Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun kotinsa ja kotiseutunsa menettäneet Suomeen evakuoidut kolttasaamelaiset pääsivät pysyville asuinpaikoilleen. Toisen maailmansodan jälkeen Kuolan niemimaan länsireunalta evakuoidut koltat asutettiin lopullisesti vuonna 1949 kolmeen kylään Inarin kunnan alueella: Keväjärvelle ja Nellimiin Inarijärven eteläpuolella sekä Sevettijärvelle sen pohjoispuolella. Koltat ovat vähemmistö niin saamelaisten kuin ortodoksienkin keskuudessa, kirjoittaa globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola.
Uutta tietoa saamelaisista
Saamelaisten asema ja oikeudet ovat viime vuosina nousseet näkyvästi julkiseen keskusteluun. Meneillään on useampikin tutkimushanke. Suomen valtio on aloittanut saamelaisia koskevan totuus- ja sovintoprosessin, jonka alkuvaiheen kuulemisraportti löytyy Valtioneuvoston kanslian verkkosivuilta.
Juuri ilmestynyt tietokirja Vastatuuleen (toim. Kukka Ranta ja Jaana Kanninen, Kustantamo S & S) on kahden ei-saamelaisen kirjoittama teos ennen muuta toisille ei-saamelaisille. Kirjan kirjoittajien mukaan suomalaisten tietämys saamelaisista on edelleen varsin hatara ja stereotypioiden täyttämä: historiankirjoitus ja kouluopetus sivuuttavat yhä saamelaiset ja heidän pakkosuomalaistamisensa pitkän jatkumon. Julkisessa keskustelussa saamelaisten oikeuksien sivuuttaminen on viime aikoina noussut esiin muun muassa Jäämeren radan suunnittelussa ja Tenojoen kalastusoikeuksia koskevassa kiistassa.
Osa saamelaisten traumaattista historiaa on heidän käännyttämisensä kristinuskoon, minkä myötä saamelaiset pakotettiin luopumaan monista tärkeistä kulttuurinsa piirteistä. Aivan kuten muussakin varhaisessa lähetystyössä, kristinuskoon kääntyminen tulkittiin sivistykseen ja ”länsimaisuuteen” kääntymisenä. Pakanallisiksi katsottuja tapoja kuten joikaaminen kiellettiin.
Valtaväestön tietämys saamelaisista on luvattoman heikkoa esimerkiksi eri saamelaisryhmien ja –kielten olemassaolosta. Suomessa on kolme saamelaisryhmää, suurimpana pohjoissaamelaiset, joita useimmin tarkoitetaan, kun puhutaan saamelaisista yleisellä tasolla. Pienemmät ryhmät, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaiset, ja heidän erityispiirteensä ja –ongelmansa jäävät helposti vähemmälle huomiolle.
Koltat ja ortodoksisuus
Kolttien kieli, historia ja uskonto poikkeavat muista saamelaisista. He ovat olleet ortodokseja paljon kauemmin kuin pohjoissaamelaiset luterilaisia. Venäläiset munkit käännyttivät koltat jo 1500-luvulla ja perustivat Petsamon luostarin. Näistä munkeista tärkein oli Trifon Petsamolainen, joka on kolttien oma pyhimys. Hänen nimeään kantava pyhiinvaellus järjestetään kolttien mailla joka elokuussa. Tänä vuonna se vietettiin samaan aikaan kolttien asuttamisen juhlan kanssa.
Trifon Petsamolaisen ikoni Sevettijärven ortodoksisessa kirkossa. Kuva: Elina Vuola. Kuvaa ei saa jatkokäyttää ilman kuvaajan lupaa.
