä kuuluu kaverin veisaus. Musiikki on muutenkin vahvasti ohjelmassa mukana. Tutkimusvuosieni aikana nuorten yökahviloissa esiintyi räppäri Särre (kuvassa), jokavuotinen avoin lava keräsi nuoria musisoijia ja nuorille suunnatut oheiskonsertit kiinnostivat.

Kuva5.jpg

Kuva: Paula Nissilä.

Myyntityöt auringossa ja valvominen synnyttävät kollektiivisen kuplinnan lisäksi aistien turtumista, vaikken alkoholinkäyttöä havainnutkaan. Yölliset seikkailut ulkona – monelle vieraalla paikkakunnalla – kuuluvat nuorten perinteisiin.

Kaikessa erillisyydessään körttinuoret eivät kuitenkaan vastusta körttiperinteitä sinänsä. Päinvastoin niiden, kuten myös nuorten omien perinteiden, oletetaan pysyvän samoina vuodesta toiseen. Perinteitä sovitetaan sitten omaan viitekehykseen.

 

Yksilö ja yhteisön traditiot

Haastattelemilleni herättäjäjuhlille osallistuneille nuorille oppeihin sitoutumisen merkitys jäi vähäiseksi. Liberaalin uskon avulla ilmaistiin enemmänkin yksilön autonomiaa ja ihmisten välistä tasavertaisuutta. Samoin siihen liittyi totuuksien sijaan epävarmuus. Nuoret eivät hyväksyneet käännyttämistä. Usko oli ja sai olla yksityisasia. Eräs nuori kommentoi: ”Ett´ se on semmonen huoleton versio uskosta, mikä on semmonen mihin mä voisin samaistua.” Körtin määrittely oli nuorille vaikeaa. Usko ilmeni performatiivisena: yhteenkuuluvuus syntyi rituaalisessa toiminnassa.

Körttinuorissa voi nähdä yhteyksiä Abby Dayn undoing religion -käsitteeseen. Institutionaalisen uskonnon ”kumoamisella” ei välttämättä halutakaan tehdä tyhjäksi kollektiivisia perinteitä, vaan harjoitetaan yksilön valintaa ja luodaan jotain omakohtaista. Yksilön itsensä toteuttaminen on siirtynyt yhä enemmän vapaa-ajan tavoitteeksi. Tämä pätee myös uskonnon konteksteihin.

Festivaalit ylläpitävät myös tiettyjä elämäntyylejä ja kulttuurisia identiteettejä. Uskonnon ja henkisyyden kentässä herättäjäjuhlien kansainvälisinä vertailukohtina voisi pitää esimerkiksi uus- ja multihenkistä Burning Man -suurfestivaalia Nevadan autiomaassa tai maailman suurinta nuorisotapahtumaa, joka on katolisen kirkon World Youth Day. Molemmat on nimetty myös tämän ajan pyhiinvaelluksiksi, joille keskeistä ovat yksilöiden autenttiset tapahtumakokemukset. Institutionaalisia uskontoja karsastavan Burning Man -festivaalin on senkin tutkimuksissa katsottu tarjoavan uskonnollisia kokemuksia, erilaisia rituaaleja ja hetkellistä yhteenkuuluvuutta.

Samanlaisia havaintoja voi tehdä herättäjäjuhlille osallistuvien körttinuorten kokemuksista, mistä kertoo myös nuorten naisten esittämä juhlaräppi (kuvassa).

Kuva6

Kuva: Paula Nissilä.