Kulttuurisesti ja uskonnollisesti moninaistuvassa maailmassa uskonnollisia instituutioita ja uskonnollisuutta koskevalle tutkimukselle on kasvava tarve. Yliopistojen teologisten ja uskontotieteellisten oppiaineiden lisäksi myös erilliset tutkimuslaitokset vastaavat tähän tarpeeseen. Yksi niistä on Kirkon tutkimuskeskus, joka on toiminut kirkkohallituksen erillisyksikkönä Tampereella vuodesta 1969 asti. Keskuksen toimintaa esittelee seuraavassa tutkija Veli-Matti Salminen.
Kirkon tutkimuskeskus tutkii, julkaisee ja rahoittaa
Kun professori Heikki Wariksen johtama neuvottelukunta vuonna 1968 esitti kirkolliskokoukselle Kirkon tutkimuslaitoksen perustamista, esitys oli kiteytetty seuraaviin perusteisiin: ensinnäkin kehotus tutkia sitä, mikä on ”hyvää, otollista ja täydellistä”, löytyi jo Raamatusta apostoli Paavalin lausumana; toiseksi tutkimusta tarvittiin kehitettäessä nopeasti muuttuvissa oloissa kirkon työn ulkonaisia edellytyksiä; kolmanneksi meneillään oleva ”yhteiskunnallinen ja henkinen murros ei vaikuta vain ihmisten ulkonaiseen käyttäytymiseen vaan myös heidän asenteisiinsa, suhtautumiseensa ympäristöön, heidän maailmankuvaansa, heidän todellisuuden tiedostamiseensa.” Viimeksi mainittu perustelu on ajaton ja voisi sopia mihin aikakauteen tahansa. Se tiivistää nähdäkseni sen, miksi ihmisten arvoja ja uskonnollisuutta on ylipäänsä tärkeää tutkia.
Kirkon tutkimuslaitoksen työntekijät Heikki Mäkeläisen johdolla esittelemässä tutkimustilannetta vuonna 1978. Kuva: KTK:n arkisto.
Kirkon tutkimuskeskus on ainoa taho Suomessa, joka kokoaa sekä pitkiä aikasarjoja ja trendejä suomalaisten uskonnollisuudesta että laaja-alaista tietoa seurakuntien toiminnasta. Tutkimuskeskus edistää perustehtävänsä mukaisesti evankelis-luterilaisen kirkon toimintaympäristön analyysiä, joka tukee muutosten ennakointia sekä kirkon toiminnan kehittämistä ja viestintää. Toinen ja vähintään yhtä tärkeä ulottuvuus uskonnollisuuden ja siihen liittyvien ilmiöiden tutkimuksessa on se, että yhteiskunta saa tietoa kirkosta ja uskonnollisesta elämästä.
Täyttääkseen näitä tehtäviä Kirkon tutkimuskeskus edistää tutkimushankkeita itsenäisesti ja yhteistyössä muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa, julkaisee ajankohtaista tutkimustietoa sekä myöntää vuosittain apurahoja tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuskeskuksen julkaisusarjoissa ilmestyy vuosittain neljästä kuuteen verkkojulkaisua ja yhdestä kahteen painettua julkaisua. Tutkimuskeskuksen apurahat julistetaan haettaviksi aina syksyisin. Pääpaino on väitöskirjatutkijoille myönnettävissä apurahoissa. Vuonna 2018 apurahoja myönnettiin 23 hakijalle yhteensä lähes 270 000 euroa.
Tutkimushankkeet
Työn alla on sekä itsenäisiä että yhteistyössä muiden kanssa toteutettavia tutkimushankkeita. Osa Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimusaiheista tulee tehtävänantona kirkolliskokoukselta, kuten kirkon nelivuotiskertomus. Osa tutkimushankkeista tehdään seurakuntien tiedontarpeista lähtien, kuten syksyllä 2018 toteutettu suurten seurakuntien tunnettuustutkimus. Lisäksi tutkimuskeskus on kytkeytynyt kirkon yhteisiin hankkeisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kirkon työntekijöiden koulutuksen kehittäminen.
Tällä hetkellä tutkimuskeskuksella on meneillään suomalaisten uskonnollisuutta kartoittava Suomalainen spiritualiteetti -tutkimushanke. Siinä selvitetään kasteelle ja kummiudelle annettuja merkityksiä ja sitä, mitkä tekijät vaikuttavat päätökseen kastaa tai olla kastamatta lapsi. Hankkeessa tutkitaan myös vapaaehtoisten roolia seurakunnissa ja sitä, millaisia kristillisiä maahanmuuttajayhteisöjä Suomessa on. Lisäksi European Values Study -tutkimuksessa selvitetään, millaisia uskonnollisuuden ominaispiirteitä suomalaisilla on verrattuna muihin eurooppalaisiin.
Tutkimus osana kirkkoa
Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä ympärillämme olevista ilmiöistä. Sen yhtenä tehtävänä on palvella kehittämistoimintaa ja päätöksentekoa, mutta sillä on velvollisuus myös tarvittaessa kyseenalaistaa totuuksia, joita julkisuudessa esiintyy. Aika ajoin eri tahoilta esitetään kysymys, onko mielekästä, että kirkko ”tutkii itseään”. Kysymys on aiheellinen, jos tilanne on se, että tutkimustoiminnan tavoitteet määrittyvät kirkon tai sen keskushallinnon näkökulmasta käsin. Tosin niin kauan kuin tutkimuskeskus määrittelee itse tavan tutkia kirkolle tärkeää, yhteisesti sanoitettua ilmiötä, tutkimuksen vapaus ei ole uhattuna.
Kärjistys itseään tutkivasta kirkosta ei kuitenkaan tee oikeutta kirkon sisällä toimivan tutkimusorganisaation toiminnalle. Tutkimus on myös vaikuttamista, ja kaikki vaikuttamistoiminta on lähtökohtaisesti vuorovaikutuksellista. Teemme tutkimusta sillä pyrkimyksellä, että sen tuloksia hyödynnetään kirkossa ja muuallakin yhteiskunnassa. Tutkimusaiheidemme taas tulisi nousta kirkon ja yhteiskunnan arjesta ja todellisuudesta. Kirkko tarvitsee tutkimusta ja tutkimus kirkkoa. Tutkimuksen vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin myös keskeistä, että se näyttäytyy ulospäin riippumattoman toimijan tekemänä.
Kirkon tutkimuskeskus viestijänä ja vaikuttajana
Tutkimuskeskuksen työstä yhä merkittävämpi osa suuntautuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sekä laajemmin yhteiskunnan palvelemiseen. Kirkon yhteiskuntasuhteiden kannalta tärkeää on myös se, minkälaista tutkimusta tuotetaan ja kuinka siitä viestitään ulospäin.
Kirkon tutkimuskeskuksen työntekijät syksyllä 2018: Jussi Sohlberg, Hanna Salomäki, Maarit Hytönen, Satu Ikonen, Nina Talola, Anita Ågren, Kimmo Ketola ja Veli-Matti Salminen. Kuva: Hannu Jukola.
Kuluvalla vuosikymmenellä tutkimuskeskus on ottanut askelia eteenpäin tutkimusviestijänä. Median yhteydenotot ovat lisääntyneet varsinkin kriittisinä hetkinä, kuten kirkosta eroamisen kiihtyessä tai kirkon sisäisten tasa-arvo-ongelmien noustessa pintaan. Pidämme tärkeänä tietopyyntöihin vastaamista, vaikka se lohkaiseekin mainittavan osan kolmen tutkijan ja yhden tutkimuskoordinaattorin työpanoksesta. Tärkeää on myös proaktiivinen viestiminen. Olemme panostaneet tutkimustiedon käytettävyyteen esimerkiksi julkaisemalla kyselyjen ja tilastojen interaktiivisia visualisointeja. Bloggaus on osa tutkimusjulkaisemista, kuin myös aktiivinen some-viestintä Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.
Kirkon tutkimuskeskus on tutkinut, viestinyt ja vaikuttanut 50 vuotta. Merkkivuosia juhlistetaan 13.3.2019 Tampereella järjestettävässä juhlaseminaarissa Tutkimus kirkon tukena.