Katsomukset-blogissa on nyt vierailtu kahdella konferenssimatkalla, kun Katri Karhunen ja Teemu Taira ovat kertoneet Oslossa järjestetyistä konferensseista. Tällä kertaa pääsemme uskontotieteen dosentti Katja Ritarin mukaan Irlantiin. Pääosassa eivät kuitenkaan ole luentosalit ja tieteelliset keskustelut. Tällä kertaa lähdemme metsään! Teksti on julkaistu Katjan Pyhiinvaelluksia-blogissa alunperin 13.10.2017 ja se uudelleenjulkaistaan täällä hänen luvallaan.
Olin syyskuun lopulla taas Irlannissa, missä osallistuin Glenstal Abbeyn benediktiiniluostarissa järjestettyyn konferenssiin. Glenstal Abbey on ihastuttava luostari Limerickin lähellä ja saimme konferenssiohjelman ohella nauttia myös munkkien latinankielisestä laulusta rukoushetkissä. Kirjoitukseni aiemmasta vierailustani siellä löytyy täältä.
Samalla reissulla ehdin myös tavata kollegoja ja seikkailla Limerickin seuduilla. Teimme ystäväni kanssa retken Curraghchasen luonnonpuistoon, jossa saimme nauttia lähes epätodellisen vehreästä ja rehevästä metsästä.
Kaikkein mahtavimpia olivat ikivanhat sammalpeitteiset marjakuuset, joiden katveessa nautimme tunnelmallisen teehetken.
Paluumatkalla päätimme poiketa vielä Adaren idylliseen kylään pikkuteitä pitkin. Matkalla sinne huomasimme ilokseni tien laidassa kyltin ”Holy well” eli pyhä kaivo. Vielä enemmän innostuin, kun selvisi että kaivo oli omistettu yhdelle suosikkipyhimyksistäni eli naispyhimys Brigitille. Kaivo oli paikassa nimeltä Kilbreedy eli iiriksi Cill Bhríde, joka tarkoittaa Brigitin kirkkoa. Paikalla on siis vahva yhteys Pyhän Brigitin kanssa.
Erään yli 50 vuotta sitten tehdyn kartoituksen mukaan Irlannissa on noin 3 000 pyhää kaivoa. Osa saattaa olla rakennettu esikristillisten pyhien paikkojen tilalle, jolloin siirtyminen kristinuskoon on ollut helpompaa. Pyhä Brigit esimerkiksi usein liitetään samannimiseen jumalattareen, jolloin osa pyhimykselle omistetuista pyhistä paikoista voi olla osa paljon vanhempaa jatkumoa. Pyhät kaivot eivät Irlannissa ole kuitenkaan ainoastaan historiallisesti kiinnostavia paikkoja, vaan niillä on yhä merkitystä osana paikallisia perinteitä ja uskonnon harjoittamista.
Pyhien kaivojen vedellä uskotaan yleensä olevan parantava voima ja tietyt kaivot voivat olla tunnettuja erityisesti tietyn tyyppisten sairauksien parantamisessa. Lähteen paikalle rakennettuja pyhiä kaivoja on voitu käyttää myös kasteen paikkoina varhaiskeskiajalla. Usein näillä pyhillä paikoilla on nykyisin jonkinlainen allas, johon lähteen vesi kerääntyy, ja pyhimyksen patsas. Lähistöllä on usein myös joku puu, jonka oksiin kaivolla vierailevat ihmiset sitovat kaivon vedessä kastettuja kankaanpalasia.
”Holy well” kyltti johdatti meidät viereiselle laitumelle, mutta sen jälkeen ei ollutkaan lainkaan selvää mihin suuntaan meidän siitä pitäisi suunnistaa. Onneksi paikalle sattui paikallinen maanviljelijä lintukoiransa ja aseensa kanssa ja hän ystävällisesti neuvoi meitä jatkamaan laitumen toiseen laitaan, mistä löytyisi portti ja polku alas kaivolle. Irlantilainen elämyksemme vielä täydentyi, kun pari ystävällismielistä lammasta tuli tervehtimään meitä.
Lopulta saavuimme pienessä notkossa sijaitsevalle kaivolle, jonka ympärille oli rakennettu kivinen aita pitämään eläimet loitolla. Aitauksen sisällä oli Pyhän Brigitin patsas, jonka juurella varsinainen kaivo oli. Kaivon ympäri oli tallottu polku, jota pitkin pyhiinvaeltajilla on tapana kiertää kaivoa myötäpäivään, koska vastapäivään kietäminen tietää irlantilaisessa perinteessä huonoa onnea.
Paikallisen perinteen mukaan alueen asukkaat kokoontuvat Brigitin päivänä 1. helmikuuta kaivolle muistamaan pyhimystä. Muina aikoina se on kohtaamamme maanviljelijän mukaan erityisesti niin kutsutun ”traveller”-väestön suosiossa. Travellereitä kutsutaan joskus Irlannin mustalaisiksi. He ovat liikkuvaa elämäntapaa suosiva usein hyljeksitty vähemmisto, joiden asuntovaunuleirejä näkee teiden varsilla Irlannissa.
Haudalla kävijät olivat pudottaneet kolikoita patsaan alla olevaan vesialtaaseen, jonka vedellä uskotaan olevan erityisesti silmäsairauksiin tehoava parantava vaikutus.
Tyypilliseen katoliseen tapaan kaivolle oli jätetty myös muuta rekvisiittaa, kuten rukousnauhoja, Padre Pion ja Paavin kuvia, sekä simpukankuoria.
Tällaiset pyhät paikat ovat kiehtova muistutus paikallisesta kansanperinteestä ja pyhimysten yhä vahvasta roolista katolisessa uskonnonharjoituksessa. Irlannissa matkailun tekee kiehtovaksi juuri se, että maaseudulla voi törmätä missä vaan pyhään kaivoon, keskiaikaisiin kirkon raunioihin, raunioituneisiin linnoihin tai esihistoriallisiin käytävähautoihin tai kiviympyröihin.