Kolttasaamelaiset ovat pieni vähemmistö kahden vähemmistön sisällä: saamelaisten joukossa he poikkeavat kielensä ja uskontonsa vuoksi, ortodoksisessa kirkossa he ovat etninen ja kielellinen vähemmistö. Tutkimusten perusteella ortodoksisuus on tärkeä osa kolttien identiteettiä. Omassa tutkimuksessani havaitsin, että vaikka ortodoksisuuden merkityksessä on havaittavissa sukupolvieroja, myös nuoremmille koltille ortodoksisuus on useimmiten varsin tärkeää. Se ei poista heidän kirkkoon kohdistamaansa kritiikkiä ja yleistä maallistumisen trendiä.
On kuitenkin tärkeää, että saamelaista ei uskonnonkaan kohdalla puhuta yleistävästi. Ortodoksisen kirkon historia, vaikutukset ja nykymerkitys koltille poikkeavat muista saamelaisista. Se sisältää myös uskonnon myönteisen vaikutuksen kulttuuria ja perinteitä ylläpitävänä varsinkin vaikeassa evakkotilanteessa.
Sodan ja uudelleenasuttamisen jälkeen koltatkin joutuivat suomalaistamispolitiikan kohteiksi. Se tarkoitti erityisesti sitä, että lapset sijoitettiin asuntoloihin kauas perheestä ja suvusta: koulutus samastettiin suomen kielen ja omasta identiteetistä luopumisen kanssa. Kaikkein ankarimmin tämä kohdistui 1950-60 –luvuilla syntyneisiin, joista monet menettivät kielensä ainakin äidinkielisyyden tasolla. Kolttiin kohdistui epäluuloja sekä asuttamiseen liittyneiden maanluovutusten että kielen ja uskonnon vuoksi. Ryssittely ja ”kuvienpalvonnasta” syyttely ovat koltillekin olleet arkipäivää.
Tutkimuksellisesti on tärkeää havaita uskonnon merkitys (kielteisesti ja myönteisesti) saamelaisille kiinnittäen huomiota myös saamelaisryhmien välisiin eroihin ja saamelaisten nykyidentiteettiin. Monet pohjoissaamelaisista suvuista on lestadiolaisia: mitä se merkitsee? Koltille puolestaan ortodoksisuus on tärkeä kulttuurinen liima, erään haastateltavani sanoin, vaikka yksilöiden suhde siihen vaihtelee.
Sevettijärven ortodoksinen hautausmaa. Kuva: Elina Vuola. Kuvaa ei saa jatkokäyttää ilman kuvaajan lupaa.
Ortodoksinen kirkko on ainoa instituutio, joka säännöllisesti on läsnä kolttien historian ja nykypäivän muistamisessa. Se myös ritualisoi kolttien kokemat menetykset ja traumaattisen historian. Vuotuinen Trifonin pyhiinvaellus tarjoaa siitä monia esimerkkejä. Tärkein niistä on Norjan puolella Näätämössä, aivan rajan tuntumassa, pidettävä vainajien muistopalvelus (panihida) vanhalla kolttahautausmaalla. Sieltä vietiin sata vuotta sitten vainajia Osloon tutkimustarkoituksiin. Heidän luunsa palautettiin alkuperäisille leposijoilleen vasta vuonna 2011. Nämä lähes sata vainajaa lepäävät nyt suuressa joukkohaudassa. Käytännössä se on suuri kumpu, jonka laella panihida vietetään. Itse palvelus on tavallinen ortodoksinen vainajien muistopalvelus, mutta paikka ja sen historia antavat läsnäolijoille ainutlaatuisen merkityksen.
Yleissivistykseen kuuluu etnisten vähemmistöjemme tuntemus. Uskonnon ymmärtäminen on osa kulttuurista lukutaitoa ja tietämystä. Saamelaisten kohdalla se tarkoittaa esikristilliseltä ajalta säilyneitä uskomuksia ja käytänteitä, väkivalloin kristinuskoon käännyttämisen ja omasta kulttuurista luopumisen historiaa, mutta myös myönteistä identiteettiä luterilaisina ja ortodokseina. Kirkkojen vastuu saamelaiskulttuurin ja –kielten säilymisestä on suuri.
Lisätietoa aiheesta englanniksi: